Mikä sinua valvottaa öisin?

Vauva 7kk ja 3v.

Stressi.

Aamuyöllä herään murehtimaan. Riittääkö rahat, teinkö taas jonkun typerän päätöksen, olisiko sittenkin pitänyt olla vaan vanhassa työpaikassa? Onko tämä tauti kuolemaksi ja kauankohan tässä leikkausjonossa menee?

Pitäisikö kuitenkin muuttaa ja erota? Jnejne

Voimia meille huonounisille ensi yöksi!Ehkä ajattelen ensi yönä teitäkin sitten kun herään..että on meitä muitakin..

Ap

En tiedä. En ole pohtinut asiaa. Pohdin nyt.

Ehkä liian vilkkaana juoksevat ajatukseni? Olen ilta-yö ihminen. Juuri silloin kun täytyy mennä nukkumaan, olisin parhaillani valveillakin. Aina en malta nukahtaa, mutta 95% todennäköisyydellä kuitenkin nukun. Sen 5% mitä jään valvomaan, en stressaa, vaan ajattelen, että nukun sitten, kun en jaksa valvoa. Yleensä nukun hetken ennen aamuherätystä kuitenkin.

Muistisairaan äitini asioiden hoito. Se vie kaikki voimani ja aina tulee vastaan jotain odottamatonta. Pankkiasiat, veroilmoitukset, lääkärikäynnit, lääkkeiden uusinta, rintamamiestalon korjaustyöt, lumityöt... kaikki on mahdollisimman hankalaa. Tämän viikon olen tuskaillut kotihoidon tuloselvityksen kanssa, se lomake on käsittämättömän sekava ja ohjeet vain pahentavat asiaa. Puhumattakaan siitä, että muistisairaan kanssa on hirveän stressaavaa olla, kun hän hokee samoja asioita muutaman minuutin välein.

Pitäisi vaihtaa työpaikkaa, mutta läheppä näinä aikoina vakkaripaikasta. Siisti sisätyö, palkka ok, edut ihan ok mutta eipä näillä kotikaupunkia kauemmas lähetä.

Ärsyttävää, kun kaikessa pitäs olla paras. Mikään ei riitä, kaikki on jatkuvaa säästökuuria, tehostamista ja kyttäystä. Kokemus ja sitoutuneisuus ei työelämässä merkitse enää hevonhelevettiä.

Vaihdevuodet.

Nukkuminen on ollut hyvin vähäistä jo monen vuoden ajan.

Miehen häädin kuorsaamaan toiseen huoneeseen ja se oli hyvä ratkaisu. Valvoin vuosikausia kuorsaavan miehen vieressä.

Kouluhommat, en vaan saa mitään aikaan. Uusi työ jännittää myös, erityisesti se, että pääsenkö ns porukkaan mukaan, vanhassa työssä jäin aina ydinporukan ulkopuolelle.

Työt. Teinkö asiat oikein, miten huomenna menee kokous, hyväksytäänkö päätökseni, heräänkö ajoissa bussiin etc. Kaikkia tyhmiä juttuja, jotka aina selviää kuitenkin. Toivoisin että osaisin murehtia vähemmän.

Kamala yskä, turvonnut kurkku ja tukkoinen neä

Kiveshiki.

Määräaikaiset työt. Herään keskellä yötä murehtimaan, saanko jatkoa, mihin paikkaan ja millä tunneilla. Tämä on kuin löysässä hirressä roikkumista. Stressi on aiheuttanut jo sairaalakäynnin vaatineen rytmihäiriön.

Vierailija kirjoitti:

Kamala yskä, turvonnut kurkku ja tukkoinen neä

Korona

Se etten mitenkään voi pärjätä tässä maailmassa ikinä, olen pitkäaikaistyötön- ja sairas, ei ystäviä tai oikein välejä sukuunkaan, ei rahaa eikä mitään:( vaikka pääsisin töihin ihmeen kaupalla, en jaksaisi siellä kauaa sairauteni takia(kokeiltu on),haluaisin siis vaan pois jo täältä, mutta pelottaa sekin ratkaisu, jos vaan vammaudunkin enkä edes pääse poiskaan:(  elämässäni ei ole mitään sisältöä,mutta ei ole rahaa tai voimia hankkiakaan sellaista. juu ei tule oikeen uni silmään tällaisia pyöritellessä jännästi:/

Sama kuin ap:lla. Aloitin marraskuussa uudessa työpaikassa ja tuntuu jatkuvasti, että muut eivät pidä minusta ja en oikein sopeudu enkä pärjää. Tiimikaverit piikittelevät ja vähättelevät kaikkea mitä teen ja sanon. Saan koko ajan vaihtuvia ja päällekkäisiä toimeksiantoja, joista tiimikaverit valittavat, että en osannut oikein. Uskon, että pomokin haluaa minusta eroon ja vaikuttaa joko kyllästyneeltä tai ärsyyntyneeltä seurassani. Olen varma, että saan pian potkut ja olen jo aloittanut uuden työn hakemisen kaikessa hiljaisuudessa. Olen tätä itkenyt monet illat ja valvonut yöllä, koska olin tosi innoissani kyseisestä paikasta alkuun.

Unettomuus.

Vierailija kirjoitti:

Se etten mitenkään voi pärjätä tässä maailmassa ikinä, olen pitkäaikaistyötön- ja sairas, ei ystäviä tai oikein välejä sukuunkaan, ei rahaa eikä mitään:( vaikka pääsisin töihin ihmeen kaupalla, en jaksaisi siellä kauaa sairauteni takia(kokeiltu on),haluaisin siis vaan pois jo täältä, mutta pelottaa sekin ratkaisu, jos vaan vammaudunkin enkä edes pääse poiskaan:(  elämässäni ei ole mitään sisältöä,mutta ei ole rahaa tai voimia hankkiakaan sellaista. juu ei tule oikeen uni silmään tällaisia pyöritellessä jännästi:/

Etsi se oma juttu mistä pidät. Tee vaikka jotain vapaaehtoistyötä jos se auttaisi vaikka antamaan jonkin tarkoituksen elämälle? Ei meistä kaikista ole urahirmuiksi ja perustamaan perhettä. Vatvominen ei auta ketään.

Unettomuus, menneisyys (minua pahoinpideltiin usein ja pitkään), ahdistuneisuus, pakko-oireet, epäonnistumisen tunne, menettämisen pelko, pelko kuolemasta ja yksinäisyydestä.

N26