Lue keskustelun säännöt.
Äitipuolena sulkeutuneelle teinille, vinkit tervetulleita
27.12.2019 |
Miehelläni on teini-ikäinen lapsi, joka on luonteeltaan hyvin sulkeutunut, omissa oloissaan viihtyvä ja hänestä ei isänsäkään saa juuri mitään puristettua irti kuin väkisin. Mieluiten makaisi vain puhelinta näpräten kaikki päivät ja niin tekeekin. Vastentahtoisesti noin kerran päivässä tekee jonkin kotiaskareen isän pakottamana. Varmaankin melko tyypillinen teini mutta on myös tavallista ujompi/sulkeutuneempi. No se ongelma sitten. Haluaisin luoda suhteen tähän lapseen mutta se tuntuu hyvin vaikealta, kun hän on kaiken aikaa omissa maailmoissaan luurit päässä tai pakotettuna yhteiseen tekemiseen, mistä yleensä haluaa luistaa pois. Olen pyytänyt häntä mukaan kun menen jonnekin kaupoille tms, kysynyt mukaan leipomaan jne mutta joko hän ei halua tai sitten on mukana mutta tuppisuuna ja vaikuttaa siltä, että kärsii joka hetkestä. Mies toivoisi että meillä olisi hyvä suhde ja tekisimme asioita yhdessä yms mutta minä en tiedä, miten se onnistuisi. Miten saa yhteyden kun toinen tuntuu eniten kaipaavan vain yksinoloa? Pitäisikö mennä ottamaan luurit korvilta ja kysyä, kuinka menee koulussa tms, on aika vaikeaa olla välittävä aikuinen kun toinen ei tunnu kaipaavan minulta mitään. Onko mies ainoa, joka tässä kaipaa meille jotain yhteyttä?
Ei minusta tunnu mukavalta pakottaa toista mukaankaan. Jos kysyn kerran, että oletko ikinä leiponut korvapuusteja, haluatko kokeilla ja vastaus on että ei ja mennään puhelimelle, niin pitäisikö minun mennä vielä härkkimään pullineni että olisin sellainen kuin kuuluu? Lasten kanssa olemisessa en ole mitenkään hyvä, en ole mikään puuhatäti eikä kokemusta teineistä ole yhtään.
Kommentit (32)
Itse introverttinä ja varmasti tietyssä seurassa myös sulkeutuneena antaisin vinkiksi sen, että älä väkisin yritä houkutella mukaan sinun tekemisiisi älä ainakaan utele hänen asioitaan.
Yhdessäoloa on myös se, että teette molemmat omaa asiaa tai samaa asiaa erikseen, mutta vierekkäin. Onnistuisitko houkuttelemaan sen teinin vaikka luuri kädessä samaan kahvipöytään, jossa sinä voisit ottaa oman luurin/ristikon/lehden käteesi? Näin ei tule pakkoa siitä yhteisestä tekemisestä, mutta kuitenkin tekisitte jotain yhdessä. Jos ei muuten tule, niin voisitko itse leipoa jotain houkuttimeksi pöytään?
Älä myöslään utele miten koulu menee ym, vaan kerro vaikka omia kuulumisia. Eikä liikaa kerralla, vaan jotain pientä. Ehkä saat jonkun kommentin siihen, oli se sitten ”joo”, ”ei” tai ”emmätiiä”.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska tuollainen äitipuolen rooli on sinulle tullut? Etkö voisi olla vain yksi lisäaikuinen? Pakottamalla ei saa hyvää suhdetta. Jos jonkun täytyy rajoittaa puhelimen käyttöä, niin se on lapsen isä.
Kun lapsi tulee mukaan tekemisiin tuppisuunakin, niin anna hänen olla tuppisuuna. jos vaaditte lapselta jotain muuta kuin luontaista käytöstä, niin lapsi tulee teitä vihaamaan.
Mitä mies tekee lapsen kanssa? Miten mies pyrkii luomaan hyvää suhdetta lapseensa?
Pahin teinivaihe ei kestä ikuisesti. Pysy ystävällisenä, ole rauhallinen ja odota. Kysypä, seurako hän jotain sarjaa tai voisitteko katsoa vaikka jonkin elokuvan yhdessä. Katsomiseen voi yhdistää jonkin kevyen herkun syömisen.
