Lue keskustelun säännöt.
Elän jonkun muun elämää, en jaksa
23.01.2020 |
Arvoisa av palsta, ja aina yhtä suorat ja nopeat vastaukset.
Voin kyllä kuvitella kaikki typeryydetkin mitä kysymykseni tuottaa varmasti, mutta vieno toiveeni olisi silti saada oikeesti apuun tähtääviä vinkkejä. Saatan meinaan tässä tilanteessa tarttua mihin tahansa oljenkorteen. Vaikka sitten junan alle hyppäämiseen jos sen joku tarpeeksi hyvin perustelee.
Olen naimisissa oleva kahden lapsen äiti, vakituinen työ, ihana energiaa tuova harrastus ja kaikki oikeesti hyvin. Mutta olen aivan loppu kaikkeen. Paitsi siihen harrastukseen.
Elän elämää, johon olen päätynyt ja josta en koskaan ole haaveillut. Ensimmäinen lapsi tuli vahingossa ja toinen vähän perään hänelle "kaveriksi" niin kuin kaikkien mielestä oikein oli. Minäkin uskoin tuon.
Viime vuosina olen tajunnut olevani väärällä alalla mutta elämäntilanne ei salli opiskelua uudelle alalle vielä vuosiin. Lapset työllistää liikaa, hoitajia ei ole ja mies mahdollistaa minulle jo nykyisen vuorotyön sekä harrastuksen 2-3 iltaa viikossa. En voi vaatia häntä venymään enempää.
Ai niin, toinen lapsista on kehitysvammainen, eli hänen osalta emme voi odottaa että aikanaan helpottaa, vaan suunta on käänteinen. Hän oli maailman helpoin vauva.
"Voi voi, mitäs läksit" jne. ajattelee varmaan moni. Minäkin. Tekisin monta asiaa toisin jos voisin.
Mistä saan apua järjestää elämäni siedettäväksi? En ehkä koskaan saa siitä itseni näköistä, mutta jos edes sellaista että oppisin olemaan inhoamatta itseäni näin paljon?
Ja pahoittelut jos teksti vaikuttaa sekavalta. Nyt ahdistaa taas liian paljon. Tarkennan jotain tarvittaessa myöhemmin.
Kommentit (13)
Mitä sinä haluaisit, mikä helpottaisi tilannetta?
Entäs jos ei vaatisi itseltään niin paljon? Hoitovapaalle tms leppoisaa juttua...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kehitysvammainenkin aikuistuu ja voi muuttaa asumispalveluyksikköön. En tiedä hänen ikäänsä, mutta pyydä tukitoimia, tukiperhettä jne tähän tilanteeseen nyt. Oletteko käyttäneet omaishoidon vapaat, jotka ovat tilanteessanne lakisääteisiä?
Pitää sopeutua tilanteeseen.
Ei kaikki aina mene suunnitelmien mukaan.
Elämä voi vetää maton alta.
Silloin pitää tukeutua niihin hyviin asioihin, joita elämässäsi on.
Hienosääfä omannäköinen elämäsi niihin puitteisiin, jotka ovat mahdolliset.
Tuossa jo olikin kerrottu, että kyllä se vammainenkin joskus kotoa muuttaa.
Samanlaisia asioita olen läpikäynyt.
Energiaa tuova harrastus on yksi liikuntalaji.
En tahdo elää ilman perhettä vaikka se kuluttaakin lasten osalta. Viikko-viikko tekisi siis myös surulliseksi.
Vammaiselle lapselle on tarjolla 1 viikonloppuhoito kuukaudessa ja kerran viikossa hoitoa kotona. Apu on kuitenkin meidän tilanteessa pientä siihen nähden että hoitaja on "nimetty" vain tälle toiselle lapselle emmekä voi automaattisesti olettaa hänen hoitavan myös toista lastamme. Hoitoaika ei myöskään mahdollista esim vapaa iltaa minulle ja miehelleni, koska hoitaja lähtee klo 20. Myöhemmät ilta-ajat ei kuulemma onnistu.
