Lue keskustelun säännöt.
Voiko äiti ja isä olla tasaveroisia vanhempia?
09.01.2020 |
Olen ensimmäistä lasta yrittävä ja herännyt siihen, että monet sanovat minulle, etteivät äiti ja isä voi olla tasaveroisia vanhempia. Tai siis sanotaan, että "totta kai vanhemmuus täytyy jakaa tasan" sekä "kyllä äiti ja isä on ehdottomasti tasaveroisia vanhempia".
Kuitenkin, kun keskustelua käy pidemälle, niin tuleekin ilmi, ettei se ainakaan oman käsitykseni mukaan pidä paikkaansa. Esimerkiksi jos äiti jättää vauvansa isän hoidettavaksi ja lähtee viikonlopuksi pois, se on kamalaa - tietenkään kamalaa ei ole, jos isä on pois yhden viikonlopun. Tätä perustellaan sillä, että vauvalla voi olla läheinen suhde vain äitiin biologisista syistä (äiti imettää ym).
Koska minulla ei ole lapsia, niin kysyn: onko edes mahdollista jo vauvan syntymästä saakka pyrkiä tasaveroiseen vanhemmuuteen? Siis siihen, että sekä äiti että isä ovat vauvalle tärkeitä, vaikka äiti imettäisi? Mitä se vaatisi onnistuakseen? Vai onko äidin "osa" aina se, että hän on päävastuullinen alusta loppuun saakka?
Kuulostaa ehkä provolta, mutta aidosti (toistaiseksi) lapsettomana kyselen ja pohdin, mitä se arki sitten on. Tässä keskustelussa sivuuttaisin nyt sen, että isä nyt voi lupauksistaan huolimatta livetä vastuusta - kiinnostaa lähinnä se, että jos isä pitää sanansa ja on vauvan syntymänkin jälkeen yhtä innoissaan lapsesta, olisiko tasaveroinen vanhemmuus aidosti mahdollista.
Kommentit (6)
Ei tasaveroisuus tarkoita että mies ja nainen jakaisivat koko ajan ihan kaiken tasan. Tärkeintä on se että molemmat kokevat henkisesti olevansa täysin sitoutuneita lapsen tarpeiden täyttämiseen. Vaikka äiti olisi se joka imettää lasta, mies voi esim. kanniskella itkevää vaivaa jos se ei tahdo nukahtaa, vaihtaa vaippoja, kylvettää, pitää sylissä, nukuttaa, jutella lapselle jne.
Itse olen aina mieheni olevan täysin tasaveroinen vanhempi kanssani. Ihan alussa koin hänen olevan jopa vähän parempi vauvan kanssa kun hänellä oli varmemmat otteet ja jänniti vähemmän. Se ehkä antoi sitten uskoa siihen että mies osaa hoitaa vauvaa siinä missä minäkin.
Nyt lapset ovat jo isoja mutta kyllä se vastuun jakaminen on jatkunut senkin jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on sujunut imetystä lukuunottamatta tasaveroisesti. Vauvalle onneksi kelpasi pullo, niin isäkin pystyi syöttämään. Olen kyllä saanut suoraan sanottuna p*skaa niskaan, kun osallistuin kaverin polttareihin kun vauva oli 5kk ja "jätin pienen lapsen hoitoon".
Meillä tasa-arvoistaminen onnistui aika hyvin sillä, että olin isänä ensin täydet 3 viikkoa isyyslomalla lapsen syntymän jälkeen, sitten vanhempain- ja hoitovapaalla lapsen ollessa 3-18 kk ikäinen. Äitikin oli kotona siihen asti kun lapsi oli 7,5 kk ikäinen, (äitiysloma + omaa lomaa opiskelusta). Syntymän jälkeen nuo kolme viikkoa hoidin lasta täysin, koska äiti oli vuoteenomana synnytyskomplikaatioiden takia. Vanhempainvapaalla suhde lapseen muodostui todella läheiseksi. Jopa voisi sanoa, että olin "suosikkivanhempi". Tämä vanhempainvapaa-aika kompensoi mielestäni täysin kohtuajan ja imetyksen aikaansaamaan fyysisen läheisyyden äitiin. Lapsen kasvaessa hänen suhteensa äitiinkin on toki tasaantunut ja nykyään olemme lapsen hoitajina täysin tasavertaisia.
Olen siis samaa mieltä parin tästä aiheesta täälläkin esillä olleen artikkelin kanssa: vanhempainvapaan käyttö, jolloin isä todella on yksin vastuussa lapsesta, on aivan olennainen tekijä tasa-arvoon lastenhoidossa.
Parhaiten pystyt tukemaan miehen tasaveroista vanhemmuutta kun pidät itse miestä tasaveroisena. Oleta siis automaattisesti että mies osaa kaikki lastenhoitoon liittyvät asiat kuten sinäkin äläkä kysele että "osaatko sinä" tai "pärjäätkö sinä nyt varmasti". Eli mies vain tekemään kaikkea heti alusta alkaen niin opitte molemmat ne oikeat otteet samaan aikaan ja yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Parhaiten pystyt tukemaan miehen tasaveroista vanhemmuutta kun pidät itse miestä tasaveroisena. Oleta siis automaattisesti että mies osaa kaikki lastenhoitoon liittyvät asiat kuten sinäkin äläkä kysele että "osaatko sinä" tai "pärjäätkö sinä nyt varmasti". Eli mies vain tekemään kaikkea heti alusta alkaen niin opitte molemmat ne oikeat otteet samaan aikaan ja yhdessä.
Kuka hullu kysyy lapsen isältä ettå osaatko tai pärjäätkö? Olen sanonut omalle miehelle ettå lapsen syntyessä naiseen ei ilmesty lapsenhoito-ohjeita vaan nainen joutuu yhtå lailla opettelemaan kaiken kuin juuri isäksi tullut mieskin. Oma mieheni hoiti ihanasta omia vauvojaan minun kanssani. Esikoisen alun yövalvominen oli ainut mitä tein yksin.
Jos joku mies ei ns osaa hoitaa omaa lastaan=laiska eli enpä paljon kehuskelisi sillä.
Yöheräily jää imettävän äidin vastuulle. Äiti on myös se joka jää kotiin hoitamaan vauvaa äitiyslomalle. Taaperon kanssa voi vasta pyrkiä tasavertaisen hoitovastuuseen. Tosin muut ihmiset ihmettelee, jos äiti menee töihin ja isä jää lapsen kanssa kotiin. Jopa neuvolassa kysellään missä äiti on, jos isä vie sinne. Myös isän työpaikalta voi tulla yllättävää kritiikkiä jos isä jää kotiin hoitamaan lasta. Vaikka näin ei saisi olla. Taistelua tasavertaisuus vaatii edelleen.