Lue keskustelun säännöt.
Mitä opit edellisistä parisuhteistasi, ja miten sovelsit oppimaasi nykyisen kumppanisi valinnassa/suhteessa?
13.01.2020 |
Mä opin että ei kannata katsoa liian kauaa huonoa ehdokasta, koska siinä menee vain oma elämä hukkaan sellaiseen henkilöön, jolta ei ikinä mitään saa takaisin. Nykyisessä suhteessa sanoin heti aluksi että en jää huonoon suhteeseen, eli jos tulee ongelmia eikä niitä saada selvitettyä, niin se on soronoo. Nyt ollaan oltu 5 vuotta yhdessä ja kaikki saatu selvitettyä :)
Kommentit (16)
Ettei parisuhde ole mua varten laisinkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opin , että naisille ei kannata näyttää heikkoutta tai kertoa vanhoja noloja sattumuksia tai ne otetaan aseeksi riidoissa.
Opin oikeasti puhumaan asioista nykyisne vaimoni kanssa. Olin aina luullut että puhun hyvin asioista, mutta nyttemmin vasta huomannut ettei ole ollut aiemmin sinne päinkään.
T: M37
Vierailija kirjoitti:
Opin , että naisille ei kannata näyttää heikkoutta tai kertoa vanhoja noloja sattumuksia tai ne otetaan aseeksi riidoissa.
Perus marttyyrimies siis. Yhyy, KAIKKI naiset ovat samanlaisia!! NYYHH!
Lopetin miellyttämisen. Ensimmäisessä avioliitossani koko ajan yritin toimia, kuten toinen haluaa. Ajattelin ensi sijassa miestä. Kunhan hänellä on kaikki hyvin.
Tässä avioliitossa olen juuri sellainen kuin on. Jos masentaa, en yritä leikkiä hyväntuulista. Jos väsyttää, niin nukun enkä yritä olla pirteä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opin , että naisille ei kannata näyttää heikkoutta tai kertoa vanhoja noloja sattumuksia tai ne otetaan aseeksi riidoissa.
Perus marttyyrimies siis. Yhyy, KAIKKI naiset ovat samanlaisia!! NYYHH!
juuri tuo , että kaikkea sanomaani käytetään minua vastaan.
Ei ikinä huonoitsetuntoista miestä. Ensimmäinen aviomies oli kontrolloiva, mustasukkainen ja vithuili jopa ylioppilaslakistani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lopetin miellyttämisen. Ensimmäisessä avioliitossani koko ajan yritin toimia, kuten toinen haluaa. Ajattelin ensi sijassa miestä. Kunhan hänellä on kaikki hyvin.
Tässä avioliitossa olen juuri sellainen kuin on. Jos masentaa, en yritä leikkiä hyväntuulista. Jos väsyttää, niin nukun enkä yritä olla pirteä.
Mulla sama. Mutta nyt mulla on sitten mies joka yrittää itse miellyttää aina minua. Asiasta on puhuttu, mutta kuulemma hän nyt vain on sellainen. Näin sanoo, vaikka edellisen suhteensa traumoja tuosta piirteestään johtuen, on käsitelty vielä meidän suhteessamme. Huoh. Onko tämä nyt sitä karman takaisin iskua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kysyin tätä juuri mieheltäni. Hänellä on kaksi eksää ja ikää 50+. Vastaus: en ota enää vaikeaa ihmistä.
Miehet: millainen on teidän mielestänne vaikea vaimo?
Vetovoima ei aina tarkoita sitä että suhde toimisi. Ylä-asteella kaveri seurusteli erään pojan kanssa lyhyen hetken samasta koulusta. En tuntenut häntä, mutta kun ensimmäisen kerran olin hänen seurassaan, tunsin outoa vetovoimaa kyseistä poikaa kohtaan.
Lukuvuosi kului, kesäkin oli ja meni. Syksyllä takaisin kouluun viimeistä kertaa. Ripari oli käyty ja samalla riparilla kanssani oli kyseisen pojan kavereita. Tuli törmättyä usein poikaan käytävillä. Joskus jäin juttelemaan hänen kavereiden kanssa, joskus en. Aina oli se vetovoima läsnä, vaikka en tuntenut edes kyseistä poikaa.
Lukuvuosi kului ja jossain vaiheessa poika oli saanut minun mesen kaveriltaan. Homma eteni siihen että keväällä poika jo vei minua mopolla koulusta kotiin. Koulu loppui ja viestiteltiin silloin tällöin. Pyysi leffaan ja pussailtiin. Myöhemmin seurusteltiin. Mitään yhteistä meillä ei ollut, meillä oli vain se vetovoima. 3 kuukauden päästä poika vetäytyi, samaan aikaan minä mietin onko ruoho vihreämpää aidan toisella puolella, pojan aloitteesta erottiin.
Aikuisiällä olen törmännyt kyseiseen mieheen useita kertoja, on aivan sama olenko parisuhteessa vai en, aivan sama onko mies parisuhteessa vai ei, niin meidän välillä on magneetti joka vetää toisiaan puoleensa. Ollaan aikuisiällä monta kertaa yritetty hommaa uudestaan mutta se loppuu aina samalla tavalla. Mies vetäytyy parin kuukauden päästä, minä kyllästyn ja mietin onko nurmikko vihreämpää aidan toiselle puolella. Miehen aloitteesta erotaan ja molemmat jatkaa elämäänsä. Mutta jokainen kerta kun törmätään, meillä on hauskaa ja jokin vetää todella vahvasti puoleensa.
Ovatko ne feromonit vai mitkä. Kuumottaa kun edes kirjoittaa, vetovoima on niin kova. Mies on minulle epäsopiva ja parisuhde ei meillä toimi. Silti siinä on se jokin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanon rohkeammin mielipiteeni mielistelemättä. Olen aloitteellinen ja oma itseni (eli uskallan kumppanin edessä hölmöillä ja jopa pieraista). Arki rullaa ilman turhaa mustasukkaisuutta
Olen huomaavaisempi. Olin aikamoinen pirttihirmu exän kanssa. Ex oli alistuva. Yritin myös seuraavaa miestä kyykyttää mutta hän teki selväksi ettei katsele sellaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En katsele mustasukkaisuutta ja anna sen rajoittaa itseäni. Syömisiini ei puututa.
Opin että ketään ei voi muuttaa, ei edes silloin kun toinen itsekin haluaisi muuttua.
Samoin sen että jos seksielämä on huonoa (siltäosin kuin siihen EI voi vaikuttaa/parantaa), alkaa se pikkuhiljaa syömään sisältäpäin.
Oma mielipiteeni on että suhteen pitää aluksi kulkea kuin raiteilla, helposti ja luonnollisesti. Työn tekemisen ja tahtomisen aika on myöhemmin, jos on. Mutta silloin kun suhde on jo alussa työtä, on se ennen pitkää kivireen perässä vetämistä.
Tärkein oppi itselleni oli että otan kumppaniksi ihmisen, joka seisoo omilla jaloillaan.
Sen että ei alkoholistimiestä enää.