Miten saisin haluni miestäni kohtaan palaamaan?

En tässä tilanteessa uskalla kertoa miehelle näistä tunteista koska ne haavoittaisivat häntä pahasti. Hän on erittäin sitoutunut ja pitää minua elämänsä rakkautena. Hän ei ole koskaan ollut kenenkään muun kanssa, joten hänen olisi myös vaikea päästä yli erosta. Nuorempana sanoin jättäväni hänet ja sinä viikonloppuna, jonka olimme erossa mieheni joutui osastolle itsetuhoisuutensa vuoksi. Saimme myöhemmin sovittua vaikka emme heti palanneet yhteen. Tuntuu siis aivan kamalalta ajatukselta jättää mies nyt kun hän taas uskoo meihin ja minä sitten en.

Olen melko varma, että vastenmielisyys johtuu miehen fyysisistä ominaisuuksista kuten liiasta laihtumisesta ja terveydentilasta eli stressistä ja epävarmuudesta ja varmaan myös hormoneista, testosteronin laskusta? Haluaisin kuitenkin haluta miestäni koska on todella stressaavaa itselleni harrastaa seksiä miehen kanssa, joka tuntuu niin epäkiihottavalta. En siltikään haluaisi torjua häntä ja kärsiä yksinäisyydestä koska olen muutenkin ollut niin lähellä karata jonkun toisen syliin vaikken olisi sitä ennen itsestäni uskonut.

Osaisitteko antaa jotain näkökulmaa?

Kuulostaa siltä, ettei teillä ole enää tulevaisuutta. Itse olen elänyt vastaavassa suhteessa naisen kanssa, eikä se parantunut millään tavalla koskaan. Lukuisista yrityksistä huolimatta. Miehesi ei ole tasapainossa, muttet sinäkään. Ja yhdessä ette saa hommaa toimimaan.

Olen pahoillani, mutta mielipiteeni on, että paras ratkaisu on ottaa askel eteenpäin yksin.

Joo ajatukseni kuulostavat varmasti sekopäisiltä ja epätasapainoisilta, mutta on vaikea kuvata tilannetta. Rakastan miestä kuitenkin paljon ja haluaisin tukea häntä parempaan jamaan. En tällä hetkellä tunne vetoa häntä kohtaan tai tunnen vetoa vaihtelevasti, enimmäkseen en.

En siis saa seksuaalista tyydytystä hänen kanssaan koska hänen lähellään oleminen tuntuu niin vaikealta. Voisi siis sanoa, että paneminen onnistuu, mutta rakastelu ei koska mieskin aistii ainakin osan vaikeudestani olla hänen kanssaan. Orgasmi irtoaa kuitenkin. Tunteeni ovat siis ristiriitaiset kun välillä haluan miestäni, silloin sen hetken voin nauttia seksistä hänen kanssaan, mutta tunteeni vaihtelevat jo yhdenkin aktin aikana monta kertaa ja tunnen paljon voimakasta vastenmielisyyttä häntä kohtaan. Luulen, että se stressaa minua ja kun en saa riittävää tyydytystä ohjaa se ajatukseni koko ajan muihin miehiin. Olen aina ollut tietenkin kiinnostunut myös muista seksuaalisesti, mutta ennen mieheni riitti kun sain kotona haluamani.

Olen sillä tavalla itsekäskin, että huomaan ajattelevani, että kaunis ja vähintään normaaliälyinen nainen saisi niin paljon parempaa niin paljon helpommalla. Että miksen vain hakisi haluamaani muualta. Vähän tämä monogamia kyllä tökkii, mutta rakastan miestäni enkä halua satuttaa häntä vaikka tunteeni tosiaan vaihtelevat enkä pysty ees täysin kunnioittamaan häntä pääsääntöisesti.

Kun katson vanhoja valokuvia miehestäni niin tunnen sen saman tunteen häntä tai mielikuvaa hänestä kohtaan. Olen miettinyt tätä aika moniulotteisesti, mutta mietteeni jää tässä lyhyeksi. Tiivistäen luulen, että voisi auttaa jos pystyisin sopeutumaan paremmin tilanteeseen. En kuitenkaan saa seksuaalisuuttani pois päältä, joten tämä sopeutuminen ei onnistu vaan aiheuttaa juuri nämä puutejutut kuten, että haluan muita miehiä koko ajan.

Toinen ratkaisu voisi olla siinä, että mies saisi itsensä vetovoimaisempaan kuntoon. Jotenkin minusta on vastenmielistä, että mies on oman "puutteensa" ja sisuttomuutensa vuoksi niin huonossa kunnossa, että se näkyy uloskinpäin. Kysehän ei ole fyys. sairaudesta hänellä. Eli myös hänen henkiset "vikansa" turhauttavat.