Lisäksi taidan olla sen verran introvertti, että ahdistun vieraasta ihmisestä kotonani pyörimässä jos olen itsekin kotona. Teen sitten vain kotitöitä "kuten kunnon äidin kuuluu" enkä jotain mikä oikeasti lataisi akkuja. Esim. Käsityöt tai lukeminen.
Ikäkriisi? Voi toki olla sitäkin. Lähempänä olen seuraavia pyöreitä kuin edellisiä. Mutta ei nyt ihan vuoden tai parin päässä kuitenkaan.
Millä tolalla on parisuhde, siitä et maininnut mitään? Rasite vai voimavara?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et kertonut, minkälainen se sinun näköinen elämä olisi?
Sun pitäis ensin tietää, mitä sinä haluat. Sitten järjestät asioita siihen suuntaan yksi pieni asia kerrallaan.
Ei riitä se, että tiedät, että et halua tämänhetkistä elämää.
Vierailija kirjoitti:
Millä tolalla on parisuhde, siitä et maininnut mitään? Rasite vai voimavara?
Voimavara. Ehdottomasti vaalittavien listalla, mutta tottakai siihenkin pitää satsata aikaa että pysyy sellaisena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Teen sitten vain kotitöitä "kuten kunnon äidin kuuluu" enkä jotain mikä oikeasti lataisi akkuja. Esim. Käsityöt tai lukeminen.
Tuossa on yksi "virhe". Kuormittavaa tuollainen ajattelutapa.
Silloin kun itse olin vaikeassa tilanteessa lasteni kanssa niin en kyllä keskittynyt kotitöihin vaan piirtämiseen ja maalaamiseen sekä koiran ulkoiluttamiseen.
Älä hyvän tähden mitään kotitöitä ala tekemään sillä hetkellä kun tuntuu pahalta vain siksi kun muka "kunnon äiti tekee niin".
Vierailija kirjoitti:
Et kertonut, minkälainen se sinun näköinen elämä olisi?
Sun pitäis ensin tietää, mitä sinä haluat. Sitten järjestät asioita siihen suuntaan yksi pieni asia kerrallaan.
Ei riitä se, että tiedät, että et halua tämänhetkistä elämää.
Haaveilen alasta joka on luova ja työajat aikapaljon itse säädettävissä. Minulla on useampikin visio, eikä ne onneksi vaadi pisimmilläänkään kuin max. 3 vuotta. Alle vuosikin jopa muutamissa, koska voin varmasti hyväkslukea nykyisellä työkokemuksella paljon.
Raha on taakka noissa, koska opiskelu töiden ohella ei ole vaihtoehto. Opintovapaa ja aikuiskoulutustuki asiat olen selvittänyt, ja niistä olisi varmasti apua, mutta eivät ratkaise kaikkea.
Tämä työelämä haave ei vain tunnu sopivan nykyiseen perhe arkeen kuluttamatta kaikkea mieheni vapaa-aikaa koska hän joutuisi pakostakin joustamaan epäsäännöllisen työaikani vuoksi entistä enemmän, eikä hänkään loputtomiin jaksa.
Tällä hetkellä optimi olisi 8-16 työaika (ei toteudu tällä hetkellä) mutta mikään ala mistä haaveilen, tai olisi edes osaamista tällä hetkellä, ei tarjoa tätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos parisuhteessa menee hyvin ja lastenkin kanssa, en liikaa murehtisi työstä.
Olet sentään tiedostanut (jo). Löytyiskö samalta tai muulta alalta työpaikkaa, jossa olisi sopivat työajat? Määräaikainenkinhan riittänee, opiskelujen ajaksi. Pitääkö palkan olla miten hyvä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laita tavislapsi hoitoon myös vammaisen lapsen hoidon ajaksi, saatte ainakin aikaa. Minusta uuden alan opiskelu esim opinto- tai vuorotteluvapaan turvin voisi olla sinulle hyvä ratkaisu.
Ero? Lapset viikko ja viikko? Saisit viikon elää yksin ja viikon äitinä? Onko ikäsi lähestymässä pyöreitä.. Kuulostaa ikäkriisille. Osa-aikatyö? Kehitysvammaiselle on tukitoimia paljon (esim tilapäishoitoa). Mikä on tämä energiaa tuova harrastus?