Kun tietää tarpeeksi asioita, ja osaa ajatella muidenkin näkökulmista, ei pysty enää olemaan mitään mieltä mistään
Näin kärjistetysti.
Yleensä, jos asioihin haluaa perehtyä kunnolla, etsiä tietoa, tuloksia, perusteluita ja kokemuksia, ja eri näkökulmista (myös sen vastapuolen), niin kohta tajuaa, ettei enää tiedä mikä on totuus. Ja silloin ei ole enää mitään vahvaa mielipidettä mihinkään. Kaikki voi olla totta, mutta kaikki voi olla väärin. Moni asia riippuu siitä, keneltä kysytään ja miten asia esitetään.
Harmillisesti yleensä ne vähiten asioista tietävät, mustavalkoisesti ajattelevat ja vain omaan näkökulmaan kykenevät ovat kovaäänisimpiä ja aggressiivisempia tuomaan mielipiteensä esiin.
Kommentit (15)
Olen samaa mieltä. Nuorena jo huomasin miten toiset tuntuvat ajattelevan asioista kivenvarmasti, ja itsellä ei ollut mitään vaikeuksia muuttaa mielipidettäni parempien perustelujen tullessa esille. Olenkin luovuttanut, ei minulla oikeastaan ole juuri mitään mielipiteitä ja suurimasta osasta asioista en jaksa edes välittää.
Ei tiedon lisääminen estä mielipiteiden muodostamista. Tietohan on ihan eri asiakin kuin mielipide. Kun tietää paljon, voi vertailla eri tahoilla esitettyjä näkemyksiä ja muodosta niiden avulla mielipiteen siitä, mitä tietoa pitää luotettavimpana, uskottavimpana, omia arvojaan vastaavimpana jne. Ja kun tietää tarpeeksi, ymmärtää mikä ero on tosiasialla ja mielipiteellä. Sitä eivät useinkaan erota nämä aggressiivisimmat ja kovaäänisimmät huutelijat. Heille se oma näkemys on totuus eivätkä he muusta välitä. Ei kovin fiksua sellainen.
Vierailija kirjoitti:
Miksi mielipiteen pitäisikään olla vahva :) Jos se ei ole :) ? Sinänsä olen samaa mieltä, mitta ongelma se on vain(?), jos ei osaa kuunnella mitä itse tarvitsee. Eikö? Jos osaa kuunnella itseään, ei ole vissiin niin merkitystä sillä, mitä mieltä joku toinen on. Siis ei ole tarvettakaan ajatella, että se olisi väärin. En kovin usein itse ajattele, että eri mieltä oleva on väärässä. Heti tulee mieleen, että hän ei vain ole kokenut sitä, mitä itse olen ja päinvastoinkin.
t.kristallikissa
Tosin niin päin minulla on ollut haastetta, että jos itse olen jotain mieltä, ja joku toinen toista, niin jos en ole kokenut sitä, mitä se toinen on, minun vaikeaa kuunnella enää itseäni ja mitä mieltä olen, tai siis tavallaan pitää ajatuksistani kiinni. Mutta olen juuri oppimassa siihenkin, koska voin totta kai olla asiasta silti omaa mieltäni. Ja minulla SAA olla asioista erilainen mielipide.
t.kristallikissa
Nalle Wahlroosia ei juuri tunneta filosofina, mutta joskus hän sanoi seuraavan:" Kun saan uutta tietoa, muutan käsityksiäni. Entä te?"
Juu ei. Kun tietää asioista, osaa muodostaa mielipiteensä perustellusti. Kun ei tiedä, mielipiteet ovat vain mutuilua.
Vierailija kirjoitti:
Miksi mielipiteen pitäisikään olla vahva :) Jos se ei ole :) ? Sinänsä olen samaa mieltä, mitta ongelma se on vain(?), jos ei osaa kuunnella mitä itse tarvitsee. Eikö? Jos osaa kuunnella itseään, ei ole vissiin niin merkitystä sillä, mitä mieltä joku toinen on. Siis ei ole tarvettakaan ajatella, että se olisi väärin. En kovin usein itse ajattele, että eri mieltä oleva on väärässä. Heti tulee mieleen, että hän ei vain ole kokenut sitä, mitä itse olen ja päinvastoinkin.
t.kristallikissa
Ei niillä muiden mielipiteillä tähän saakka olekaan ollut merkitystä (tai siis niiden, jotka jyräävät kovaäänisimmin omat jyrkät mielipiteensä läpi), mutta silloin kun nämä mustavalkoisesti ajattelevien mielipiteet vaikuttavat muidenkin elämään (työyhteisössä, yhtiökokouksessa, politiikassa jne), hitusen "käy ärsyttämään".
