Lue keskustelun säännöt.
Voiko avioerossa sopia kaikesta ilman juristia tai käräjäoikeutta?
31.01.2020 |
Siis siitä, miten omaisuus jateaan, kuka ehkä jää asumaan yhteiseen asuntoon ym. Lapsia tässä sotkussa ei onneksi ole.
Kuinka pian tyttönimen saa maksutta takaisin, jos haluaa?
Kiitos tiedoista.
Kommentit (20)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tietenkin voi.
Ja se on paras tapa.
Lakimiesten ja asianajajien palkkiot eli tuntiveloitukset ovat todella suuria.
Parasta olisi aina sopia kaikki keskenään, säästyisi molemmilta osapuolilta rahaa, pahaa mieltä ja stressiä.
Mutta esimerkiksi ositus pitää tehdä kunnolla, neistä löydät ohjeita ja pohjia. Jos ei tee tuo seuraa koko iän ja tulee esille kun toinen kuolee.
Totta kai voi, mutta jos on vähänkään enemmän omaisuutta, on lakimiehen palveluista selvää apua. Itse selvittäminen voi olla rasittavaa. Netissä lakipalveluita ja paljon halvemmalla kuin livenä, googleta.
Tyttönimen voi ottaa takaisin kun ero tulee laillisesti voimaan.
Kiitos. Luen kohta tuon linkin. Kun ositus on eroavien puolisoiden kesken tehty, pitääkö se vahvistuttaa käräjäoikeudessa tms.?
ap
Vierailija kirjoitti:
Kiitos. Luen kohta tuon linkin. Kun ositus on eroavien puolisoiden kesken tehty, pitääkö se vahvistuttaa käräjäoikeudessa tms.?
ap
Ei tarvitse. Pankki hoitaa varojen siirron, muun voi tehdä itsekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten niin pankki hoitaa? Miksei varojen siirtoja voi tehdä itse, siis puolisot yhdessä ositussopimuksen mukaisesti? Eihän pankki ole mikään viranomainen.
"Mutta esimerkiksi ositus pitää tehdä kunnolla, neistä löydät ohjeita ja pohjia. Jos ei tee tuo seuraa koko iän ja tulee esille kun toinen kuolee."
Miten osituksen voi tehdä ei-kunnolla, esimerkiksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Senkus vaan itse teette sopimuksen ja allekirjoitatte sen. Ite voitte myös siirtää rahoja sovitusta, tietty laitat ja muut täytyy neuvotella pankin kanssa, mut muuten voitte hoitaa itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaiken voi sopia kahdestaan ja kannattaakin. Sovitut asiat paperille.
Ihan ilman käräjäoikeutta ei homme kuitenkaan onnistu:
Käräjäoikeuteen tulee toimittaa I-vaiheen hakemus, jos molemmat sen allekirjoittavat, ei tarvitse antaa tiedoksi toiselle osapuolelle virkatietä.
Käräjaoikeudelta haetaan lopullinen ero 6-18 kk kuluttua I-vaiheen hakemuksen jättämisestä. Kumpi vain voi hakea.
Jostain luin, että ositussopimusta tarvitaan sitten, kun jompi kumpi kuolee. Mihin sitä silloin tarvitaan? Missä sopimusta pitäisi säilyttää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Mutta esimerkiksi ositus pitää tehdä kunnolla, neistä löydät ohjeita ja pohjia. Jos ei tee tuo seuraa koko iän ja tulee esille kun toinen kuolee."
Miten osituksen voi tehdä ei-kunnolla, esimerkiksi?
Jos ei löydy ositussopimusta ja jotain on vielä molempien nimissä, niin voi joutua pesä riitelemään kuka esim asunnon omistikaan.
Jos osapuolet kykenevät sopimaan asioista keskenään ei viranomaisia vaadita kuin myöntämään avioero. Riippumatta onko lapsia vai ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jostain luin, että ositussopimusta tarvitaan sitten, kun jompi kumpi kuolee. Mihin sitä silloin tarvitaan? Missä sopimusta pitäisi säilyttää?
Kun olen nykyään asunnon ainoa omistaja, niin mitä merkitystä ositussopimksella olisi tulevaisuudessa? Luultavasti ehdin muuttamaan kerran tai useamminkin ennen kuolemaani.
Eli ositussopimuksen lisäksi pitää kuolemantapausta varten varmaan säilyttää myös tositteet ja kauppakirjat, jotka osoittavat, että ositus on jo toteutunut?
Vierailija kirjoitti:
Eli ositussopimuksen lisäksi pitää kuolemantapausta varten varmaan säilyttää myös tositteet ja kauppakirjat, jotka osoittavat, että ositus on jo toteutunut?
Selkeintä ainakin, että nuo ovat tallessa. Välttyy ainakin jälkipyykiltä perilliset.
Tämä ositussopimuksen tekeminen ja säilyttäminen on asia joka on minuakin vaivannut. MIKSI MISSÄÄN EI OLE selkeitä ja yksiselitteisiä ohjeita asiaan? Mekin erottiin sovussa. Tehtiin netistä löytyneiden ohjeiden mukaan omaisuuden erottelusopimus.
Mistään ei löytynyt tietoa että onko se sopimus pakko rekisteröidä jonnekin vai ei. Menin kuitenkin varmuuden vuoksi maistraattiin rekisteröimään sen. Helsingin maistraatissa palloteltiin luukulta luukulle ja vasta neljännellä luukulla suostui ottamaan sen vastaan. Sielläkin silti vähän huuli pyöreänä. Olinko sit muka eka joka kävi rekisteröimässä paperin? Olisko myöhemmin toisen kuollessa kelvannut jonnekin paperipinoon kotiin säilötty lappu yhtä hyvin, ja miten se sitten tarvittaessa edes löytyisi?
Voi, jos pystytte sen sovussa tekemään.
Tämäkin ketju sen osoittaa: pyytäkää juristia tekemään ositussopimus vaikka sovussa sopisittekin kaiken, samalla saatte ohjeet sopimuksen säilytyksestä ym. Maksaa paljon, mutta ei sitten tarvitse myöhemmin miettiä ja tapella että onko kaikki oikeasti osoitettu vai ei.
Tietenkin voi.
Ja se on paras tapa.
Lakimiesten ja asianajajien palkkiot eli tuntiveloitukset ovat todella suuria.
Parasta olisi aina sopia kaikki keskenään, säästyisi molemmilta osapuolilta rahaa, pahaa mieltä ja stressiä.