Lue keskustelun säännöt.
Vietin aikaa serkkuni lapsen kanssa ja nyt mietin haluanko lapsia
21.01.2020 |
Minulla ei ole lapsia ja olen aina ajatellut että ehkä yhden lapsen voin haluta. Vietin aikaa serkkuni lapsen kanssa useamman tunnin keskenämme ja se sai minut miettimään haluanko lapsia sittenkään. Lapsi oli kohtelias, kiltti ja ihan mukava. Huomasin vaan sen, että minä en viihdy lasten seurassa. Ainakaan muitten lasten, oma lapsihan olisi ihan eri asia kun oma lapsi nyt vaan on mielenkiintoisempi kun jonkun toisen lapsi. Suurin toteamus oli se että lapsethan on kamalan tylsiä. Heidän kanssa pitää leikkiä, lukea, puuhata ...lasten juttuja. Minua ei kauheasti kiinnosta nuket, legot, palapelit tai kuurupiilot. Päävaivaa tuottaa myös se jatkuva kysely. Olen introvertti ja jatkuva puheensolva on vaan.. väsyttävää. Lapselle kun ei voi sano että ollaan tunti nyt ihan hiljaa. Lisäksi vierastan ihan hirveästi sitä että jonkun toisen lapsi haluaa syliini. Rupesin todella miettimään onko lapsenhankinta sittenkään minun juttuni. Onko muita samanlaisia, jotka ovat lapsen tai pari hankkineet ja päässeet yli näistä ongelmista tai löytäneet ratkaisua?
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No tokihan voi käydä töissä, jolloin oman lapsen kanssa ei olla niin paljon vauva-ajan jälkeen. Vauvan hoito on aika mukavaa leikki-ikäisen paimentamiseen verrattuna, jos lapsi on helppo. Mutta kannattaa ottaa huomioon, että se voi olla myös huutava tai sairas.
Isompaa lasta voi kyllä kehottaa joskus olemaan hiljaa jonkin aikaa ja puuhailla itsekseen. Lapsen on hyvä jossain vaiheessa huomata, että vanhemmallakin on tarpeita eikä hän ole maailman napa.
Oma lapsi on eri asia, koska se hyöty siitä että jaksaa tylsiä juttuja, tulee itselle.
Minulla on yksi lapsi. Olen aina inhonnut vahtia toisten lapsia, koska se on niin tylsää.