Ap
Vierailija kirjoitti:
Olen samaa mieltä. Nuorena jo huomasin miten toiset tuntuvat ajattelevan asioista kivenvarmasti, ja itsellä ei ollut mitään vaikeuksia muuttaa mielipidettäni parempien perustelujen tullessa esille. Olenkin luovuttanut, ei minulla oikeastaan ole juuri mitään mielipiteitä ja suurimasta osasta asioista en jaksa edes välittää.
Sama. Minulle on myös todella ok muuttaa mielipidettäni (jos tunnistan olevani jotain mieltä!) jos toinen opettaa asiasta jotain uutta faktaa, jota itselläni ei aiemmin ollut. Olen yleensä mieluummin oikeassa, kuin voitan väittelyn. Eli jos olen väärässä, se on hiukan noloa kieltää sitä.
t.kristallikissa
Minun mielestäni punainen on kauniimpi väri kuin vihreä. Tuo on mielipide eikä sitä saa muutettua, vaikka minkälaista tietoa värien synnystä yms. kaivelisin.
Vierailija kirjoitti:
Ei tiedon lisääminen estä mielipiteiden muodostamista. Tietohan on ihan eri asiakin kuin mielipide. Kun tietää paljon, voi vertailla eri tahoilla esitettyjä näkemyksiä ja muodosta niiden avulla mielipiteen siitä, mitä tietoa pitää luotettavimpana, uskottavimpana, omia arvojaan vastaavimpana jne. Ja kun tietää tarpeeksi, ymmärtää mikä ero on tosiasialla ja mielipiteellä. Sitä eivät useinkaan erota nämä aggressiivisimmat ja kovaäänisimmät huutelijat. Heille se oma näkemys on totuus eivätkä he muusta välitä. Ei kovin fiksua sellainen.
Tämä!☝️
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi mielipiteen pitäisikään olla vahva :) Jos se ei ole :) ? Sinänsä olen samaa mieltä, mitta ongelma se on vain(?), jos ei osaa kuunnella mitä itse tarvitsee. Eikö? Jos osaa kuunnella itseään, ei ole vissiin niin merkitystä sillä, mitä mieltä joku toinen on. Siis ei ole tarvettakaan ajatella, että se olisi väärin. En kovin usein itse ajattele, että eri mieltä oleva on väärässä. Heti tulee mieleen, että hän ei vain ole kokenut sitä, mitä itse olen ja päinvastoinkin.
t.kristallikissaEi niillä muiden mielipiteillä tähän saakka olekaan ollut merkitystä (tai siis niiden, jotka jyräävät kovaäänisimmin omat jyrkät mielipiteensä läpi), mutta silloin kun nämä mustavalkoisesti ajattelevien mielipiteet vaikuttavat muidenkin elämään (työyhteisössä, yhtiökokouksessa, politiikassa jne), hitusen "käy ärsyttämään".
Ap
Mmm...siis millälailla? Antaisitko jonkin esimerkin?
Vierailija kirjoitti:
Minun mielestäni punainen on kauniimpi väri kuin vihreä. Tuo on mielipide eikä sitä saa muutettua, vaikka minkälaista tietoa värien synnystä yms. kaivelisin.
Eikö riipu edes yhteydestä, jossa se esiintyy? Minusta joskus punainen auto on kauniimpi kuin vihreä, mutta vihreä kaulaliina voisi olla kauniimpi kuin punainen, tai jotain vastaavaa. En yhtään ymmärrä, miksi tuosta pitäisi olla mielipide?
t.kristallikissa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun mielestäni punainen on kauniimpi väri kuin vihreä. Tuo on mielipide eikä sitä saa muutettua, vaikka minkälaista tietoa värien synnystä yms. kaivelisin.
