4v haluaa isin vaimoksi.

Äidin ja pojan suhde oli hyvin tiivis, pojan ja äidin suhde perheen isään taas oli hyvin viileä. (poika asui siis vielä kotona, ikää oli vähän päälle 20). Jos minulla oli jotain riitaa anopin kanssa, poika meni aina äidin puolelle. Onneksi pääsin eroon koko porukasta :)

Noinhan se just menee. Meillä kohta samanikäinen poika yrittää viedä isin paikkaa :).

Tytön kehitykselle (itsetunto, tunne-elämä jne) on todella tärkeää, että pikkutyttönä saa olla isin oma pikku prinsessa. Sitä ei tarvitse edes ampua alas " et voi mennä isin kanssa naimisiin" . Jos tämä vaihe jää tytöllä elämättä ja positiivisesti kokematta, seuraukset näkyvät murrosiässä ja aikuisena; epätoivoista huomionhakuisuutta keneltä tahansa kaksilahkeiselta.

sanoi aina haluavansa mennä naimisiin MINUN (siis äitinsä) kanssa. Ei koskaan ollut tuota oidipaalista haavetta, vaikka isänsä kanssa läheinen onkin. Mitähän Freud siitä tykkäisi?



Nyt viisivuotiaanakin typy puhuu välillä jonkun toisen tytön kanssa naimisiin menemisestä isona (välillä tosin suunnittelee myös prinssin, ritaripojan tai merirosvomiehen nappaamista). Saas nähdä. Eipä minua haittaisi, vaikka miniän saisinkin vävyn sijaan. :-)

Minä taas olen lukenut kasvatusoppaista, että mikäli lapsi suoraan kysyy, voiko isona mennä naimisiin vanhempansa kanssa, hänelle tulee nätisti ja rehellisesti selittää että vanhemmat ovat jo keskenään yhdessä / lapset eivät voi mennä naimisiin vanhempiensa kanssa tms.



Mikä lienee parempi tapa suhtautua? Varmaan asia josta ei voi mistään saada lopullista totuutta.

nimenomaan vaatii sitä että toive ammutaan alas. Eikä tietenkään pilkaten tms., vaan nätisti selväksi tehden, että äiti ja isi on naimisissa ja lapsi on lapsi. Eikä se kai estä miestä silti olemasta kannustava tyttöä kohtaan.



Mulla on itsellä poika, joten en niin tytöistä tiedä. Mutta pojalla siis oidipaalivaihe sössitään siten, että liittoudutaan pojan kanssa ja haukutaan sille omaa aviomiestä ja annetaan ymmärtää että perheen mies on vätys ja poika oikea prinssi ja äidin tulevaisuuden toivo.

Vierailija:

Tytön kehitykselle (itsetunto, tunne-elämä jne) on todella tärkeää, että pikkutyttönä saa olla isin oma pikku prinsessa. Sitä ei tarvitse edes ampua alas " et voi mennä isin kanssa naimisiin" . Jos tämä vaihe jää tytöllä elämättä ja positiivisesti kokematta, seuraukset näkyvät murrosiässä ja aikuisena; epätoivoista huomionhakuisuutta keneltä tahansa kaksilahkeiselta.

Isäni antoi minulle omasta mielestäni hyvin usein selkään ollessani noin 3-vuotias. Esim. kerran 4-vuotiaana pyysin häntä olemaan hiljaa, jotta voin nukkua, ja hän palasi portaista takaisin antamaan selkään. Se lienee jäänyt mieleeni, koska oli niin törkeän epäreilua.

Vielä pari vuotta sitten olin suunnilleen jokaisesta maailman miehestä mustasukkainen. Kaikkien miesten olisi pitänyt tykätä minusta, mielellään vielä vähän enemmän kuin omasta vaimosta ja omista tyttäristä. Se oli minusta sairasta.

Nyttemmin tarve on laantunut. Liekö sitten syynä hyvä parisuhde. Vähän kyllä pelottaa, että elän lopun ikääni jonkinlaista oidipaalivaihetta, jonka kohteena on oma mieheni.

