Lue keskustelun säännöt.
isäpuolen rooli erotessa
16.01.2020 |
Kuvitellaan tilanne että ero tulee. Naisella on lapsia, jotka eivät ole miehen omia. Mies kuitenkin on asunut ja elänyt lasten elämässä vuosia. Lasten oma isä heikosti lasten elämässä. Miten jatkossa? Omakohtaisia kokemuksia tilanteista kaipailisin
M 37
Kommentit (7)
Meillä mennyt niin että välit isäpuoleen on hiljalleen etääntynyt eron jälkeen. Kumpikaan ei oo aktiivisesti halunnut pitää suhdetta yllä. Meillä myös yhteinen lapsi ja tämä säännöllisesti näkee isäänsä ja on välillä yötäkin. Mun lapsi näkee tätä isäpuolta vaan niissä tilanteissa kun isä hakee/tuo omaa lastaan. Joskus kysyy haluuko mun lapsi tulla hänen luokse myös. Lapsi ei haluu. Joskus harvoin alkuaikoina saattoi mennä 1 yöksi. Kun oltiin yhdessä nii isäpuoli oli myös isä mun lapselle kun omaansa ei nähnyt. Väittää edelleen että pitää omana lapsena. Ei kyllä siltä vaikuta ja ei mun lapsikaan hänestä juuri näytä välittävän. Vaikeita asioita nämä. En suosittele uusperhettä kenellekkään. Harvoin toimii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Omakohtaisia kokemuksia, että eipä siinä isäpuolta yhtään ajatella.
Tiedän tapauksen , jossa isäpuolen ja lapsen välit säilyivät. Koska kaikki osapuolet halusivat sitä. Poika ja isäpuoli tapaavat säännöllisesti ja käyvät matseissa.
Toinen tapaus on sellainen, että loukattu isäpuoli häipyi kokonaan bonuslastensa elämästä. Avioero lasten äidistä oli hyvin riitaisa.
Miten jos uudet puolisot tulevat kuvioihin. Miten naisen uusi mies eli uusi isäpuoli hyväksyisi vanhan isäpuolen tapailun? Tai vuorostaan miehen uusi puoliso ex naisensa lasten tapailun ilman biologista sidettä?
No niinhän siinä käy, että isäpuolen velvoite lasta kohtaan päättyy. Jatko on molempien omasta halusta kiinni.
Voihan olla, että hyvin pienikin lapsi saattaa jo ajatella, että ei enään saa tavata isäpuolta eron takia..ettei äitille tule paha mieli jne jne.
En sinänsä näe nykypäivänä enään mitään moraalista velvoitetta astua sivuun turvallisen aikuisen roolista, kun kerran olet lapsen elämässä ollut jo vuosia. Esim minusta olisi kamala ajatus, jos vaikka äitini kuolisi ja me muut sisarukset emme enään tapaisi isäpuolta, joka on ollut meidän elämässä jo kohta 20v. vaikka tämä joskus vanhoilla päivillä vielä ottaisi uuden puolison.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uusioperhe jo toisessa sukupolvessa kirjoitti:
No niinhän siinä käy, että isäpuolen velvoite lasta kohtaan päättyy. Jatko on molempien omasta halusta kiinni.
Voihan olla, että hyvin pienikin lapsi saattaa jo ajatella, että ei enään saa tavata isäpuolta eron takia..ettei äitille tule paha mieli jne jne.
En sinänsä näe nykypäivänä enään mitään moraalista velvoitetta astua sivuun turvallisen aikuisen roolista, kun kerran olet lapsen elämässä ollut jo vuosia. Esim minusta olisi kamala ajatus, jos vaikka äitini kuolisi ja me muut sisarukset emme enään tapaisi isäpuolta, joka on ollut meidän elämässä jo kohta 20v. vaikka tämä joskus vanhoilla päivillä vielä ottaisi uuden puolison.
Samaa mieltä tämän kirjoittajan kanssa. Asiat ovat yksinkertaisia, jos ihmiset eivät itse tee niistä monimutkaisia. Sitä parempi mitä enemmän turvallisia aikuisia lapsilla on tuli ero tai ei. Aikuisten pitäisi päästä tunnekuohujensa yli ja ajatella niitä lapsia
Omakohtaisia kokemuksia, että eipä siinä isäpuolta yhtään ajatella.