Eikö riipu edes yhteydestä, jossa se esiintyy? Minusta joskus punainen auto on kauniimpi kuin vihreä, mutta vihreä kaulaliina voisi olla kauniimpi kuin punainen, tai jotain vastaavaa. En yhtään ymmärrä, miksi tuosta pitäisi olla mielipide?
t.kristallikissa
Siis väreistä sinänsä. No okei, käytännössä minustakin turkoosi on kauniimpi väri kuin sinappikakan keltainen, mutta voisi turkoosi silti joskus minua ärsyttääkin. Ja sinappikakka keltainen ehkä ei. En kyllä tajua, mitä kukaan tekee tällä mielipiteellä.
t.kristallikissa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi mielipiteen pitäisikään olla vahva :) Jos se ei ole :) ? Sinänsä olen samaa mieltä, mitta ongelma se on vain(?), jos ei osaa kuunnella mitä itse tarvitsee. Eikö? Jos osaa kuunnella itseään, ei ole vissiin niin merkitystä sillä, mitä mieltä joku toinen on. Siis ei ole tarvettakaan ajatella, että se olisi väärin. En kovin usein itse ajattele, että eri mieltä oleva on väärässä. Heti tulee mieleen, että hän ei vain ole kokenut sitä, mitä itse olen ja päinvastoinkin.
t.kristallikissaEi niillä muiden mielipiteillä tähän saakka olekaan ollut merkitystä (tai siis niiden, jotka jyräävät kovaäänisimmin omat jyrkät mielipiteensä läpi), mutta silloin kun nämä mustavalkoisesti ajattelevien mielipiteet vaikuttavat muidenkin elämään (työyhteisössä, yhtiökokouksessa, politiikassa jne), hitusen "käy ärsyttämään".
Ap
Mmm...siis millälailla? Antaisitko jonkin esimerkin?
No esimerkkejä olisi useita, mutta heitetään vaikka esimerkki hoitotyöstä. Dementoitunut potilas x käyttäytyy tietyllä ei-toivotulla tavalla tietyissä tilanteissa. Asiasta ja ratkaisuista keskustellaan työyhteisössä, ja kovaänisimmät ovat sitä mieltä että henkilö on vain hankala ja tehtävä rajoitustoimenpide y, aina kun ei-toivottu käytös alkaa. Toista näkökulmaa ja lähestymistapaa ehdottavien näkökulma jyrätään, koska sitä ei osata tai suostuta ajattelemaan (koska asia nähdään niin mustavalkoisesti). Kovaäänisimmät puskevat ehdotuksensa läpi ja jokainen ohjeistetaan noudattamaan rajoitustoimenpidettä, jotta linja olisi selkeä ja johdonmukainen. Tämä linjaus vaikuttaa siis monen elämään ja toimiin, vaikka kyse on lähinnä jonkun mielipiteestä.
Tämä oli nyt sitten vain yksi esimerkki, en halua tästä mitään vanhustenhoitokeskustelua.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Nalle Wahlroosia ei juuri tunneta filosofina, mutta joskus hän sanoi seuraavan:" Kun saan uutta tietoa, muutan käsityksiäni. Entä te?"
Tieteellisen maailmankuvan perusominaisuus, ei mitään Wahlroosin omas filosofiaa.
Todella monella yliopiston yleisopintojen (mitä ko. kurssit nykyään ovatkaan nimeltään) tai vastaavien luennoilla muotoiltu juuri noin.
Uusi tieto muuttaa tieteen käsitystä asioista, ja sellaisen ajattelutavan omaksunut ihminen punnitsee arvonsa ja näkemyksensä samoin uudelleen, kun oleellista uutta tietoa saadaan.
Kyseenalaistaa kannattaa. Itsensäkin.
Miksi mielipiteen pitäisikään olla vahva :) Jos se ei ole :) ? Sinänsä olen samaa mieltä, mitta ongelma se on vain(?), jos ei osaa kuunnella mitä itse tarvitsee. Eikö? Jos osaa kuunnella itseään, ei ole vissiin niin merkitystä sillä, mitä mieltä joku toinen on. Siis ei ole tarvettakaan ajatella, että se olisi väärin. En kovin usein itse ajattele, että eri mieltä oleva on väärässä. Heti tulee mieleen, että hän ei vain ole kokenut sitä, mitä itse olen ja päinvastoinkin.
t.kristallikissa