tunteiden tunnustaminen ja vastapuolella ei tunteita

Sanon että kiitos, mutta olen pahoillani etten voi jakaa näitä tunteita. Jos taas itse tunnustaisin jollekin tunteeni saamatta vastakaikua, sanoisin että no sepä harmi, mutta tällaistahan tämä elämä on. 

Niinkun varattu ainoastaan voi - sori mutta kato nimetöntä, olet auttamattomasti myöhässä!

Varattuna sanoin, että olet mulle tosi tärkeä ihminen, mutta.

Riippuu millä tavoin tunteensa ilmaisee ja kuinka hyvin tunnen henkilön. Hieman eri asia jos henkilö on (lähes) tuntematon eikä hänen kanssaan käytännössä koskaan tarvi olla tekemisissä, kuin esimerkiksi joka päivä kohdattava työkaveri. Myös se vaikuttaa, ilmaiseeko tunteet epäsuorasti (esim. treffikutsu) vai suoraan (avautuminen asiasta). Tilanteesta riippuen joko sanon suoraan etten tunne samoin tai saatan hienovaraisesti jättää asian ilmoille enkä koskaan enää palaa siihen.

Mä kyllä helposti ihastun, jos vaan joku sanoo olevansa ihastunut =) Mut ei aina, silloin olen sanonut et voi vitsit imartelevaa kuulla, mut valitettavasti en tunne samoin.

Ai nyt kun oon varattu, no tietenkin pettäisin :D Eiku... Eipä ole kenelläkään ollut pokkaa tulla vikittelemään aviovaimoa, sen verran isot sormukset et näkyy kauas kyllä jos vaan viitsii katsoa. Nyt muistankin et yksi ei (ravintolan tanssilattialla) huomannut, hänelle sanoin, että olet herttainen ja olisin kiinnostunut, mutta nyt ei käy kun olen naimisissa.

Up

Olen työkaverin kanssa päivittäin tekemisissä, ja pikkujouluissa avauduin hänelle tunteistani. Molemmat olemme siis varattuja ja perheellisiä. Puhuimme asiasta myöhemmin selvin päin, ja hän vaan kuittasi asian niin, että kyllä tuollaiset tunteet menee ohi ja ei sen enempää olla jääty asiaa jauhamaan. Nyt ollaan päivittäin ihan normaalisti tekemisissä ja puhutaan toisillemme niin kuin ennenkin. Ei yhtään kiusallinen tunnelma tai mitään.

Olen seurustellut vuoden ja sanoin rakastavani. Hän ei ole sanonut takaisin.