En haluaisi luovuttaa koska arvostan historiaamme ja uskon edelleen, että mies on minulle yksi niistä oikeista. En haluaisi myöskään satuttaa miestä kun hän on huonossa jamassa ja pelkään hänen menevän vielä huonompaan kuntoon jos alan torjua tai jopa jätän hänet.

Voin hyvin kuvitella haluni palaavan taas normaaleiksi mieheni kanssa jos hän saisi esim. 10-15 (varmuudeksi vaikka 20-25, mutta aika epätodennäköistä) kiloa painoa ja näyttäisi taas mieheltä. Alapeukuja varmaan tykitetään täysillä, mutta näin minusta tuntuu.

Ehkä minulle olisi myös hyötyä jostain terapiasta, mutta kuten ehkä näkyy ajatukseni juoksee hiukka nopeammin kuin tuotan huonosti jäsennettyä tekstiä ja minut ymmärretään usein väärin. Niin en jaksaisi olla ainakaan pitkään terapiassa selittämässä itseäni.

Mutta vertaistuen suhteen onko jollain ollut puoliso, jonka kunto ja elintavat olisi vieneet halut ja onko elintapojen paranemisella ollut vaikutusta eli onko auttanut? Onko mahdollista? Onko kellään ollut juuri tätä tilannetta, että puoliso (mies) on laihtunut liikaa?

No aika hankala yhtälö jos asia jo näin pitkällä mietitty "rikki".

Itse koittaisin puhua asioista toisen kanssa joko suoraan tai terapiassa, ja koittaa selvittää jos jotain olisi tehtävissä. 

Toki jos toinen tuntuu "oudolta" ja ei haluttavalta niin hankalaahan se vaan on.

Niin tunteeni ovat todella ristiriitaisia. Seksuaalinen turhautuminen tuntuu kiduttavalta, mutta samalla ajattelen, että seksi ja elämä mieheni kanssa on parempaa kuin se olisi jonkun muun kanssa. Mutta inhoan hänen vartaloaan. Mieskin tietää, että saisi olla terveemmässä kunnossa, mutta ei ole onnistunut nostamaan painoa kun murehtii.

Haluan vielä koittaa parantaa suhdetta, mutta omakin motivaationi rakoilee kun suhde on huonossa kunnossa ja juurikin epätasapainoinen. Pelkään, etten saa annettua periksi ja lopetettua suhdetta ajoissa ellen lopulta ajautuisi pettämään miestä, mikä on mielessäni paljon. En juuri nyt usko, että pettäisin, mutta pelkään sitä silti.

Tiedän, että haluni palaisivat jos mies muuttuisi takaisin hyvinvoivaksi itsekseen. Tuskailen eniten sen kanssa kuinka kauan jaksan odottaa. Pitäisikö asettaa jokin määräaika, johon mennessä määrättyjen asioiden pitäisi olla paremmin ja sen perusteella jatko? Esim. että kesään mennessä mies olisi nostanut painoa esim. 3 kiloa (puoli kiloa/kk) eikä ainaskaan laihtunut, vuoden päästä 6 kiloa. Eli pitäisi vetää jokin raja, jota ei aliteta, määrittää mihin asti yritetään? Ja määrittää joitain tavoitteita kuten, että mies alkaa huolehtia terveydestään ja tuen siinä? Jotenkin noin sen voisi miehellekin sanoa, epäilen, että olisi haitallista sanoa vain, että "inhoan vartaloasi".

Ero ei ole miehelle edes vaihtoehto enkä sitä itsekään halua.

Tosi raskas tilanne, mutta toivottavasti selkiytyy!

Mulla auttoi imetysaikoina painon putoamiseen öljy eli otin ihan siis ruokalusikallisia kasvisöljyjä ja kalaöljyä aamuisin ja aina kun muistin ja pähkinöitä ja suklaata. Se on aika hyvä ja terveellinen tapa alipainoiselle nostaa painoa ilman, että tulee ähkyyn. Pitää vain sitoutua, toivottavasti miestäsi ei närästä. Vatsalaukku täynnä ei ole nälkä, joten annoskokojen kasvattaminen on vähän vaikeampi tapa saada lisää energiaa. Apteekeissa on jotain ravintolisiä tähän, mutta varmaan aika kalliita. Öljyissä ainakin on jo paljon kaloreita. Tämä siis toimii ainakin jos ei muuten muista/ehdi/jaksa syödä tarpeeksi eikä ole mitään imeytymishäiriöitä.

