Etkö vie äidin haudalle kynttilää?
Kommentit (22)
Veisin, muttei ole haudassa vielä.
Ehkä ensi jouluna.
Vien toiselle hautausmaalle kynttilän palamaan koska oman äidin haudalle matkaa vajaa 100 km eikä ole autoa.
Kynttilä? Miksi?
Mä ajattelen ja muistelen edesmennyttä äitiä ja isää harvase päivä. Kaipaan heitä.
En tarvitse rekvisiittaa ja kalenteria siihen.
Lähihautausmaalla on kynttilöille oma paikkansa muualle haudatuille. Vien sinne.
Eikä äiti siellä haudassa ole. Sielu on erkaantunut ruumista.
Mikäs pahan tappaisi, äitylin lentävää lausetta lainaten...
Kynttilöitä polttelen koska pidän elävästä tulesta.
Joulurauhaa.
En vie. Enkä isän, enkä yhdenkään isovanhemman. Muistan heidät ilman kynttilöitäkin.
Saattaisi tuo loukkaantua jos yrittäisi. Se nimittäin elää. Onneksi.
Vanhempieni haudoille on yli tuhat kilometriä. En käy siellä koskaan. Maksan seurakunnalle haudan hoidosta.
Haudat hoidetaan kesällä mutta kynttilöitä srk ei vie.
Sastamala.
Äidin hauta on liian kaukana, mutta muistan häntä kyllä. Rukoilen, laitan Ave Maria:n soimaan ja sytytän kynttilän kotialttarillani.
Even if there was a hand, it was the hand of God -Diego Maradona
Äiti on hengissä, vaikkei uskoisikaan. Keuhkosyöpä 15 vuotta sitten, sen jälkeen aivoinfarkti ja vielä jalka ASO-taudin vuoksi uhattuna. Siinä se vaan rollan kanssa mennä köpöttelee.
Todellakin vien. Olenhan kiltti mies.
Äiti on kai hyvissä voimissaan, ikää 61 vuotta. Muutama vuosi sitten ilmoitti että en oo hautajaisiinkaan tervetullut. Ei ole nuorimpana, kohta 6-vuotiasta lapsenlastaan ikinä nähnytkään. Jos olisikin kuollut, en veisi.
Vierailija kirjoitti:
Äiti on kai hyvissä voimissaan, ikää 61 vuotta. Muutama vuosi sitten ilmoitti että en oo hautajaisiinkaan tervetullut. Ei ole nuorimpana, kohta 6-vuotiasta lapsenlastaan ikinä nähnytkään. Jos olisikin kuollut, en veisi.
Mikä moiseen välirikkoon johti?
Katselen mielummin kynttilöitä kotona ja muistelen yhteisiä Jouluja.
Vietiin tänään isän kanssa. Äidin kuolemasta tulee tänään neljä vuotta. Lähellä äitini hautaa oli tuttu nimi ristissä, ammattikoulukaveri. Tuli jotenkin surullinen olo. Tapasin hänet pari vuotta sitten ohimennen ja silloin kertoi parantuneensa rintasyövästä, ilmeisesti syöpä palasi.
Veisin kyllä, mutta kun se ei ole vielä kuollut. En siis tiedä, minne veisin.
En vie, matkaa on yli 3000 km. Sytytän kynttilän vain kotonani.