Epätoivoinen ihastuminen

Tehdäänkös tsemppi ja avautumisketju tästä aiheesta.
Itsellä takana epätoivo ihastusta jo pitkälti toista vuotta. Olemme siis ihan oikeassa elämässä nähty ja tapailtu. Kuitenkin homma junnaa paikallaan eikä mitään ratkaisuja suuntaan tai toiseen tapahdu.
Kun nähdään olen aivan pää hattarassa ja kun taas emme näe, niin järkeilen itselleni, että ei tästä kuitenkaan mitään tule. Silti kerta toisensa jälkeen päädytään yhteen.
Rasittavaa! Ja silti niin ihanaa.
Muita kohtalotovereita paikalla? Aiotteko tehdä nyt ensi vuonna ratkaisuja ja minkälaisia? (Lisä tarkennus ennen kuin kukaan ehtii kysymään niin kyllä, olemme molemmat sinkkuja ja ihan aikuisia +30v ihmisiä)