Jännä kyllä yrittää kuvitella, miltä muista naisista tuntuu. Eikö heillä ikinä ole tarvetta käpertyä kenenkään miespuolisen kaikkivaltiaan kainaloon?

päädy kerjäämään miehiltä huomiota tai kaipaamaan vahvan miehen kainaloon. Osalla seksuaalisuus häiriintyy täysin, ei pystytä läheisyyteen ja seksiin ollenkaan. Toki pelkkä huono isäsuhde ei taida tähän riittää, tarvitaan monella tapaa ongelmalliset kotiolot.

tällainen hyvä ja rakastava isä ja Lenita onkin sanonut, että jos isä osoittaa tr:lleen että tämä on hyvä, niin yksikään mies ei ikinä voi tätä naista lannistaa. (ei ehkä ihan niin hyvä itsetunto tarvitse olla kuin Lenitalla, mutta kuitenkin)

Mikäli tyttö sanoo, että menee isin kanssa naimisiin, lapselle vastataan, että et voi mennä isin kanssa naimisiin, koksa äiti on isin kanssa naimisissa, mutta voit löytää aikuisena jonkun yhtä kivan miehen kuin isi on.



lto

Vierailija:

Eikö heillä ikinä ole tarvetta käpertyä kenenkään miespuolisen kaikkivaltiaan kainaloon?

Hellyydentarve on kaikilla. Se on sitten eri juttu, jos kaipuu on pohjaton, ja sen perustana on se, ettei omaa itsetuntoa ja kykyä rakastaa itseään ole autettu kasvamaan.

Kuulostaa kamealta, tuo mitä kerroit. Pientä on loukattu, ja se ihminen jonka olisi pitänyt lempeästi vaalia kehittyvää itsetuntoa on kohdellut väärin.

Minusta on jo hyvä merkki se, että olet itse tiedostanut mistä ongelma johtuu. Jos oma itsetunto ei ole kohdallaan, rupeaa helposti kaipaamaan muiden pönkitystä. Parisuhteessakin voi olla aika painolastia, jos hakee toiselta koko ajan jotain täytettä tyhjiöön sisällään, vaikka nyt kaikki olisikin teillä hyvin.

Itsetuntoa voi treenata. Itseäni auttoi - ja auttaa edelleen - mm. ihan seuraava simppeli harjoitus.

Kirjoita ylös 50 hyvää asiaa itsestäsi. Pikkujutuja tai isoja; luonteenpiirteitä, taitoja tai vaikka jotain mitä olet juuri tehnyt tai sanonut. Mitä vain keksit. Vältä negatiivisia lauseita (" en ole ilkeä" ) ja käännä ne reippaasti positiivisiksi (" olen ystävällinen" ). Kun lista on valmis, lue se ääneen.

Ja lisää listaan yksi uusi asia joka ikinen päivä tästä lähtien.

Minun tyttäreni, kyllä vain, haaveili äidin kanssa naimisiin menemisestä. :-)



Eipä ole aavistustakaan kasvaako lapsesta lesbo, bi, vai hetero. Ja kaikki vaihtoehdot ovat minulle (ja miehelleni) ihan yhtä hyviä.

Vierailija:

Jännä kyllä yrittää kuvitella, miltä muista naisista tuntuu. Eikö heillä ikinä ole tarvetta käpertyä kenenkään miespuolisen kaikkivaltiaan kainaloon?

Itsestään selvyyksiä joita vanhemmat hokevat. Saattaa silti olla ihan yhtä hatara kuin pastan ja makaronin ero.

Meidän tuon ikäisen mielestä kaikki on töissä. Töissä ollaan kaupassa, vessassa tai puistossa. Ei ymmärrä vielä mitä työ tarkoittaa vaikka selittäisi.

Vierailija:

Mutta pojalla siis oidipaalivaihe sössitään siten, että liittoudutaan pojan kanssa ja haukutaan sille omaa aviomiestä ja annetaan ymmärtää että perheen mies on vätys ja poika oikea prinssi ja äidin tulevaisuuden toivo.

naimisiin 3-vuotiaan veljensä kanssa.

Kuulun kyllä siihen oppikuntaan, että lapselle pitää sanoa että isä ja äiti ovat naimisissa keskenään ja lapsi saa aikuisena etsiä itselleen toisen nuoren naisen/miehen, jonka kanssa mennä naimisiin.

Tyttö menee välillä äidin ja välillä isin ja välillä tarhakaverin(tytön) mikäs siinä :)