Jos mies liikkuu paljon niin pitäisi ottaa erilaisia hiilareita ennen rasitusta, esim. hedelmä, leipää... ja syödä liikunnan jälkeen vaikka kanaa, kalaa ja taas sitä öljyä/rasvaa säästelemättä.

Stressiä pois jos mahdollista, mutta eihän se aina ole.

No nyt! Oisin voinu itse kirjoittaa suurimman osan teksteistäsi. Mulla syy vaan ei ole noin yksiselitteisesti selvillä. Että 20kg lisää haluaisin miestäni.

Toisekseen olen samassa tilanteessa jo toista kertaa. Ensimmäisestä miehestä erosin 12vuotta sitten ja hän vieläkin ällöttää minua niin, että puistattaa. Mutta hän olikin ihan yltiöseksuaalinen ja vuosikausia yritin antaa ns väkisin, siitä kai se inho pääsi näihin mittapuihin.

Mutta niin.. Nyt jo toinen pitkä liitto ja tunnen samoja tunteita taas. Taitaa vika olla omassa päässä, mutta mulla alkaa näyttelijän kyvyt loppua. Jos voisin olla ystävä tai kumppani ilman seksiä, kaikki olisi varmaan paremmin.

Ja tosiaan.. Haluni ovat tallella, eivät vaan koske miestäni.

Hei ap, et oo yksin ajatustesi kanssa. Mulla samassa tilanteessa auttoi, että päätin haluta miestäni. Kartoitin, millaista seksiä haluaa ja millaisen meidän välisten "roolien" toivoi seksissä olevan. Lopetin aloitteiden tekemisen ja seksiä oli siis vain silloin kun mies halusi. Hoidin seksikertojen välissä itse itseni. Oma turhautuminen väheni huomattavasti kun odotukset ei enää olleet siinä, että mies tyydyttää tarpeeni. Suosittelen alkuun ottamaan seksilelut käyttöön, jos ei jo ole niin orgasmin saamisesi nopeutuu, eikä orgasmisi ole miehen kosketuksen varassa. Tämä osaltaan helpottaa läheisyyttä miehen kanssa. Kun seksissä tulee molemmille positiivisia kokemuksia, fyysinen ja henkinen läheisyys palautuu.

Kuulostaa osittain ihan pöljältä, enkä tarkoita pahalla. Mies tuottaa sinulle orgasmeja ja on muuten ok, mutta liian laiha! Ei apua mitä ongelmia! Jos miehellä olisikin vaikka jokin sairaus niin sittenkö tilanne olisi erilainen? Mutta kun laihtunut omasta "halustaan" tai toimettomuudestaan niin nyt sitä ei voi sietää.

Mutta siis ymmärrän tunteen kyllä, että jos toinen ei vetoa niin ei vaan vetoa, mutta silti. Luulisi että painon nosto on aina helpompaa kuin laihdutus, joten siinä mielessä toivoa on.

Itsellä tilanne jossa en koskaan saa orgasmeja mieheni kanssa, mutta seksi voi silti olla mukavaa. Ja muuttunut mukavammaksi kuin ennen lapsia. Oma mieheni on lihavahko mutta en pitänyt hänen vartaloaan mitenkään erityisen haluttavana laihanakaan. Mutten mitenkään pois työntävänäkään koe nyt kummassakaan tilanteessa. Minulle sillä ei ole niinkään merkitystä miltä miehen vartalo näyttää sitten itse toimissa. Toki tykkään yleisesti jos leveät hartiat ja pidän ylipäätään isokokoisia miehiä haluttavana (voiman tunne) mutta toisaalta pieniä miehiä mietin jos heillä ollut jotain muita avuja (hauskat jutut tms). Usein seksissä ajattelen muita miehiä jotta saisin edes jotenkin itseäni tuntumaan, mutta en sitä miehelle tietenkään kerro. Jos mies ajattelee muita naisia niin ajatelkoot. Omat haluni ovat tallella jo kohdistan ne mieheeni vaikken häntä sinänsä juuri  vartaloltaan halua. Toki ihastun helpostin ja sulan aina jos saan vähänkin läheisyyttä joltain vieraalta mieheltä. Moni olisi varmaan tilanteessani lähtenyt suhteesta jo aikoja sitten mutta itse en osaa ajatella tilanteen parantuvan muilta osin jos tältäkään vaikka miestä vaihtaisin. Orgasmeja olisi kiva saada miehen kanssa, ehkä joskus.  Koen että orgasmittomuuteni johtuu ikävistä sattumista suhteen alussa joista en ola päässyt henkisesti yli, eli tavallaan oma ongelmani ainakin tällä hetkellä enkä miestä syyllistä siitä.

