Lue keskustelun säännöt.
Onko kohtuutonta vaatia lapselta, että hän leikkisi esim. 3 min yksin?
11.01.2020 |
Lapsi on 1,5-vuotias eikä suostu leikkimään yhtään pientäkään hetkeä yksin. Jos vaikka puhuisin minuutin puhelun niin lapsi huutaa jaloissani pää punaisena vaikka hänellä olisi siinä omat lelut ja kirjat ja olisin ihan vieressä siinä. Sama jos vaikka täyttäisin tiskikoneen ja lapsi istuisi siinä vieressä keittiön lattialla ja saisi leikkiä kattiloilla. Ei suostu edes 20 sek jos teen vieressä jotain muuta kuin leikin hänen kanssa tai pidän sylissä.
En todellakaan ole opettanut että huutamalla saa tahdon periksi. Vaan teen vaikka huutaa, jos näen että ei ole mikään hätä. Ja teen siis muutaman minuutin, sitten saa kaiken huomioni. Ja samalla juttelen että ei ole hätää ja selitän mitä teen. Mutta olen saanut monelta ihmiseltä kritiikkiä että huudatan lasta enkä huomioi lapsen tarpeita niin kuin pitää huomioida. Kuitenkin olen joka päivä lapsen kanssa paljon niin että en tee mitään muuta eikä ole esim. kännykkää lähelläkään. Sillä tavalla leikimme paljon leluilla ja ulkoilemme ilman kännykkää niin että juttelen lapselle koko ajan ym ym olen paljon läsnä ja sylissäkin pidän paljon. Olen kotona lapsen kanssa joten saa paljon huomiota verrattuna ihan siihenkin että olisi päiväkodissa. Pakkohan minun on kuitenkin joka päivä voida hoitaa pari lyhyttä puhelua ja vastata pariin viestiin nopeasti ja hoitaa muutamat kotityöt.
Kommentit (6)
Meidän 1,5-vuotias rauhoittuu, kun saa auttaa kotitöissä. Hän esim. tuo puhtaita vaatteita koneesta pyykkitelineelle ja minä ripustan ne kuivumaan ja ruokaa laitettaessa seisoo vieressä tuolilla ja kolistelee omia astioitaan. Välillä saa maistaa jotain aineksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meidän 1,5-vuotias rauhoittuu, kun saa auttaa kotitöissä. Hän esim. tuo puhtaita vaatteita koneesta pyykkitelineelle ja minä ripustan ne kuivumaan ja ruokaa laitettaessa seisoo vieressä tuolilla ja kolistelee omia astioitaan. Välillä saa maistaa jotain aineksia.
Tuota minä tarkoitan että ei tuollaiseen suostu jos teen siinä itsekin samalla jotain vaan huutaa pää punaisena. Ap
On se kohtuutonta vaatia jos lapsella ei ole niitä taitoja että osaisi leikkiä yksin. Opeta lapselle että saa osallistua ja ota mukaan hommiin. Puhelimessa saat puhua rauhassa seuraavan kerran kun lapsi on koulussa.
Vierailija kirjoitti:
On se kohtuutonta vaatia jos lapsella ei ole niitä taitoja että osaisi leikkiä yksin. Opeta lapselle että saa osallistua ja ota mukaan hommiin. Puhelimessa saat puhua rauhassa seuraavan kerran kun lapsi on koulussa.
Tässä ei nyt ollut kyse minun halusta puhua rauhassa puhelimessa. Hoidan rauhaa vaativat puhelut lapsen unien aikana. Mutta välillä esim. mies soittaa että voiko hän sopia meille jonkun menon tiettyyn aikaan tms ja puhuisin sitä hänen kanssaan minuutin puhelimessa, välillä siinä samalla voin kyllä sanoa lapsellekin pari sanaa. Kyse oli siitä että voiko tuon ikäistä vaatia leikkimään rauhassa yksin edes pienen hetken. Vai onko se lasta kohtaan kohtuuton vaatimus. Eli onko minun oltava läsnä vain ja ainoastaan lapselle joka minuutti? Lapsi saa osallistua kaikkiin kotitöihin mutta ei sitä halua vaan haluaa että minä en tee siinä samalla mitään kotitöitä vaan olen vain hänelle läsnä kun hän tekee. Ja tämä nyt ei aina onnistu. Miten minä sitten opetan lasta olemaan edes hetken ilman 1000 % läsnäoloani? Ihan yksin siis en häntä koskaan jätä vaan tekisin vain samalla itsekin jotain. Ap
No on se kohtuuton vaatimus, jos se ei lapselta onnistu. Kokeilepa toisin päin, sanot miehellesi että nyt et pysty puhumaan ja soitat kohta. Sitten käynnistelet rauhassa leikin lapsen kanssa, olet siinä mukana, virittelet vähän. Voi olla, että hetken päästä lapsi on syventynyt leikkiin ja voitkin soittaa rauhassa. Tai sitten ei.
Eihän se lapsi siitä mene rikki, jos joutuu hetken huutamaan ja odottamaan. Mutta jos ei osaa leikkiä itsekseen sen hetken ajan niin sitten ei osaa - vaihtoehdot on kuunnella huutavaa lasta samalla, kun puhut puhelimessa tai jättää puhelu parempaan hetkeen.
Tämä on kovin myös lapsikohtaista, näin neljän lapsen kokemuksella. Oma esikoiseni oli varmaan 3-vuotias, kun kokeni lyhyeen omatoimiseen leikkiin. Nuorimmaiseni on aina pystynyt odottamaan sen verran, kun pitää odottaa. Voin jopa jättää hänet rattaisiin ulko-ovelle odottamaan ja soitta puolen tunnin virastopuhelun, jos tarpeen. Lapset ovat sellaisia kuin ovat, aika vähän niitä voi totuttaa muuhun tai opettaa toisenlaisiksi.
Sukulaisperheessä perheessä auttoi, kun isä jäi isyyslomalle ja äiti lähti töihin.
Kun tyttö sai napanuiran irti äidistä, hän reipastui aivan toiselle tasolle. Sananikäinen kuin sinun lapsi kun jäi isän hoitoon.