Lue keskustelun säännöt.
Pelkään että lapsestani tulee samanlainen hylkiö kuin minusta
03.02.2020 |
Säälittää jotenkin lapseni (7-vuotias) kun harhailee vain tässä maailmassa ilman mitään päämäärää. Ei ole sisaruksia, ainut lapsi. Pelleilee kyllä ja nauraa mutta jotenkin niin reppana. Nytkin kirjoitan tätä itku silmässä koska mietin että hän ehkä tulee olemaan aina yksin niinkuin minäkin olen aina ollut.
Asumme alueella jossa ei ole paljoa samanikäisiä lapsia (ehkä yksi joka on myös todella ujo) Lapsemme ei kuitenkaan leiki kenenkään kanssa koska on ihan hirvittävän ujo ja arka. Harmittaa kun jää paitsi kaikesta siitä ilosta mitä kaverisuhteista saa. Minusta sen verran että minäkin olen ujo vanhempi enkä tutustu helposti uusiin ihmisiin. Isovanhemmat asuvat kaukana ja näemme ehkä kerran puolessa vuodessa.
Ahdistaa tämä tilanne hirveästi koska rakastan lastani niin paljon mutta olosuhteiden pakosta emme elä täyteläistä elämää. Tuntuu että monilla muilla elämä on erilaista, on harrastuksia, sosiaalinen elämä ym. meillä ei ole harrastuksiakaan :( onko elämämme ihan tuhoon tuomittu?
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pyydät nyt sitä toista ujoa lasta teille leikkimään ja ylitä itse ujoutesi hänen vanhempien suhteen! Todennäköisesti tämän vanhemmat pelkäävät ihan samaa oman lapsensa kohdalla.
Yritä keksiä jotain oheistoimintaa noille kerroille kun tämä samanikäinen ja ujo lapsi tulee teille, jotta se itse toiminta ohjaa enemmän tilannetta kuin lasten taidot vuorovaikuttaa.
Nyt ovat viimeiset vuodet kun on vielä ihan "normaalia" äidin ottaa yhteyttä johonkin vanhempaan, että hei pitäisikö meidän yrittää jos lapsemme ystävystyisivät.