Mutta minä sanoisin, että jatka suhteessa, mieti hyvällä omalla tunnolla mitä lystäät seksi aikana ja odota että mies lihoo. Enemmin tai myöhemmin sen tekee. En sanoisi miehelle ettei ole haluttava. Voi aiheuttaa isompaa vahinkoa se. Sanoisit mieluummin että olet alipainoinen ja siksi haluat auttaa painon saannissa.

Täytyy kokeilla tuota öljykuuria. Mies on kokeillut sitä aiemminkin, mutta vain 2-3 päivää ja sitten heti unohtanut. Tiedän mieheni toiveet ja halut seksissä aika tarkkaan, mutta pitkään oli ongelma, ettei niitä ollut. Nytkin halut ovat aika matalia ja mies on ottanut jotenkin myös helpomman roolin kuin aiemmin. Minä siis teen miehelle monia asioita ja olen seksin aikana se aktiivisempi ja mies haluaa olla lähellä. Miehen itsetunto on laskenut ja hän ei esimerkiksi halua liikkua paljon minun nähteni. Eli vain hämärässä hän saattaa olla yhtä aktiivinen kuin minä, mutta välttää silloinkin tulemasta kosketuksi liikaa.

Alipaino ei siis ole asia, joka yksin saa minut pitämään seksiä vastenmielisenä vaan miehen tietty nöyristely ja aristelu seksin aikana puistattaa. Asennoissa, joissa en näe tai tunne hänen kokoaan kuten suuseksissä niin, etten itse koske mieheen mieskin pääsee paremmin normaaliin fiilikseen ja saan sitten helposti orgasmin. Saan niitä myös yhdynnöissä, mutta nykyisin vain ratsastaessa siten, etten koske mieheen liikaa. Koska hän itsekin siis häpeilee seksin aikana ja se kokonaisuus, laiha ja ahdistuva mies, ällöttää vaikka miehessä ei muuten ole mitään vikaa minusta. Silloin kun hän on rennompi ja mukana niin minua ei ällötä vaikka tietenkin voisin pitää häntä vieläkin haluttavampana jos hän näyttäisikin terveeltä.

En joudu fantasioimaan muista miehistä seksin aikana eikä se lisää kunnioitusta miestäni kohtaan vaan jotenkin saisi minut pitämään häntä entistä vähemmän kykenevänä. Fantasioin tosin monipuolisemmista tilanteista usein. Yksin huomaan kuitenkin koko ajan haaveilevani miehekkäästä miehestä rinnallani. Sellaisesta, jonka kanssa olisi helppo olla ja luonnollista seksuaalista vetovoimaa ja vuorovaikutusta ja ihastun muihin helposti.

Mutta mies on edelleen mielestäni mahtava ihminen ja ymmärrämme toisiamme hyvin. Tunnen, että kuulumme yhteen. Edelleen haaveissani on vanheta tämän miehen kanssa ja rakastan häntä. En kuitenkaan halua vanheta onnettomina ja ilman hyvää seksiä. Tiedän siis, että jos mies ei palaa lähelle entisiä mittojaan ja samalla muutu taas itsevarmemmaksi häneksi, on mahdollista, että päädyn pettämään häntä tai ainakin haluni kohdistuvat kaikkiin muihin hyvin vahvasti nytkin. Kun ajattelen näitä niin toivon tajuavani milloin ei enää kannata yrittää ja eroavani ennen sellaista. Etten polttaisi itseäni loppuun jos kuitenkin tulee ero ja etten satuttaisi miestä jättämistäkin enemmän.

Paljon mieluummin näkisin mieheni vielä yhtä haluttavana kuin hän oli joitain vuosia sitten. Sain ajatuksen, että käyn teettämässä vanhoja kuvia meistä ja laitan niitä enemmän näkyville. Niiden katsomisesta tulee hyvä ja varma olo. Nytkin minua itkettää kun näen kuinka sairaan laihaksi mieheni on kuihtunut. Haluaisin niin paljon voida koskettaa ja tuntea hänen varman lämpönsä, mutta sängyssäni on ukko, jolla on jääkylmät ja tikkulaihat, heikot jalat ja kädet ja joka ei osaa antaa koskea itseään vaan tuntuu aivan vieraalta.

Täytyy saada tähän jokin muutos. Toivon, että mies alkaa pitää terveyttään tärkeänä ja alan nipottaa rasvoista. Myöskin veden ja teen hän voisi vaihtaa mehuihin ja maitoon ainakin siihen asti, että ruokahalu palaa.