Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Katselin koiria ulkoiluttaessa ohi ajavia autoja, ja ajattelin, että noilla sitä on sentään elämää.
18.01.2020 |
Joskus sitä vaan on niin vankilaolo täällä kotona.
Ei tukiverkostoja=ei päästä miehen kanssa yhdessä mihinkään. Minulla ei ole täällä kavereita/ystäviä joiden kanssa mennä jonnekin. Joten olen kotona lasten kanssa. AINA. Joko mies on täällä myös, tai sitten käy kavereidensa kanssa jossain.
Joskus harvoin joku käy meillä. Tosin silloinkin on lapset täällä huollettavana.
Älkääkä nyt tahallanne ymmärtäkö väärin. Itse olen näin halunnut.
Yleensä asia on mulle ihan ok. Ja kaikki on hyvin.
Mutta, joskus tulee päiviä, kun olis kiva vaan vapaasti mennä mihin huvittaa. Olla vaan aikuisten seurassa. Sais olla huolehtimatta mistään tai kestään.
Kommentit (12)
Tai siellä huristelee joku, joka ajaa vain töihin ja kotiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on elämänvaihe, joka menee ohi, sinun aikasi tulee vielä.
Minäkin nuorempana, lasten ollessa pieniä, kuvittelin jääväni jostain muusta elämästä paitsi. No, en jäänyt etkä jää sinäkään.
Minä ajan autolla ohi, näen koiranulkoiluttajia ja mietin että herranjestas, onneksi ei tarvitse sellaista. Menen kotiin ja oikaisen sohvalle kissani kanssa.
Itse luin aloituksen ja mietin että sulla on sentään koira jonka kanssa elää ja viettää aikaa ja ulkoilla. Oma koirani kuoli jokin aika sitten ja ikävöin sitä kovasti. Joten iloitse yhteisistä lenkeistä kun vielä voit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinulla on puoliso, lapsia ja koira ja ruikutat ettei sinulla ole elämää? Vaihdetaanko osia: t: syrjäytynyt erakko, ei kavereita, ei puolisoa, ei lapsia, ei sukua, ei töitä, ei harrastuksia....
Komppaan: VMP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sinulla on puoliso, lapsia ja koira ja ruikutat ettei sinulla ole elämää? Vaihdetaanko osia: t: syrjäytynyt erakko, ei kavereita, ei puolisoa, ei lapsia, ei sukua, ei töitä, ei harrastuksia....
Komppaan: VMP
Samaa olin sanomassa. 7/7...
Onneksi sinä jo kirjoitit tuon.
Minulla ei ole kavereita, harrastusta eikä töitä. Minulla on vain vuokratalo ja peruspäiväraha. Eikä minulla ole naista ikinä ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän, että välillä ei jaksa sitä, että joku on koko ajan vaatimassa jotain. Mutta että ei ole elämää?! Tuon kaiken lisäksi sulla on ilmeisesti kaksi tervettä jalkaa, kun koiraakin ulkoilutat? Tuo ON sitä elämää. Jos sulla ei olisi lapsia, miestä, koiraa jne, niin mitä kadehdittavaa elämää se olisi? Sittenkö et olisi yksinäinen? Sittenkö kavereitakin tulisi jostain ihmeellisesti, ja harrastuksia? Mitä sä luulet, että nuo ohi ajavat autokuskit ajelee johonkin huvittelemaan kaikki, kavereille, harrastuksiin..? Aika paljon on tullut työn puolesta nähtyä kurjia ihmiskohtaloita. Ei tuo sun nyt pahimmasta päästä ole. Oikeesti, aika törkee kitinää jopa, ihan suoraan sanottuna. Tätäkin lukee moni jolla on ihan oikeita ongelmia. Ja miksi olet lasten kanssa kotona AINA? Lasten jos minkä kanssa tutustuu helposti muihin ja saa uusia kavereita. Netinkin avulla voi tutustua ihmisiin. Ei noita tilaisuuksia enää myöhemmin tule, kun on nuori, terve, hyvin aikaa (ilmeisesti olet perhevapaalla, tai muusta syystä kotona).
Jätä ne lapset miehen hoitoon ja lähde vaikka keskustaan/lähikaupunkiin shoppailemaan, elokuviin, syömään, kahville jne. Vai pitääkö sua olla jonkun pitämässä kädestä?
Alue: Aihe vapaa
Vilkuta mulle seuraavalla kerralla kun ajan ohi niin otan kyytiin