Lue keskustelun säännöt.
Ehdin hetken aikaa työttömänä tuntea sen epävarmuuden fiiliksen, jonka kanssa moni nykyään joutuu elämään.
30.12.2019 |
Silloin kun toimeentulo on turvattu, voi elämän ottaa rennommin ja silloin myös helposti sokaistuu niille ihmisille, joiden toimeentulo on tiukassa esim. työttömyyden vuoksi. Työnsaanti on nykyään todella työn ja tuskan takana, joten aika on todella muuttunut Suomessa huonompaan. Vaikka olen itse matalapalkkaisessa työssä, niin sekin luo taloudellisen turvan. Olen huomannut, miten sokaistuneita varsinkin erittäin hyvässä asemassa olevat ihmiset ovat huonompiosaisiin nähden. Tämä heidän asenteensa huonompiosaisiin näkyy monesti mielipidekirjoituksissa. Onhan se helppoa, kun itsellä talous rullaa eikä tarvitse huolehtia toimeentulosta niin arvostella muita. Tekisi hyvää esimerkiksi hallitusviroissa olevien joutua kokemaan työttömyyttä ja tarvetta toimeentulotukiin, jotta tulisi perspektiiviä asioihin. Itse sain nyt hetken aikaa kokea sitä epävarmuuden tunnetta ja stressiä, kun joutuu miettimään, miten selvitä vuokrasta, laskuista ja muista välttämättömistä menoista. Te, joilla on työtä ja terveyttä, älkää pitäkö mitään itsestäänselvyytenä.
Kommentit (10)
Niin totta, mutta itse kyllä hämmästelen sitä, että miten tämä tajutaan vasta sitten, kun itse koetaan (ja en tarkoita nyt sinua ap). Kyllähän normaalijärjellä varustetun ihmisen voisi olettaa ymmärtävän tilanteen saamansa tietojen ja tarinoiden perusteellakin. On kuitenkin ollut hämmentävää huomata, kuinka usein edes hyvässä asemassa olevat ja itseään niin kovin fiksuina pitävät koulutetut ihmiset eivät ymmärrä juuri mitään muuta kuin sen minkä itse kokevat. Melko outoa ja huolestuttavaa juuri heikkoon asemaan joutuneiden kannalta ja pahinta on se, että kuvitellaan kaikkea paikkaansa pitämätöntä ja tehdään päätöksiä niiden pohjalta. Aika erikoista, että tämä ymmärretään lähes vain kokemalla tai korkealla äo:lla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomi tarvitsee köyhänsä. Mitä enemmän joukkoa hakemassa yhtä virttynyttä osa-aikaista työpaikkaa sitä kovempi kilpailu. Ja kun joukko on ihan onnessaan siitä huonopalkkaisesta osa-aikaisuudesta, niin ei ole pelkoa palkkavaateistakaan. Työnantajan ei tarvitse muuta kuin "kaapia kermat päältä".
Köyhällä ja työttömällä on siis syy olemassaoloonsa ja myös syy siihen, miksi hän on siinä ahdingossa missä on. Kun yksi työtön jollain ilveellä pääsee tuosta maanpäällisestä helvetistä, joku toinen tipahtaa tilalle. Homma on laskettu ja mitoitettu just ja presiis sitä silmällä pitäen.
Helppoa ei ole niilläkään, jotka kuvittelevat "voittaneensa lotossa". Työpaikalla odottavat kahden ihmisen työt. Uusin uutinen tiesi kertoa, että jopa kolmekymppisten perheissä ollaan liian väsyneitä seksiin.
Vierailija kirjoitti:
Niin totta, mutta itse kyllä hämmästelen sitä, että miten tämä tajutaan vasta sitten, kun itse koetaan (ja en tarkoita nyt sinua ap). Kyllähän normaalijärjellä varustetun ihmisen voisi olettaa ymmärtävän tilanteen saamansa tietojen ja tarinoiden perusteellakin. On kuitenkin ollut hämmentävää huomata, kuinka usein edes hyvässä asemassa olevat ja itseään niin kovin fiksuina pitävät koulutetut ihmiset eivät ymmärrä juuri mitään muuta kuin sen minkä itse kokevat. Melko outoa ja huolestuttavaa juuri heikkoon asemaan joutuneiden kannalta ja pahinta on se, että kuvitellaan kaikkea paikkaansa pitämätöntä ja tehdään päätöksiä niiden pohjalta. Aika erikoista, että tämä ymmärretään lähes vain kokemalla tai korkealla äo:lla.
TuttiFruttimarssille osallistuu tässä maassa enemmän ihmisiä kuin vastustamaan aktiivimallia. On se kumma, miten tyhmiä ja erityisesti välinpitämättömiä ihmiset ovat.
Koulut ovat epäonnistuneet täysin ihmisten sivistämisessä, mitä koulutetumpi ja parempi työ, sitä vähemmän varmaan empatiaakin muita kohtaan. Kaipa siinä on katkeruus takana, kun oma elämä menee mammonan haalisimeen.
