Lue keskustelun säännöt.
Piirre, joka on ollut haastavinta hyväksyä puolisossasi?
30.01.2020 |
Kumppanissa on ainakin yleensä niihen hyvien ja rakastettavien piirteiden lisäksi jotain sellaista, mikä todella ärsyttää, turhauttaa tai jopa vihastuttaa. Minä ainakin rakastuin kumppanissa ihan kaikkeen, jopa niihin piirteisiin, jotka myöhemmin ovat osoittautuneet haastavaksi hyväksyä.
Kevyt esimerkki: alussa rakastin sitä, miten saatoimme yhdessä käpertyä päiväsaikaan sylikkäin päiväunille. Nyt muutama vuosi myöhemmin en nuku päiväunia, mutta mies tulee töistä ja painelee suoraan makuuhuoneeseen kuorsaamaan. Joka päivä.
Mitä piirteitä tai tapoja teidän on välillä vaikea hyväksyä puolisossanne?
Kommentit (15)
Alussa tykkäsin, kun mies pyysi sohvalle lepäämään, ei saa rasittaa itseä kotitöillä. Alussa se oli huomaavaisuutta. Nyt tiedän, että se on oman syyllisyyden poistamista, kun hänkään ei rasita itseään kotitöillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No sen näkee sitten joskus. Mies vie minua koko ajan.
Nopeasti ja täysillä innostuva adhd on kiinnostavaa ja hauskaa seuraa, mutta näin kymmenen vuoden jälkeen tuntuu välillä siltä, että voisin vain puhkoa korvani. Hän on vastuullinen ja kunnollinen, urakeskeinen mies, mutta toisaalta vakavaraisuus mahdollistaa myös aivan uskomattoman tavaran ja harrastusten hamstrauksen, mikä menee välillä aivan naurettavuuksiin saakka överiksi.
Narsistinen ph ja monet siihen liittyvät piirteet. Olen itse asiassa usein valmis luovuttamaan. Mutta jotenkin sitä jaksaa toivoa, että jokin muuttuu.
Ajoittainen luulosairaus ja ylihygieenisyys ärsyttää. Samoin tietynlainen epäloogisuus noihin liittyen (joku hygienia-asia on kauhean tarkkaa, toisesta ei olekaan mitään väliä).
Ovat tulleet esille vasta vuosien kuluessa joten eivät ole asioita joita olisin joskus pitänyt vain "söpöinä" tai en olisi pitänyt pahoina kovasti rakastuneena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaimoni on todella iloinen, ekstrovertti ja 'bubbly' tyyppi. Kun hän puhuu miesten kanssa, se kuulostaa poikkeuksetta melko flirttailevalta, vaikka ihan asiaa puhuisi, saati sitten jotain kevyempää. Monet miehet ottavatkin sen (ymmärrettävästi) flirttailuna ja vastaavat samalla nuotilla, joka sitten innostaa vaimoani entisestään. Tiedän ettei hän tarkoita sillä mitään, ja tiedän että hän on minulle aina ollut uskollinen eli ei tässä mistään pettämisen pelosta ole kyse, mutta silti, yli 20 v ollaan oltu naimisissa ja vieläkään en ole päässyt täysin sinuiksi tämän kanssa.
Paattamattomyys. Tai itseasiassa paatoksen siirtaminen minulle "ihan mita sina vain haluat kulta, mulle ihan sama" -tyyliin. Arsyttelee vienosti kun esimerkiksi itse pitaa aina laatia tulevan viikon ruokalista, ellei itse painosta miesta myos osallistumaan. ("Hauskinta" tassa on se, etta mina yleensa paatan mita syodaan mutta mies sitten kuitenkin laittaa ne ruuat.)
Mutta ei tama tosiaan isosti arsyta, on muuten niin ihana ja kiltti ja hauska ja komea ja huomaavainen mies etta en ikina pois vaihtaisi. <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puoliso on tunteellisempi ja ailahtelevampi kuin minä. Jos on nukkunut yhden yön huonosti voi kiukutella koko päivän. Itse teen päivystystyötä jolloin voi olla kausia milloin on monta lyhyttä yötä putkeen, enkä silti tiuski tai kiukuttele puolisolle vaikka väsyttää. Puoliso loukkaantuu paljon helpommin sanoista kuin minä eikä koskaan tee aloitetta riidan sopimiseen, mököttää vain kunnes minä laukaisen tilanteen vaikka hän olisi riidan alkuperäinen aloittaja.
