Lue keskustelun säännöt.
Nainen 50+, voisitko asua kaltaistesi kanssa kimppakämpässä rahan säästön ja yhteisöllisyyden vuoksi?
02.02.2020 |
Itse olen joskus miettinyt tätä mahdollisuutta ja näen siinä paljon etuja, jos löytäisi samanhenkisiä ihmisiä. Ideana olisi siis vuokrata iso asunto hyvältä alueelta niin, että jokaisella olisi oma huone. Olohuone ja keittiö olisivat yhteisiä. Asukkaita 3-6. Säännöt laadittaisiin ja hyväksyttäisiin yhdessä ja niitä sitouduttaisiin noudattamaan. Rahaa jäisi säästöön ja seuraa olisi, jos sitä kaipaisi. Voisitko sinä asua yli viisikymppisten kimppakämpässä? Perusteluja?
Kommentit (18)
En todellakaan, haluan elää omassa rauhassani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hoivakoteja on tarjolla sitä varten.
En, haluan omaa rauhaa ja rahaakaan ei tarvetta säästää enempää. Lisäksi minulla käy paljon vieraita, sukulaisia, ystäviä yms, en voisi heitä majoittaa yhdessä huoneessa.
Minä voisin. Olen miettinyt samaa. Tosin olen vasta 40 ja perheellinen, mutta jos jäisin yksin niin miksei. Ja juuri siitä syystä, että olen introvertti. Eli saisi olla yksin muiden seurassa, eikä tarvitsisi puhua mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ilmaatoasiat kiinnostaa, niin muutatte kimppakämppiin.
En ikinä. Hoitokoti on joskus sitten ehkä pakko.
Yhteisöllisyys on pienenpienen joukon öyhäämistä. Oma rauha on luksusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos olisi oma vessa+suihku, ja äänieristys toimisi hyvin, kyllä voisin. Tähän tarkoitukseen mikään peruskämppä ei toimisi, vaan pitäisi varta vasten rakentaa uusi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaltaiseni kanssa?
Sehän olisi vasta lystiä.
Kaksi introverttiä lymyilisi asunnossa, ryömien lattiaa pitkin sohvan takaa vessaan, tehden kaiken mahdollisen ettei tarvitse nähdä toista.
No, kerran vuodessa, jouluna, voisi nähdä olohuoneessa ja viettää aikaa yhdessä.
Eiväthän opiskelijatkaan halua asua soluasunnoissa. Eikä se kimppakämppäasuminen ole sellaista kuin elokuvissa. Jos ette tunne toisianne entuudestaan, porukkaan tuppaa eksymään se, joka ei maksa ja huolehdi omista osuuksistaan/ mölyää ja ryyppää/ on mielenterveysongelmainen jne. Sitten se ei olekaan niin mukavaa ja yhteisöllistä. Idea voi vaikuttaa mielessä hyvältä, mutta kaikki ihmiset eivät ole kivoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaltaiseni kanssa?
Sehän olisi vasta lystiä.Kaksi introverttiä lymyilisi asunnossa, ryömien lattiaa pitkin sohvan takaa vessaan, tehden kaiken mahdollisen ettei tarvitse nähdä toista.
No, kerran vuodessa, jouluna, voisi nähdä olohuoneessa ja viettää aikaa yhdessä.
Ihan totta. :D EIkä olisi pettynyt, jos toinen peruisikin ihan viime tipassakin.
1
En missään tapauksessa! Vasta pari vuotta sitten nuorimmainen muutti omilleen ja otin avioeron. Totisesti tahdon viettää aikaa yksin enkä halua että kukaan seuraa, vieraileeko joku luonani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin vielä vähän nuorempi ja perheellinen, mutta kuten aiempi, jos jäisin yksin, voisin hyvin harkita. Pitäisi kuitenkin valita riittävän hyvä porukka.
Eräs nuorempi tuttu asuu noin, tosin asunnossa on sekä miehiä että naisia, ja heillä homma tuntuu toimivan.
Yhteisöllisyys on minulle sama kuin helvetti.
Ehdottomasti. Tosin haluan tiiviit säännöt. Olisin myös iloinen hengellisyydestä. Olen etsiskellyt naisyhteisöä, mutta Suomessa ei ole varteenotettavia. Vaatimaton elämä on minun juttuni.
Vierailija kirjoitti:
Ehdottomasti. Tosin haluan tiiviit säännöt. Olisin myös iloinen hengellisyydestä. Olen etsiskellyt naisyhteisöä, mutta Suomessa ei ole varteenotettavia. Vaatimaton elämä on minun juttuni.
Valamo?
En voisi, olen liian introvertti. Olen tyytyväinen itseeni, että olen selvinnyt perhe-elämästä, enkä mitenkään voisi asua aikuisten kanssa kommuuninoloisesti. Uskon, että sellainen voisi olla hyvää elämään sopivanlaisille ihmisille, mutta minä olen siihen vääränlainen.