Ei teinejä huvita leipoa vieraiden aikuisten kanssa. Anna sen olla rauhassa
Mikä sä oot tekemään aloitetta? Eikö se ole tuon teinin tehtävä ottaa sut vastaan ja tehdä olosi mukavaksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis tottakai haluan itsekin suhteen lapseen ja tiedän että mies haluaa koska on siitä paljon puhunut, mutta haluaako lapsi eli se toivotun suhteen toinen osapuoli?
Kyllä minä puhun lapselle, esim. automatkamme ovat minun yksin höpötystä turhista asioista, kun haluan jotain hänelle puhella (juuri niin että puhun itsestäni kun en viitsi hänen asioita pakottaen kuulla) ja joskus sitten täysi hiljaisuus vallitsee. Minä vaan itse koen tosi painostavana sen hiljaisuuden, kun minusta se ei ole luontevaa hiljaisuutta vaan sellaista, että aistin toisen osapuolen ahdistuksen ja myös koen tekeväni itse väärin, ehkä laiminlyöväni jotenkin jos olen itsekin hiljaa eli huomioimatta. Teemmeusein asioita yhdessä hiljaa, esim. neulon samassa huoneessa missä hän makaa puhelimella. Menee tunteja, emme puhu. Minua se vaivaa, pelkään että teen väärin häntä kohtaan kun en yritä enemmän.
Ap
Helpolla pääsette. Helppo teini. Ja vielä valitat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on elämässäni vanhempieni lisäksi ”äitipuoli”. Välimme ovat lämpimät. Hän ei koskaan ole yrittänyt ottaa äidin asemaa.
Sana äitipuoli on informatiivinen, mutta ladattu täyteen ennakkokäsityksiä. Älä käytä sitä itsestäsi, edes ajatuksissasi, jos vain voit :)
Luulen, että parasta, mitä voit tehdä, on olla läsnä ja suhtautua teiniin aidosti ystävällisesti. Voit puhua lapsen isän kanssa mahdollisesta älylaiteajan rajoittamisesta. Päätös on kuitenkin vanhemman, ei sinun.
Vierailija kirjoitti:
Siis tottakai haluan itsekin suhteen lapseen ja tiedän että mies haluaa koska on siitä paljon puhunut, mutta haluaako lapsi eli se toivotun suhteen toinen osapuoli?
Kyllä minä puhun lapselle, esim. automatkamme ovat minun yksin höpötystä turhista asioista, kun haluan jotain hänelle puhella (juuri niin että puhun itsestäni kun en viitsi hänen asioita pakottaen kuulla) ja joskus sitten täysi hiljaisuus vallitsee. Minä vaan itse koen tosi painostavana sen hiljaisuuden, kun minusta se ei ole luontevaa hiljaisuutta vaan sellaista, että aistin toisen osapuolen ahdistuksen ja myös koen tekeväni itse väärin, ehkä laiminlyöväni jotenkin jos olen itsekin hiljaa eli huomioimatta. Teemmeusein asioita yhdessä hiljaa, esim. neulon samassa huoneessa missä hän makaa puhelimella. Menee tunteja, emme puhu. Minua se vaivaa, pelkään että teen väärin häntä kohtaan kun en yritä enemmän.Ap
Se että olette samassa tilassa puuhaamassa omia asioitanne riittää hyvin. Teini juttelee sitten kun tai jos hän itse haluaa, ei kannata yrittää painostaa. Voit ihan hyvin puhella omia asioitasi, vaikka teini ei vastaa. Jos teini pysyy lähistöllä kuuntelemassa eikä häivy omiin oloihinsa, niin silloin juttusi kiinnostavat. Minusta tilanne kuulostaa ihan normaalilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos teini siis on introvertti, niin hyväksy se, hyväksytyksi tuleminen on kaikille ihmiselle tärkeää. Se että sua ahdistaa hiljaiset hetket, ovat sinun ongelma, ei teinillä ole välttämättä mitään negaa niistä sanottavana. On ehkä ihan tyytyväinen, että voi ja saa olla hiljaa, ettei ole pakko puhua.
Mutta sitten asiaan toiselta kantilta, mitä isä ja teini tekevät yhdessä? Avautuuko teini isälleen?
Joo, älä härki pullinesi. Ei voi pakottaa teiniä. Reissuilla saa parhaiten kontaktia olen huomannut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä huomioi sitä mitenkään, se vaan haluaa huomiota. Se kyllä lähestyy sua aikanaan.
