Lue keskustelun säännöt.
Kysymys ylipainoisille? Tai muuten erikoiseksi itsensä tunteville.
26.12.2019 |
Miten te suhtaudutte omaan ylipainoon ja miten mielestänne muut näkevät teidät? Miten te koette liikkumisen julkisissa, kaupoissa tms.? Tuleeko teille ns. posliinikauppa pelko tai muu vastaan? Joskus tullut myyjänä vastaan ylipainoisia, jotka nolostuvat, jos laukku tai muu osuu vaikka vaatepinoon ja se pino tippuu lattialle. Ihan turhaan, koska moni hoikkakin sitä tekee. Myös minä normaalipainoisena, mutta jotenkin tuntuu, että ylipainoinen häpeää sitä herkemmin. Toinen on auto. Monella ylipainoisella tuntuu olevan korkea auto, johon on tietysti helpompi mennä istumaan. Joidenkin automerkkien ratissa usein istuu lähes aina ylipainoinen. Ihan saman kysymyksen voisi kysyä myös kehitysvammaisilta tai muutoin poikkeavilta.
Tämä lähti siitä, että syksyllä osallituin sijoitusiltaan ja huomasin, että lähes kaikki osallitujat olivat hoikkia. Siellä oli vain n. 2/200 ylipainoisia. Se jotenkin pisti silmään. Vältättekö ko. tapahtumia, vai kertooko tilanne siitä, että hoikilla on kehon- ja tunne-elämän hallinnan lisäksi raha-asioissa homma hanskassa? Äitini on sairaalloisen lihava ja ainakin hänellä on vakavan tunne-elämän lisäksi vaikeuksia hallita muitakin elämän osa-alueita. Hänen äitinsä oli narsisti ja käsinyt koko ikänsä riittämättömyyden tunteesta ja se on purkautunut ylensyömisellä. Hän joskus tapasi sanoa, ettei mitään lihavuussairautta ole olemassa. Lihavat syövät itsensä muodottomaksi ihan itse. No en tätä ihan alleviivaa, sillä joissain suvuissa se lihominen on selkeästi paljon herkempää.
Kommentit (12)
Lasten jälkeen lihoin yli 30kg ja lopetin ainakin uimahallissa ja rannoilla käymisen. Kauppoihin menen, kun on hiljaista, jotta kivempi liikkua väljemmissä tiloissa. Minulla on ollut painon hallinnan kanssa ongelmia, johon en koe saavani tukea mieheltä. Enempi ruoskaa. Jollain tapaa olet jäljillä, että tunne-elämän ongelmat heijastuvat usein painoon, mutta ylipainoisena on minullakin sijoituksia, eikä sijoitusillat ole minua juuri kiinnostaneet. En silti usko ylipainoni olevan syynä kinnostuksen vähyyteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi vitsi. Eikö raha-asiat voi olla kunnossa ilman "sijoitusiltoja"?
Vierailija kirjoitti:
Voi vitsi. Eikö raha-asiat voi olla kunnossa ilman "sijoitusiltoja"?
Sisälukutaito voisi helpottaa elämääsi. Ap vain sai sysäyksen sijoitusillasta tarkoittamatta, että kaikki hoikat sijoittaisi.
ei ap
Itse ainakin lihavana mietin ennen esimerkiksi konserttilippujen varaamista että minkälaiset istuimet tapahtumassa on, mahdunko istumaan niihin ja etenkin niin etten veisi tilaa vieressä istujalta. Varaankin usein paikan/paikat rivin päästä jotta voin itse istua reunassa kädet sylissä. Jos istumapaikat epäilyttävät, googlesta ei esim. löydy kuvia, niin sitten en osta lippuja. Ainoastaan silloin jos tapahtuma on sellainen jonne todella haluan mennä. Upahdan kyllä perinteisiin "auditorioistuimiin" ja mahdun hyvin liikkumaan rivien välissä, mutta en halua aiheuttaa harmitusta tai epämukavuutta vieressä istujalle, penkkien välillä kun ei ole yhtään tilaa vaan ovat kiinni toisissaan.
Tässä yksi näkökulma.
Nadiia1 kirjoitti:
Itse ainakin lihavana mietin ennen esimerkiksi konserttilippujen varaamista että minkälaiset istuimet tapahtumassa on, mahdunko istumaan niihin ja etenkin niin etten veisi tilaa vieressä istujalta. Varaankin usein paikan/paikat rivin päästä jotta voin itse istua reunassa kädet sylissä. Jos istumapaikat epäilyttävät, googlesta ei esim. löydy kuvia, niin sitten en osta lippuja. Ainoastaan silloin jos tapahtuma on sellainen jonne todella haluan mennä. Upahdan kyllä perinteisiin "auditorioistuimiin" ja mahdun hyvin liikkumaan rivien välissä, mutta en halua aiheuttaa harmitusta tai epämukavuutta vieressä istujalle, penkkien välillä kun ei ole yhtään tilaa vaan ovat kiinni toisissaan.
