Kumpi on parempi tapa toimia, kun 5v. lapsi on arka:
1. Viedä sinnikkäästi päiväkotiin ja rohkaista, koska se tekee pidemmällä tähtäimellä hyvää. Lapsen on joka tapauksessa totuttava toimimaan toisten kanssa
2. Annetaan lapsen jäädä kotiin, koska hän selvästi kaipaa omaa tilaa ja rauhaa. Luotetaan siihen, että lapsi kypsyy ajallaan, ilman painostusta
... mielipiteitä?
Kommentit (11)
Kotiin jääminen vain siirtää vaikeudet eteenpäin. Tuskin se eskarin ja koulun aloittaminen yhtään helpompia ovat, jos ei ole yhtään tottunut.
3. Veisin esim. seurakunnan kerhoon, jossa on vähemmän lapsia, jos kerran kotihoito on mahdollinen. Lisäksi kävisimme yhdessä perhekerhoissa ja perhekahviloissa. Järjestäisin kotiin leikkitreffejä. Jokin liikuntaharrastus ja muskarilisäksi.
Tiedän yhden yläkouluikäisen, jonka äiti viivytti aikanaan lapsen päiväkotiin menoa eikä lapsi ikinä oppinut olemaan luontevasti toisten seurassa. Alakoulussa lapsi sai jäädä kotiin pienestäkin flunssasta ja äiti tarjosi lapselle kotikoulun mahdollisuutta, kun esitelmien pito yhtään ahdisti. Nyt lapsella onkin sitten sosiaalisten tilanteiden pelko ja perheen elämä sekaisin. Äiti ei näe omaa osuuttaan asiassa.
Vierailija kirjoitti:
Tiedän yhden yläkouluikäisen, jonka äiti viivytti aikanaan lapsen päiväkotiin menoa eikä lapsi ikinä oppinut olemaan luontevasti toisten seurassa. Alakoulussa lapsi sai jäädä kotiin pienestäkin flunssasta ja äiti tarjosi lapselle kotikoulun mahdollisuutta, kun esitelmien pito yhtään ahdisti. Nyt lapsella onkin sitten sosiaalisten tilanteiden pelko ja perheen elämä sekaisin. Äiti ei näe omaa osuuttaan asiassa.
Ihan turhaa mustamaalaamista. Kaikille pitää antaa oma kehitysrauhansa. Olen ensimmäinen ketjuun vastannut. Poika ei suostunut menemään edes seurakunnan kerhoon ennen kuin eskari-ikäisenä. Varsinaiseen eskariin ei mennyt. Koulussa häntä kiusattiin ja hänen oli vaikea saada kavereita. Tarjosin kotikoulumahdollisuutta, mutta hän ei itse halunnut. Häntä paapottiin kotona.
MUTTA hänellä oli useita sisaruksia ja myös useita harrastuksia, joissa hän pääsi kehittämään itseään. Nykyään hän on todellakin erittäin sosiaalinen ja elämässään tavoitteellinen nuorimies, joka näyttää onnistuvan lähes kaikessa mihin ryhtyy.
Meillä lopetettiin jossain vaiheessa yritykset sopeuttaa minua päiväkotiin, kun siitä ei vaan tullut mitään. Äitini jäi kotiin ja hoisi minua ja veljeäni kunnes mentiin kouluun. Kummallakaan ei ollut koskaan koulussa mitään ongelmia, hyvin sopeutui jo siinä iässä. Introverttejä ja erakoita me ollaan toki molemmat oltu aina, mutta sehän ei ole vika vaan ominaisuus. Itse olen tosi kiitollinen siitä, että äitini uhrasi urastaan meidän hyväksi, että saatiin olla omia itsejämme eikä meitä kovin pienenä pakotettu mihinkään muotteihin, eli kannatan vaihtoehtoa 2 jos mahdollista.
Lapsen olisi tuossa iässä jo hyvä tottua oman ikäisiinsä ja ohjattuun toimintaan ym. Päiväkodissa on töissä ammattilaisia, heidän kanssa voitte yhdessä miettiä, että olisiko lapsesi oikea paikka aluksi vaikka integroitu ryhmä.
Minä olin lapsena todella arka ja ujo ja oli kauheaa kun minut pakotettiin kerhoihin ja muihin aktiviteetteihin toisten kanssa kun olisin vain halunnut olla omassa rauhassa itsekseni. Ihan normaali minusta silti tuli, suoriyin opinnot hyvin arvosanoin. Vieläkin viihdyn hyvin itsekseni mutta olen silti ihan normaalisti ihmisten kanssa kanssakäymisessä.
Vierailija kirjoitti:
Lapsen olisi tuossa iässä jo hyvä tottua oman ikäisiinsä ja ohjattuun toimintaan ym. Päiväkodissa on töissä ammattilaisia, heidän kanssa voitte yhdessä miettiä, että olisiko lapsesi oikea paikka aluksi vaikka integroitu ryhmä.
Ei, ei ja ei. Inhoan tällaista "mitä missäkin iässä pitää osata". Ei ihme että nykylapset ovat niin ahdistuneita, kun heitä syynätään ja vaaditaan muottiin joka välissä. Lapsille pitää vaan antaa kasvurauha, niin kyllä he sieltä kasvavat vahvasti kuin rikkaruohot.
t. viiden äiti, onneksi lapset viime vuosadan tuotosta
Yksi. Valitsisin päiväkodin huolella.
T ujon äiti
No se riippuu myös vanhempien tilanteesta. Esim perhepäivähoito jossa 4 lasta voi olla hyvä, tai sit ryhperhepäiväkoti jossa lapsimäärä pienempi. Ei tarvii täysin elää aran lapsen ehdoilla vaan tottakai saada kokemuksia pikkuhiljaa mutta ei sitä väkisin tarvii olla missää 30 lapsen huuto-varastossa.
Toteutin aikanaan omalle tosiaralle pojalleni kohdan 2. Lisäksi puin ja syötin häntä, koska ei saanut itse aikaiseksi. Nykyään on pystyvä, itsenäinen ja sosiaalinen 22-vuotias nuori aikuinen.