Mitenköhän voisi välittää sen, että pystyy puhumaan ja kuuntelemaan mitä tahansa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi lapsen annetaan käyttäytyä noin? Suojakuorelta vaikuttaa. Oletko täysin tuore tapaus tässä yhtälössä? Ehkä hänen sydämensä sulatat todella hissukseen. Kunnon ajan kanssa.
Meillä on neljä teiniä ja nää on puhelimillaan ja kuulokkeet päässä omassa huoneessaan, mutta kyllä ne paljon päivän mittaan myös tulee meidän vanhempien ja toistensa luo. Tehdään yhdessä tai erikseen juttuja. Leivotaankin ja heidän kaverit myös usein osallistuu. Pelataan kimpassa lautapelejä, tehdään ruokaa tai suunnitellaan jotain tai kunhan vaan höpötellään.
Seurassa, etenkään ruokapöydässä ei ole kellään puhelimia mukana. Silloin keskitytään siihen seuraan jossa ollaan, myös lasten kaverit. Tästä olen aikoinaan huomattaunut jatkuvasti, että puhelimet pois, kun ollaan yhdessä.. nykyään ei enää tarvii.
Eräskin 15 v eilen sanoi, että tää sohvalla lojuminen ja jutustelu on kyllä tosi kivaa. Toinen jatkoi, kun kotona ei voi, kun vanhemmat ovat tiukkiksia.. Siihen sitten tuumasin jälleen, että antakaa niille omille vanhemmille mahdollisuus. Näitten nuorten vanhemmatkaan ei ole pahimmasta päästä, tosi kivaa ja hauskaa porukkaa (osa mun/miehen vanhoja luokkakavereita ja muuten vaan kulmilta tuttuja). Me nyt ollaan tämmöisiä laiskanpulskeita hippejä, jotka ollaan ehkä vähän liiankin rentoa porukkaa joskus. Tällä ollaan pärjätty kuitenkin.
Jatka vaan tuota hiljaista lähestymistä, jospa jossain vaiheessa hän hellittää ja alkaa luottamaan suhun ja tekemään sun kanssa juttuja. Voimia. Onhan se ahdistavaa, jos ei saa vastakaikua höpinöilleen. Aikuisena kuitenkin pitää extran verran jaksaa. :)
Voisko siitä netissä pyörimisestä kysyä, että mitä kaikkea nuoret siellä puuhaavat.
Onko tämä viikko-viikko systeemi lapsi?
Odottaako teillä vaan viikon, että pääsee kotiin?
Vierailija kirjoitti:
Älä huomioi sitä mitenkään, se vaan haluaa huomiota. Se kyllä lähestyy sua aikanaan.
⚠️Tyhmin koskaan kuulemani ohje. Noin kun tekee, teini kokee arvottomuutta ja menee kuoreensa entistä kovemmin⚠️⚠️⚠️⚠️⚠️
Vierailija kirjoitti:
Jos teini siis on introvertti, niin hyväksy se, hyväksytyksi tuleminen on kaikille ihmiselle tärkeää. Se että sua ahdistaa hiljaiset hetket, ovat sinun ongelma, ei teinillä ole välttämättä mitään negaa niistä sanottavana. On ehkä ihan tyytyväinen, että voi ja saa olla hiljaa, ettei ole pakko puhua.
Mutta sitten asiaan toiselta kantilta, mitä isä ja teini tekevät yhdessä? Avautuuko teini isälleen?
👆
Vierailija kirjoitti:
Ei teinejä huvita leipoa vieraiden aikuisten kanssa. Anna sen olla rauhassa
Minä leivoin teininä. Oli mukavaa puuhaa, eikä puhuminen ollut keskiössä.
Ensinnäkin, ensin kirjoitat, että haluat luoda tähän teiniin yhteyden ja toisaalta kysyt, että vainko isä haluaa, että teillä olis yhteydet, eli vain miehen toiveesta haluat. Se varmasti myös huokuu sinusta ulospäin sille teinillekin. Mä en teiniä väkisin pakottaisi mihinkään kovin kummallisiin, voisi kuvitella, että myöhemmin hän saattaa avautua sullekin jollain tasolla, vaan ei vielä, vuosiin.