Yhteiset lapset vs avioliitto, liitto tuntuu isommalta sitoumukselta

Mun ikäluokan (40+) miehistä moni tuntui aikanaan ajattelevan noin. Lapsia puksuteltiin sen kummemmin harkitsematta, mutta avioliitto ei tullut kuuloonkaan.

Toisaalta, kyllä naiset osasivat vaatia avioliiton ennen lapsia, jos sellainen oli tavoitteena.

Olen nainen ja meillä on avomiehen kanssa lapsia. Ihan suunniteltuja. Naimisiin en ole halunnut vaikka mies on siitä joskus puhunutkin. En osaa selittää miksi. Kai siksi että en halua koskaan olla virallisesti eronnut. Lapset ei siihen liity.

Avoliittio 20v ja yhteinen lapsi 12v. Ei vaan ole mitään tarvetta mennä naimisiin, eli se lapsi (ja asuntolaina) on ihan riittävän suuri sitoutuminen ilman aviotakin. Eli en todellakaan pidä avioliittoa suurempana sitoumuksena vaan tarpeettomana/yhdentekevänä juttuna.

Minulle taas avioliitto merkitsee henkisesti jonkunlaista itsenäisyyden menettämistä enkä siksi halua sitä. Lapsia on. Yhdessä ollaan oltu pitkään. N42

Mullakin yhteinen lapsi (7 v) avomiehen kanssa eikö aiota mennä naimisiin. Meidän molempien vanhemmat ovat eronneet, miehen isä kaksikin kertaa, joten ei ihan ymmärretä, miten se avioliitto on sitoumus ylipäätänsä.

Yhteinen lapsi sen sijaan on sitoumus. Avioliitto on vain nimi paperissa, joka ei merkitse oikeastaan yhtään mitään.

Joskus puhuttiin, että pitäisikö mennä naimisiin leskeneläkettä varten, mutta se tuntui molemmista hankalalta ajatukselta, että mennä naimisiin sen takia, että saisi rahaa toisen kuollessa, joten päädyttiin siihen, että ei mennä.

Samaa ihmettelen.

Minun mies teki lapsia naisen kanssa, jonka kanssa ei halunnut naimisiin. Minut kun tapasi, niin tiesi lähes heti haluavansa minun kanssani naimisiin. Me emme taas tee lapsia.

Hän sanoo, ettei halunnut naimisiin, koska ei rakastanut sitä naista. Lapset ovat kuitenkin kivoja. Ööö..?