Lue keskustelun säännöt.
Nyt kun olisi varaa ja aikaa tehdä jotain, en raski
08.01.2020 |
Jäin työttömäksi aikoinaan äitiyslomalla. Opiskelin uuden ammatin ja olin tovin pätkätöissä. Muutama vuosi sitten sain toistaiseksi voimassa olevan paikan. Palkka ei nyt hirveän suuri ole, mutta olen tottunut laskemaan joka pennin ja säästämään. En pääse tästä tavasta eroon! Teatteriin on matkaa 300 metriä. En raski mennä, kun liput on niin kalliita. Katselen matkoja, mutta ei, en raski. Vaatteita en tarvitse, entiset on vielä ihan hyvät. Ostin talvikengät ja kyllä kirpaisi maksaa 129 euroa, mutta ne tarvitsin uudet. Ostin hyvät, varmasti kestää 5 vuotta, edelliset samaa merkkiä kestivät 7 vuotta. No polkupyörän raskin ostaa, kun pari vuotta ajoin vielä loppuunajetulla romulla, jota korjailin sieltä täältä. Miten tästä sisäänrakennetusta nuukuudesta pääsee eroon? Haluaisin antaa itseni kerrankin nauttia jostain.
Kommentit (3)
Saituus on sairaus. Silloin kun siitä itse kärsii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän ap:tä. Itselläni on taustalla köyhyyttä, sairautta, epävarmuutta työnsaannista. Nyt kun menee paremmin en pysty luottamaan tulevaan vaan pyrin varautumaan tulevaisuuteen ja huonoihin aikoihin. En luota elämään ja siihen että kaikki jatkuu hyvänä. Säästeliäisyydestä on tullut tapa jota harjoitan liikaakin arjessa. Käytän välillä rahaa esim. matkusteluun ja lapsen menoihin enemmän. Mutta säästäminen arjessa hiertää ja se että en suo itselleni mitään.
Minä olen huomannut ihan saman. Etenkin nyt, kun asuntolaina loppui. Tuntuu, etten oikeastaan tarvitsekaan uutta tv-tuolia, telkkaria tai stereoita. Porschesta ja veneestä puhumattakaan. Itseasiassa riittää tietoisuus, että voisin ostaa ne. Toteuttaminen on toisarvoista ajatukseen verrattuna.
Vaatteet ovat muuttuneet kalliimmiksi, mutta kestävät kauemmin ja niitäkin alkaa olla niin paljon, etten ole ainakaan vuoteen ostanut kuin sukkia. Eikä tee mieli syödä tai juoda ulkonakaan yhtään enempää kuin on pakko. No, matkailuun aion tuhlata. Siis jos raaskin...