Rakastan ikuisesti ekaa todellista ensirakkauttani. Menetin hänelle neitsyyteni. Itse jätin hänet vuosia myöhemmin

Kuinka nuori olet oikein ollut ja minkä ikäinen nyt?

Jos tämä on totta, ehdotan täysin vakavissani terapiaa. Ei ole normaalia ja pilaat elämäsi tuon katkeruuden, kaipauksen ja muun kanssa.

Olin 16-vuotias kun menetin ensirakkaudelle neitsyyteni. Nyt olen lähemmäs 50-vuotias. Aikaa on siis kulunut mutta rakkaus vaan pysyy. Olen yrittänyt vaikka mitä tekoja että unohtaisin hänet ja aikamme yhdessä mutta olemme puheyhteydessä joka viikko ja tapaamme usein.

Olet 50-vuotias, hyvänen aika sentään. Miksi et katkaise vain välejä vain siten voit unohtaa. Kidutat itseäsi masokistisesti jos sulla on jo aviomies ja lapset.

Hulluja on joka lähtöön. En mä ainakaan ajattele rakkaudella mun neitsyyden viejää. Hetken surin kun ero tuli mutta sitten tuli jo muita miehiä.

Miksi roikut exässäsi noin voimaakkaasti että lastesi nimetkin muistuttavat hänestä. Olet ihan sekopää!!!!!!!

Jos ensirakkautesi tietäisi tunteesi että rakastat vieläkin ja olet katkera, hän katkaisi välit sinuun. Ihan varmuudella. Miehet ei kestä sunlaisia ex-hoitoja. Ette kai sänkyyn ole eron jälkeen menneet. Sun on turha haaveilla ensi rakkaudesta jos olet noin vanha. 

Surullisia hetkiä oli kun ensirakkauteni tuli isäksi. Se oli lopullinen isku vasten kasvoja. Salaa olen toivonnut että vain palaisimme yhteen. Molemmilla perheet. Mitään vastakaikua en ole saanut 30 vuoteen mutta ikävä on ikuinen.

Olisi kiinnostavaa tietää, mitä oikeastaan tapahtui.

Siis äitihullulla on tällainenkin trauma.

Onko tällaisia naisia oikeasti olemassa? Luulin että vain kirjoissa. Onko ensirakkautesi hyvässä asemassa ja hyvistä sukujuurista, mitä hänestä oikein haluat?

Et voi syyttää muita omista valinnoistasi. Pistit poikki ja se siitä. Nyt elelet sen kanssa.

Yhdistätkö sen neitsyyden menettämisen siihen rakkauteen..? En sano ettei näin voisi olla, vaan sillä että kiinnostavaa.

Haaveilin lapsista jo nuorena tän ensirakkauteni kanssa että perustetaan nuorena perhe ja mennään sitä ennen naimisiin. Mutta toisin kävi. Ensirakkauteni tuli isäksi minua kymmenen vuotta ennen ja vaihdoin jopa sen takia paikkakuntaa kun en kestänyt nähdä heidän perheonnea. Sitten pakotin itseni naimisiin ja saamaan lapsia. Luulin että asiat paranisivat siten. Omissa häissäni jossa ensirakkaus oli perheensä kanssa oli todella vaikea tilanne. En paljoa hääkuvassa hymyile.

Minkälaiset asiat teidät aikoinaan erotti? Mitä tapahtui?

Vierailija kirjoitti:

Olet 50-vuotias, hyvänen aika sentään. Miksi et katkaise vain välejä vain siten voit unohtaa. Kidutat itseäsi masokistisesti jos sulla on jo aviomies ja lapset.

Samaa mietin. Itselleni välien katkaisu olisi tuossa tilanteessa ainut vaihtoehto. Olisin tehnyt sen jo aikoja sitten. Eihän se välttämättä auta unohtamaan mutta ehkä suuremmalla todennäköisyydellä.

Suoraan Harlekiinista

Ymmärtäisin jos sulla olisi ne lapset tän ensirakkauden kanssa. Mutta lapsesi elävät siis kulissiperheessä jossa isä ehkä rakastaa lasten äitiä mutta äidin mieli on muualla. Aika säälittävää. Onko sulla ap semmoinen uskomus, että lapset olisi pitänyt tehdä neitsyyden viejän kanssa. Aika ikivanha käsitys. Heräisit todellisuuteen! Onko sulla syyllinen olo seksistä niin nuorena, tulitko kenties raskaaksi ja teitte abortin?

Olen ap, kerroin äidilleni suhteemme vakavuudesta ja äitini taivutteli minut jättämään ensirakkauteni. Sitä sitten yli kaksikymppisenä kaduin ja yritin taivutella miestä takaisin, mutta hän ei halunnut enää minua. Kihloihin ei ehditty mennä mutta oltiin viisi vuotta yhdessä. Minusta pitkä aika.

Käytin pillereitä jo nuorena, en tullut raskaaksi ensirakkaudelle. t.ap