Tässä yksi näkökulma.
Tätä näkökulmaa en ole koskaan ajatellutkaan. Kieltämättä voi olla epämukavaa, jos lentokoneessa tai bussissa vierustoveri vie kaiken tilan. Lisäksi en katso hyvällä, että ylipainoisilla on ain aetuoikeus istua etupenkillä, jos mennään porukalla jonnekin. Tämä ainakin itseä ärsyttää, että koon perusteella ostetaan etuoikeuksia.
Ei ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen reilusti ylipainoinen, mutta en koe olevani "erikoinen", ainakaan sen erikoisempi kuin muutkaan keski-ikäiset, keskiluokkaiset henkilöt. Auto on ihan normaali perheauto, se on totta etten voisi kuvitellakaan ostavani ihan pientä autoa, mutta sitä en olisi tehnyt hoikempanakaan. Turvallisuusasia.
Olen sijoittanut jonkin aikaa. En koe tarvitsevani sijoitusiltoja tms. tapahtumia. Osaan ottaa asioista selvää ihan itse.
Ihmeellinen aloitus. Taidat miettiä vähän liikaa turhanpäiväisiä asioita 🙄
Nadiia1 kirjoitti:
Itse ainakin lihavana mietin ennen esimerkiksi konserttilippujen varaamista että minkälaiset istuimet tapahtumassa on, mahdunko istumaan niihin ja etenkin niin etten veisi tilaa vieressä istujalta. Varaankin usein paikan/paikat rivin päästä jotta voin itse istua reunassa kädet sylissä. Jos istumapaikat epäilyttävät, googlesta ei esim. löydy kuvia, niin sitten en osta lippuja. Ainoastaan silloin jos tapahtuma on sellainen jonne todella haluan mennä. Upahdan kyllä perinteisiin "auditorioistuimiin" ja mahdun hyvin liikkumaan rivien välissä, mutta en halua aiheuttaa harmitusta tai epämukavuutta vieressä istujalle, penkkien välillä kun ei ole yhtään tilaa vaan ovat kiinni toisissaan.
Tässä yksi näkökulma.
Käyn paljon teatterissa, konserteissa, elokuvissa yms. ja ostan aina reunapaikan itselleni. Mieheni tulee viereeni istumaan niin että kukaan ulkopuolinen ei joudu kärsimään koostani.
Jos joskus harvoin joudun menemään yksin, niin ostan kaksi paikkaa; reunapaikan ja sen viereisen.
En mistään hinnasta suostuisi istumaan tuntemattoman ihmisen vieressä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei hitto, ei hoikkuus kerro mitään elämän ja tunne-elämän hallinnasta. Voi olla myös päinvastoin, kontrolloi painoa pakkomielteisesti koska elämä ja oman pään sisältö tuntuu kaaokselta. Näin minulla, ajattelen painoa 24/7.
Olen ylipainoinen koska bmi on 27. Ei vaikuta elämääni millään tavoin koska minua toljottavan ja kyttäävän ihmisen käytös on hänen oma häpeänsä.
Minulla ei ole tapana pyöriä huvikseni kaupoissa. Jos tarvin jotain niin otan ja ostan sen mahdollisimman nopeasti ja määrätietoisesti. En ole edes lapsena tiputtanut tavaroita kauppojen hyllyistä.
Lennän harvoin enkä koe siinäkään kiusaantumista koska en vyöry viereiselle penkille ja saan turvavyön kiinni ilman lisäosia.
En pohdi ylipainoani. Pohdin kuntoni ylläpitämistä, koska se on minulle tärkeämpi asia. Siksi satsaan kuntoiluun enkä laihduttele. Syön painoa nostavaa lääkettä krooniseen sairauteen, joka ei johdu painosta. Lääkityksen aloittaessani minulla oli bmi 18,5.
Olen suunnilleen sama ihminen kuin normaalipainoisenakin. Toki eletyt vuodet ovat tainneet lisätä viisautta koska olen osannut ottaa opiksi sekä myös hyväksymään tilanteita, joille en voi mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen lihava, enkä koe itseäni erikoiseksi. Sijoitustapahtumaankin voisin hyvin mennä. Autoa en aja enkä omista.
Suhtaudun omaan ylipainooni kuin kolesteroliin ja verenpaineeseen. Painoa olisi hyvä laskea. En ymmärrä ylipainosta räyhääviä henkilöitä, joille asiasta on tullut jonkinlainen ismi.
Päsmärimäiset ihmiset ei liho. Empaatikot lihoo. Tärkeämpää on tietysti olla hyvä ihminen, joskin heidät työelämässä ensin sivuutetaan.