Kertokaa rehellisesti : onko ammattikorkeakoulututkinnon saaminen vaikeaa?

Olet liiketalouden puolella. Niin olin minäkin 20 vuotta sitten. Silloin ei ollut ainakaan yhtään vaikeampaa kuin nyt.

(Rahaa on aina tullut ihan mukavasti, eli ei se ”osta aina halvalla ja myy kalliilla”-oppi ihan hukkaan mennyt.)

Riippuu alasta, mulla oli liiketalousen ko:n puolella aika helppo eka vuosi. Tokaan ja kolmanteen oli ympätty enemmän kursseja. Otin sitten vapaaehtosia kieli yms kursseja täytteeksi.

Vierailija kirjoitti:

Olet liiketalouden puolella. Niin olin minäkin 20 vuotta sitten. Silloin ei ollut ainakaan yhtään vaikeampaa kuin nyt.

(Rahaa on aina tullut ihan mukavasti, eli ei se ”osta aina halvalla ja myy kalliilla”-oppi ihan hukkaan mennyt.)

En ole vaan sosiaali- ja terveysalalla....

Jos on noin helppoa, niin ota enemmän kursseja! Itse käyn töissä ja teen ylempää tutkintoa. 20 op pystyy tekemään puoleen vuoteen. Kevyesti menisi 40 op, jos kokoaikainen opiskelija.

Olen viimeksi opiskellut 90-luvulla ja on kyllä helpottunut siitä työmäärällisesti eli pakollista lähiopetusta oli silloin paljon enemmän (6 h)/päivä + ryhmätyöt.

Ikävää, että opiskelijat jätetään aika yksin.

Juu, sisäänpääsy oli vaikeinta. Silti opin tärkeimmän, eli ryhmätyötaidot. Työelämässä ihan tärkein oppi soster -alalla.

Mulla oli tuo sama tunne, että kaikessa edettiin h i t a a a s t i. Olin poissa paljon, jotkut kurssit suoritin vain tenttimällä, eikä ollut yhtään huono omatunto. Kiitettävän papereilla valmistuin.

Jokainen, jolla on istumalihakset ja halu käyttää niitä, saa tutkinnon. Ja etenkin jos ei tavoittele hyvää keskiarvoa, vaan läpipääsyä. Jos joku ei pääse koulua läpi, se johtuu 99,9 % itsesäälistä eli henkilö luovuttaa itse eikä ota selvää mitä keinoja on tarjolla.

Pari vaikeaa kurssia kävin kahteen kertaan. T. Insinööri

En tiedä, mutta kameran saaminen vessaan on helppoa. Varsinkin, jos olet moniosaaja.

Vierailija kirjoitti:

Jokainen, jolla on istumalihakset ja halu käyttää niitä, saa tutkinnon. Ja etenkin jos ei tavoittele hyvää keskiarvoa, vaan läpipääsyä. Jos joku ei pääse koulua läpi, se johtuu 99,9 % itsesäälistä eli henkilö luovuttaa itse eikä ota selvää mitä keinoja on tarjolla.

Pari vaikeaa kurssia kävin kahteen kertaan. T. Insinööri

Kyllä insinööreillä ja sairaanhoitajilla on oikeasti ihan kova koulu.

T: Liiketalouden spede, naimisissa sairaanhoitajan kanssa, insinööriopiskelijoiden puurtamista säälien katsellut.

Vaikeinta oli sisäänpääsy. Tämän jälkeen minäkään ei ollut vaikeaa ja oma arvostukseni opiskelemani alan ammattilaisia kohtaan romahti niin, etten voinut enää kuvitella työllistyväni kyseiselle alalle.

Meillä insinööri puolella tosi moni lopetti kesken, kun eivät vaan pysyneet esim. kemian, fysiikan ja matematiikan opinnoissa kelkassa mukana. Puhumattakaan että olisivat tentistä sitten päässeet läpi. Ei nyt kuitenkaan ihan läpihuuto juttu kaikille.

Itse keskeytin amkin juurikin siitä syystä, että opiskelu oli turhauttavan hidastempoista ja helppoa. Koulupäivät olivat jatkuvaa kahvitaukoilua ja jaarittelua. Olin siis päivätoteutuksessa.

Olen ajatellut että hakisin monimuotoon tai verkkototeutukseen jotta ei menisi niin paljon aikaa hukkaan.

Minulle opiskelu on aina ollut haastavaa. Lukihäiriö ja jonkin asteinen keskittymishäiriö eivät helpota asiaa. Vaikeinta oli päästä sisään kouluun ja keksiä sopiva opinnäytetyön aihe, lopuista selvisin yllättävän hyvillä arvosanoilla, vaikka tavoitteeni oli saada paperit.

