Kun olin nuori ja köyhä ajattelin anorektikoista seuraavasti
Ettäs kehtaatte! Minä söisin itseni heti normaalipainoiseksi, jos minulla olisi enemmän rahaa!
Köyhyys masensi ja joskus oli vaikeaa saada syötyä aina samaa edullista ja terveellistä ruokaa. Söin vaikka hampaat irvessä, koska koin itseni heikommaksi aina kun oli energiavajetta!
Sain fyysisesti raskasta työtä, jonne täytyi jaksaa mennä polkupyörällä. Silloin mietin, että korvaako pieni palkkani lisääntyneen energiantarpeeni? Samaa mietin, kun Citymarketissa oli 20 senttiä halvemmalla jokin tuote tarjouksessa kuin Prismassa, mutta sinne n olisi tullut 8 km enemmän polkemista. Päätin, että on taloudellisempaa syödä 20 senttiä kalliimpaa.
Kommentit (3)
Vierailija kirjoitti:
On mieletöntä olla anorektikko. Köyhissä maissa ihmiset ovat elämänhaluisia ja -janoisia.
Se onkin mielen sairaus. Terveisin kyseisestä sairaudesta tervehtynyt.
Tuo ajattelutapa kertoo vain siitä ettei ymmärrä kyseistä sairautta. Sairastaessani mun elämäni suurin haave oli että saisin syödä edes kerran elämässäni yhden aterian kokonaan ja vatsani kylläiseksi. En pystynyt juoda edes vettä kuin minimimäärän että pysyy tolpillaan.
On mieletöntä olla anorektikko. Köyhissä maissa ihmiset ovat elämänhaluisia ja -janoisia.