Hän on myös sulkeutuneempi ja ilmaisee itseään huonohkosti. Itse puhun aika avoimesti mitä olen päivän aikana tehnyt tai ajatellut tai mitä mieltä olen toisista ihmisistä. Tämä aiheuttaa konflikteja koska saatan päästää sammakoita kun en tiedä mitä hän jostain ilmiöstä ajattelee! En halua missään nimessä tahallaan pahoittaa hänen mieltään, mutta en ole ajatustenlukija.
Yleinen tyytymättömyys. Olen tehnyt niska limassa töitä viimeisen muutaman vuoden ajan ja ansiostani saimme lainan upouuteen asuntoon (omaisuuttani meni lainan vakuudeksi, mieheltä ei), meillä on auto (minun omistuksessa), meidän ei tarvitse laskea kaupassa menoja sentilleen, meillä on varaa matkustaa vuosittain, olemme ostaneet lyhyen ajan sisällä aika hienoja huonekaluja. Silti on naama väärin päin ja taivastellaan mm. että seuraavaan asuntoon pitää suunnitella itse kaikki kun tässä asunnossa on näitä puutteita x, y ja z. Ja kuinka asunnon sijainti on huono kun lähikauppaan on noin 1km ja lähimpään suureen kauppaan vajaa 10min ajomatka. Samaan aikaan halutaan ostaa lisää kalliita tavaroita ja palveluita vaikka miehen rahat on vähissä edellisten hankintojen takia. Olen itse todella tyytyväinen nykyiseen asumiseemme, sillä tässä on kaikki paljon paremmin mitä edellisessä opiskelija-asunnossa.
Tämä viimeinen piirre on ilmentynyt nyt tuoreimpana (olemme olleet yhdessä yli 5v) ja koen henkisesti raskaimpana. Tuntuu että ihan sama mitä teen kun ei koskaan olla tyytyväisiä ja asetetaan vain seuraava vaatimus.
Minun on ollut hankalin sopeutua siihen, ettei puoliso halua pyytää apua. Hänelle on ihan kamalan vaikeaa myöntää, että apu voisi joskus olla tarpeen. Toisaalta hän saattaa sitten olla kiukkuinen, kun on joutunut tekemään jotain yksin, jotain missä apu olisi helpottanut hommia huomattavasti. Minun pitäisi sekä lukea ajatuksia, että antaa hänen tehdä asiat tavallaan ja lopuksi hyväksyä se, että häntä kiukuttaa. Tämä on kyllä kausittaista ja muutaman kerran, kun hän on oikeasti joutunut tilanteisiin, joissa on ollut pakko vastaanottaa apua (terveyteen/sairauteen) liittyen, hän on kyllä myöntänyt, ettei siihen kuole, vaikka pyytääkin apua ja vastaanottaa apua.
Mutta muilta osin hän on mahtava kumppani. Minussa on varmasti roppakaupalla huonoja puolia myös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rasittavinta on kun puoliso (nainen) uskoo tietävänsä minun ammattialaani liittyvät asiat paremmin kuin minä. Tai oikeammin ei usko kun minä sanon että jotain asiaa ei voi tehdä niin vaan se on pakko tehdä näin.
Olen siis itse rakennusalan ihminen mutta kun teemme remonttia kotona niin vaimon mielestä monet asiat pitäisi tehdä kuten hän haluaa vaikka kuinka selitän että niitä ei voi teknisesti tai määräysten mukaan mitenkään tehdä niin.
Tämä ei häirinnyt aikaisemmin kun hän lähinnä vain ihasteli kätevyyttäni. Mutta monet (negatiiviset) luonteenpiirteethän usein vahvistuvat vanhemmiten. Miksi muuten positiivisille luonteenpiirteille harvemmin käy niin?
