Lue keskustelun säännöt.
Jaa (tosi)tarina erosta, joka meni jokseenkin hyvin.
Ernetta
20.12.2019 |
Ero edessä. Vaikeinta on juuri nyt nähdä uutta arkea ja tulevaisuutta. Löytyisikö täältä esimerkkejä erosta, joka meni lopulta jopa hyvin? Mitä haluaisit sanoa siitä? Miten lapsilla meni muutos? Kannustus kohti väistämätöntä uutta olisi nyt tarpeen. Kiitos vauva.fi!
Kommentit (4)
Kuulostaa... ONNELTA. Kiitos, kun jaoit tämän, kaikkea hyvää teille jatkossakin!
Vierailija kirjoitti:
Vuosi eron jälkeen tajusin oppineeni rakastamaan ex-vaimoani uudelleen. Enää kyseessä ei ole romanttinen rakkaus, vaan lempeä lämpö jota tunnen ihmistä kohtaan jonka kanssa jaoin liki 20 vuotta ja joka antoi minulle elämäni tärkeimmät asiat, lapset.
Asumme lähekkäin, joten lapset saavat mennä ja tulla miten lystäävät, vaikka virallisesti on vuoroviikkojako. Kummallakin meillä on uudet kumppanit ja viime kesänä jopa grillailimme yhdessä. Kaikki tulevat toimeen keskenään ja menneet ovat oikeasti menneitä.
Parasta on ollut kuitenkin se kun vanhin lapseni sanoi minulle, että eron jälkeen kaikki on ollut helpompaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Otin lähtiessäni lasten huonekalut ja tavarat sekä omat henkilökohtaiset tavarani.
Hoidin asuntolainan maksun ja jaoin loppurahan kummankin tilille.
Mies maksoi vain minimielarit eikä muuta. Jos lapset halusivat tavata isänsä he menivät 3 bussilla tai minä vein ja hain. 1 vuonna 2 vkon loma lasten kanssa, sitten viikon ja sen jälkeen ei mitään. Mitä vähemmän yhteyttä sen parempi, saimme elää omaa elämäämme.
Ja hän oli ns hyvä ja kunnollinen isä eroon saakka! Nyt isoisänä on jatkuvasti tyrkyllä lasten elämässä.
Erottiin, mies muutti pois yhteisestä asunnostamme takaisin kotiseudullensa. Tuli parin kuukauden päästä hakemaan tavaroitansa, vietettiin mukava ilta yhdessä hänen tavaroidensa roudaamisen yhteydessä.
Vitsailtiin ja naurettiin tosi paljon. Nukuttiin yö yhdessä.
Aamulla lähti, halattiin ja hyvästeltiin ja that's it. Ei draamaa eikä muutakaan ikävää.
Vuosi eron jälkeen tajusin oppineeni rakastamaan ex-vaimoani uudelleen. Enää kyseessä ei ole romanttinen rakkaus, vaan lempeä lämpö jota tunnen ihmistä kohtaan jonka kanssa jaoin liki 20 vuotta ja joka antoi minulle elämäni tärkeimmät asiat, lapset.
Asumme lähekkäin, joten lapset saavat mennä ja tulla miten lystäävät, vaikka virallisesti on vuoroviikkojako. Kummallakin meillä on uudet kumppanit ja viime kesänä jopa grillailimme yhdessä. Kaikki tulevat toimeen keskenään ja menneet ovat oikeasti menneitä.
Parasta on ollut kuitenkin se kun vanhin lapseni sanoi minulle, että eron jälkeen kaikki on ollut helpompaa.