Vierailija kirjoitti:

Minulle opiskelu on aina ollut haastavaa. Lukihäiriö ja jonkin asteinen keskittymishäiriö eivät helpota asiaa. Vaikeinta oli päästä sisään kouluun ja keksiä sopiva opinnäytetyön aihe, lopuista selvisin yllättävän hyvillä arvosanoilla, vaikka tavoitteeni oli saada paperit.

Lisäyksenä, suoritin tutkinnon 50/50 päivätoteutuksena ja monimuotona, itselleni parempi vaihtoehto oli päivä. Täytekurssit nyt menivät mukavammin monimuotona.

Riippuu varmasti alasta, sote-alalla saa kyllä ihan hommia tehdä varsinkin tällä uudella opsilla. Opiskelen kokoaikaisesti, enkä edes yritä talvisin tehdä töitä, vaan teen niitä sitten kesällä.

Varsinkin lukukausien alut ovat aika tiukkoja ja sitten hellittää kuukausi puolitoista ennen lomaa. Harjoittelut toki omalta osaltaan kivasti rytmittää koulua, muttei nekään ylioppilaspohjaiselle ole välttämättä läpihuutojuttu

Minäkin aikuisopiskelija, eri linjalla tosin. Työelämään verrattuna kurssit on naurettavan helppoja vois sanoa ärsyttää kirjottaa raporttia pelkkää liibalaabaa, nelosta ja vitskua paukkuu joka kurssista. VArmaan eri juttu jos ei ole työkokemusta ja opiskelee suoraan lukiosta tms. Opiskelen tutkintoa koska työssä vaaditaan alaan liittyvä tutkinto.

Lukukausina jää turhaa luppoaikaa jos etenee minimivaatimuksilla opinto-ohjelman aikataulussa. Nuoriso kiittää kun jää aikaa opiskelijariennoille, muille suosittelen tiukempaa opiskelutahtia ja lisäkursseja. Opinnäytetyötä hahmottelen, aihe vielä vähän auki.

Vierailija kirjoitti:

Meillä insinööri puolella tosi moni lopetti kesken, kun eivät vaan pysyneet esim. kemian, fysiikan ja matematiikan opinnoissa kelkassa mukana. Puhumattakaan että olisivat tentistä sitten päässeet läpi. Ei nyt kuitenkaan ihan läpihuuto juttu kaikille.

Mulla on kaikista matemaattisista arvosana 1-2 ja tosiaan kävin jotain kahteen kertaan. Jostakin pääsi läpi tekemällä lisätehtäviä kotona. Fysiikkaan oli intensiivi-tukiryhmä reputtaneille.

On ihan totta, että puolet insinööriopiskelijoista lopettaa ensimmäisen vuoden aikana, erinäisistä syistä. Mutta ne kaikki olisi päässeet insinööreiksi jos olisivat halunneet ja jatkaneet.

Oma kokemus on se, että vaatimukset ovat olemattomat ja koulu haluaa vain valmistuvia opiskelijoita, jotta saisi heistä rahaa. Opetuksen taso oli surkea ja kursseista pääsi läpi tekemättä juuri mitään, ja vitosen sai sillä että näki edes vähän vaivaa. Kyllästyin siihen ja aloin tehdä nopeampaan tahtiin, sen seurauksena valmistuin vuotta nopeammin vaikka tein koko ajan keikkatöitäkin. Opiskelin sairaanhoitajaksi.

Otsikkohan sen jo kertoi: amk-tutkinto saadaan. Maisterin tutkinnon joutuu jokainen ihan itse suorittamaan.

Hmm. En tiedä kun en ole eläessäni ammattikorkeakoulussa opiskellut, mutta mututuntumala sanoisin, että ei tutkinnon saaminen yleisesi ottaen luulisi olevan mitenkään mahdottoman vaikeaa. - Perustelen tämän sillä, että jos tai siis kun ajattelen, etä yksistään Metrpolia -ammatikorkeakoulussa on yli 14 000 opiskelijaa, niin vaikka heistä osa jäisikin kokonaan valmistumatta, niin oletan  kuitenkin, että ainakin 80% opiskelupaikan saaneista tulisi saamaan myös opintonsa päätökseen ja saamaan ammatikorkeakouulukinnon. - ämän lisäksi muissa ammattikorkeakouluissa taianee opiskella yli satatuhatta sellaista, joista ainakin -taas vedän hatusta 75% luulisi olevan aikaa myöten koossa tutkinto. 

Välillä kyllä tuntuu, että nykysin onkin tärkeämpää saada (lähes) kaikille halukkaille hienolta kuullostavia titteleitä, vaan mikä mahtaa olla tukintojen laatu?  Onko se myös hyvää ja arvokasta. onkin jo toinen juttu; eikä tämä kysymys koske vain ammattikorkeakouluissa suoritettavia tutkintoja. -  Valitettavasti.  

Sinkkumies