Vierailija kirjoitti:
Ajoittainen luulosairaus ja ylihygieenisyys ärsyttää. Samoin tietynlainen epäloogisuus noihin liittyen (joku hygienia-asia on kauhean tarkkaa, toisesta ei olekaan mitään väliä).
Ovat tulleet esille vasta vuosien kuluessa joten eivät ole asioita joita olisin joskus pitänyt vain "söpöinä" tai en olisi pitänyt pahoina kovasti rakastuneena.
Hahhah, sama täällä. Juuri tuo neuroottisuuden epäloogisuus on ärsyttävintä. Esimerkiksi ruuan voi jättää tuntikausiksi pöydälle vailla huolta hygieniasta. Sen sijaan perunan putoaminen lattialle on katastrofi eikä sitä enää voisi muka käyttää, vaikka se putoamisen jälkeen kuoritaan, pestään ja keitetään. Ei, se on saastunut.
Mieheni neuroottisuus alkoi paljastua minulle vasta lapsen syntymän jälkeen. Sitä oli ollut ennenkin, mutta se oli lievempää ja liittyi asioihin, joiden kanssa en ollut tekemisissä. Valitettavasti tämä ominaisuus on jonkin verran iän myötä pahentunut.
Miestä puolestaan ärsyttää, kun minä en "opi" hänen sääntöjään tai muista, missä järjestyksessä tiettyjen tavaroiden pitäisi olla jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaimossa ärsyttää välillä ylihuolehtiminen/murehtiminen kaikesta, mihin ei voi edes itse vaikuttaa. Toinen asia on hygieniafriikkiys. Käsiä pitää olla jatkuvasti pesemässä ja jos vaikka leikkaan kurkkua, niin kysyy "pesithän varmasti kädet" ja jäähtymätön ruoka pitää työntää äkkiä jääkaappiin, "ettei vaan pöpöt kasva".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajoittainen luulosairaus ja ylihygieenisyys ärsyttää. Samoin tietynlainen epäloogisuus noihin liittyen (joku hygienia-asia on kauhean tarkkaa, toisesta ei olekaan mitään väliä).
Ovat tulleet esille vasta vuosien kuluessa joten eivät ole asioita joita olisin joskus pitänyt vain "söpöinä" tai en olisi pitänyt pahoina kovasti rakastuneena.
Hahhah, sama täällä. Juuri tuo neuroottisuuden epäloogisuus on ärsyttävintä. Esimerkiksi ruuan voi jättää tuntikausiksi pöydälle vailla huolta hygieniasta. Sen sijaan perunan putoaminen lattialle on katastrofi eikä sitä enää voisi muka käyttää, vaikka se putoamisen jälkeen kuoritaan, pestään ja keitetään. Ei, se on saastunut.
Mieheni neuroottisuus alkoi paljastua minulle vasta lapsen syntymän jälkeen. Sitä oli ollut ennenkin, mutta se oli lievempää ja liittyi asioihin, joiden kanssa en ollut tekemisissä. Valitettavasti tämä ominaisuus on jonkin verran iän myötä pahentunut.
Miestä puolestaan ärsyttää, kun minä en "opi" hänen sääntöjään tai muista, missä järjestyksessä tiettyjen tavaroiden pitäisi olla jne.
Aivan kuin meillä! Näköjään nuo ovat hyvin tyypillisiä epäloogisuuksia neurootikoille. Vähän huojentaa kun en ole tämän asian kanssa yksin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ärtyy herkästi ja kiihtyy nopeasti.
Miehen on vaikea suunnitella kaukaisempaa tulevaisuutta, jos lähitulevaisuudessa on tapahtumassa jotain isoa. Ei halua käsitellä useampaa projektia yhtä aikaa. Itse pystyn ja haluaisin esim suunnitella hiihtolomaa, vaikka elettäisiinkin vielä joulua. Sama myös pienemmässä mittakaavassa, viikossa ei saa olla liian monta tapahtumaa tiedossa ja yllättäen ei voi lähteä kuin ulos syömään.
Itse taas suunnittelen pääni sisällä vaikka mitä, ja petyn, kun toinen ei suostukaan. Olen opetellut antamaan ennakkovaroituksia ja tiedustelemaan mielipiteitä, vaikka en olisi kaikkea vielä valmiiksi suunnitellutkaan.