Olisiko lasten kuitenkin parempi asua isällään - pohdintaa

Olemme eronneet 1,5 vuotta sitten. Poika on 8v, tyttö 5v. Molemmat esittää säännöllisesti jonkinlaisen halunsa muuttaa isän luokse. Poika on minulle äärettömän vihainen erosta ja se näkyy ajoittain agressiivisena käytöksenä minua kohtaan. Tyttö taas itkeskelee ikävää isää kohtaan lähes päivittäin edelleen.

Erosimme koska mies petti minua toistuvasti, ajautui isoihin velkoihin ja valehteli asioista. Eli koin että minun oli pakko pelastaa itseni siitä kuviosta. Mutta uskon että isänä hän on riittävän hyvä, eikä minulle ole täysin mahdoton ajatus se että isä olisi lähivanhempi jos se olisi lasten paras. Isän kantaa asiaan en ole kysynyt, paitsi silloin eron tullessa hän halusi että minä otan lähivanhemmuuden.

Mutta mistä sen sitten tietää mikä on lasten ns. normaalia ero-oireilua, ja milloin niitä lasten mielipiteitä pitää ihan tosissaan tässä asiassa alkaa kuuntelemaan? Ja onko esim. tytöillä ja pojilla paljon eroa siinä kumman luona haluavat asua, etenkin poikaa mietin että hän kärsii kun se isän läsnäolo ja malli jää nyt aika vähäksi? Näkevät kyllä isää viikottain, 2-3 päivää, mutta se ei tunnu riittävän.