Nyt oli kyllä aloitus täynnä asiaa. Olen kuullut yhdestä toisestakin tällä tavalla "heränneestä". Toivon vähän salaa, että muutama "työnsaanti on vain ja ainoastaan itsestä kiinni" -hokevaa tapausta menettää työnsä ja näkee, mitä työnsaanti on sitten, kun ikääkin jo on ja siirtyy pelkästään sen puolesta työnantajien mappi ö:hön. On helppo päteä silloin, kun on ollut vuositolkulla samassa työpaikassa ilman pienintäkään pelkoa sen menettämisestä. Siinä samalla ei ole ollut pitkään aikaan työnhakijan roolissa ja todellisuus unohtuu täysin.
Vierailija kirjoitti:
Suomi tarvitsee köyhänsä. Mitä enemmän joukkoa hakemassa yhtä virttynyttä osa-aikaista työpaikkaa sitä kovempi kilpailu. Ja kun joukko on ihan onnessaan siitä huonopalkkaisesta osa-aikaisuudesta, niin ei ole pelkoa palkkavaateistakaan. Työnantajan ei tarvitse muuta kuin "kaapia kermat päältä".
Köyhällä ja työttömällä on siis syy olemassaoloonsa ja myös syy siihen, miksi hän on siinä ahdingossa missä on. Kun yksi työtön jollain ilveellä pääsee tuosta maanpäällisestä helvetistä, joku toinen tipahtaa tilalle. Homma on laskettu ja mitoitettu just ja presiis sitä silmällä pitäen.
Helppoa ei ole niilläkään, jotka kuvittelevat "voittaneensa lotossa". Työpaikalla odottavat kahden ihmisen työt. Uusin uutinen tiesi kertoa, että jopa kolmekymppisten perheissä ollaan liian väsyneitä seksiin.
Alkaa lähestymään sitä Amerikan tyyliä, jossa huonopalkkaista työtä tekevät duunarit menevät joka aamu odottamaan johonkin, jos sattuisi käymään sellainen tuuri, että valitaan siksi päiväksi töihin. Jotkut jäävät yli laidan ja seuraavana päivänä alkaa uusi odotus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin totta, mutta itse kyllä hämmästelen sitä, että miten tämä tajutaan vasta sitten, kun itse koetaan (ja en tarkoita nyt sinua ap). Kyllähän normaalijärjellä varustetun ihmisen voisi olettaa ymmärtävän tilanteen saamansa tietojen ja tarinoiden perusteellakin. On kuitenkin ollut hämmentävää huomata, kuinka usein edes hyvässä asemassa olevat ja itseään niin kovin fiksuina pitävät koulutetut ihmiset eivät ymmärrä juuri mitään muuta kuin sen minkä itse kokevat. Melko outoa ja huolestuttavaa juuri heikkoon asemaan joutuneiden kannalta ja pahinta on se, että kuvitellaan kaikkea paikkaansa pitämätöntä ja tehdään päätöksiä niiden pohjalta. Aika erikoista, että tämä ymmärretään lähes vain kokemalla tai korkealla äo:lla.
TuttiFruttimarssille osallistuu tässä maassa enemmän ihmisiä kuin vastustamaan aktiivimallia. On se kumma, miten tyhmiä ja erityisesti välinpitämättömiä ihmiset ovat.
Koulut ovat epäonnistuneet täysin ihmisten sivistämisessä, mitä koulutetumpi ja parempi työ, sitä vähemmän varmaan empatiaakin muita kohtaan. Kaipa siinä on katkeruus takana, kun oma elämä menee mammonan haalisimeen.
Nääh. Suomalaiset yliopistot ovat nykyisellään kuin entisajan tehtaankoulut. Niissä opetetaan vain ne taidot ja tiedot, joita tarvitaan jonkin tietyn työtehtävän tekemiseen.
Kun tilanne on tämä, mitä se kauppatieteiden maisteri, arkkitehti tai sairaalafyysikko mitään tietäisi politiikasta tai muustakaan. Osaamisalue on jokin kapea sovellus yrityksen hierarkiassa. Näkeehän sen koulutuksen arvon jo siitä, miten ollaan heittämässä firmasta pihalle, jos on vähänkään pitempi aika valmistumisesta. Eivät siis arvosta edes tutkintoja (ja koulutusta).
Minulle rentous tulee siitä, että olen tehnyt jotain päivän aikana ja minulla on paikka mihin mennä. Raha on ehkä 10% elämän kokonaistyytyväisyydestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oon toista vuotta kuntoutustuella kun paloin loppuun stressin ja paineen alla mitä tuli jatkuvasta epävarmuudesta siitä saako toimeentuloa ensi kuussa, katkeaako se jostakin syystä, entä jos joku menee rikki? Varaa ei oo ostaa mitään tilalle, eikä osamaksuja voi ottaa päällekkäin loputtomiin...
Se samojen asioiden jatkuva kertaaminen kelalle ja työkkärille uuvuttaa.
Opiskelin toisen ammatin, otin opintolainan ja uskoin että saan valmistumisen jälkeen töitä ja maksan opintolainan äkkiä pois. Toisin kävi.
Nyt ei oo taakkana kun iso laina eikä ihan heti ole odotettavissa että terveydentilani kohenisi, lääkärit eivät enää oikein osaa auttaa minua lukuisissa ongelmissani ja näennäisesti saan tekohengitystä psyk poli käynneistä. Terapiaa tarvitsisin mutta rahaa siihen ei ole.
Pelkään päivittäin totaaliromahdusta, helpompi olisi vain kuolla pois. Enää en jaksa, oon nii hemmetin loppu.
No niinpä!!!