Miehen tapa "pyytää anteeksi"
Mikä se teillä on? Oma mies ei koskaan, siis ei koskaan pyydä anteeksi. Nyt meillä oli isompi sanominen ja olen todella loukkaantunut tietyistä asioista. Mies selvästi ymmärsi missä mennään kun avasin tilannetta mutta...anteeksi ei pyydä. Kauheasti tekee asioita puolestani ja seksi oli viimeksi aivan tajuttoman ihanaa kun huomioi minua paljon, mitä ei yleensä tee. Kuinka yleistä tämä on miehille? Jotenkin harmittaa ettei voi suoraan sanoa olevansa pahoillaan vaikkakin ymmärrän että teot ovat se anteeksipyyntö.
Kommentit (13)
Pyydätkö itse? Millainen tilanne taustalla? Onko mies aina se suhteessanne, jonka tulee pyytää anteeksi? Sinä loukkaannut ja odottelet anteeksipyyntöjä?
Miksi miehen pitää pyytää anteeksi kun nainen on kaikkien riitojen alullepanija.
Tuohan ON anteeksi pyytämistä.
Se, että sanoo anteeksi, mutta.... Ei ole tai se , että sanoo anteeksi ja jatkaa huonoa käytöstä.
Minusta koko riidasta pääsee eroon kun ei moista sorki vaan kääntää huomion positiivisiin asioihin, eikä 4h yritö vierittää syytä toisen niskaan.
Johan se pyysi. Seksi on miehen ratkaisu kaikkeen.
Joskus alkuaikoina toi lähikaupasta kukkia. Nykyään pyytää sanallisesti anteeksi ja yrittää keskustella asiasta (sana yrittää, koska minä en välttämättä ole vielä valmis puhumaan silloin kun mies yrittää tehdä sovintoa). Itselläni olisi enemmän opeteltavaa anteeksipyyntöjen ja sopimisen kanssa.
Tämä onkin niitä harvoja asioita arjessa, jotka mies hallitsee todella paljon paremmin ja hänen suhtautumisensa riitatilanteisiin on muutenkin "terveempi". Itse pyrin vetäytymään tilanteesta sen sijaan että asiat selvitettäisiin.
Ap vaikuttaa aivan helvetin hankalalta persoonalta.
Naismaista ylianalysointia ja totaalisen turhaa vatvomista taas.
Erimielisyyksistä syntyy riita -> molemmat käyttäytyy idioottimaisesti -> nainen loukkaantuu, pahoittaa mielen -> miehen matelua, kukkakimppuja ym. riippumatta siitä kuka teki mitä
Näin se usein menee.
Mitä itse pyysit viimeksi anteeksi ja millä tavalla?
Kyllä se oppii kun näytät tarpeeksi esimerkkiä.
Kyllä meillä pyydetään anteeksi ihan sanallisesti, kummatkin. Tyyliin "anteeksi kun sanoin/tein asian x, ymmärrän että se tuntui sinusta pahalta eikä ollut reilusti sanottu/tehty, en tarkoittanut sitä." Toinen voi myös selventää miksi loukkaantui/mikä asia tuntui erityisen pahalta ja miksi, ja toinen voi avata syitä sille miksi suuttui/onko joku asia vaivannut pidempään tms. Näin vältytään väärinymmärryksiltä tulevaisuudessa ja molemmille tulee selväksi missä mennään. Minusta tämä on paljon selkeämpi ja aikuismaisempi tapa kuin kukkapuskan hakeminen. Itse ainakin kaipaan myös sitä että asiat avataan ääneen ja kuulee sen toisen mielipiteen.
Vierailija kirjoitti:
Pyydätkö itse? Millainen tilanne taustalla? Onko mies aina se suhteessanne, jonka tulee pyytää anteeksi? Sinä loukkaannut ja odottelet anteeksipyyntöjä?
Minä olen se joka pyytää anteeksi. Olen muutenkin se puheliaampu. Mies tekijä enenmän kuin puhuja.
Ap
Tuskinpa tuo on sukupuolisidonnaista.