Onko kukaan jäänyt huonoon suhteeseen ja asiat ovatkin muuttuneet?
Olen nuori vielä, ei omistuskämppää, opiskelut kesken ja ei oikeastaan juuria vielä missään. Olen huonossa suhteessa miehen kanssa, johon en tunne enää erityistä vetoa ja hän saa minut tuntemaan oloni arvottomaksi. Mies ei välitä siisteydestä eikä noteeraa tai arvosta asioita mitä teen. Mies myös pelaa liikaa ja ärsyyntyy tämän takia helposti. Mies on myös katkera siitä, että ei päässyt opiskelemaan sinne minne halusi ja purkaa jatkuvasti tätä vihaa minuun. Itken itseni uneen joka ilta nykyään. Nytkin nukuin sohvalla kun en voinut edes nukkua miehen vieressä.
Miksi en sitten lähde? Häpeän ja pelon takia. Pelkään jääväni yksin ja hävettää, jos taas eroan. Olen seurustellut moneen otteeseen ja jotenkin luulin tämän suhteen kestävän aina. Miehessä on myös hyviä puolia. Osaa olla joskus huomaavainen ja kiltti. Tosin nämä piirteet minua kohtaan ovat vähentyneet ajan kanssa. Jaamme myös samoja arvoja ja koen tämän tärkeäksi tekijäksi suhteessa.
Pelkään vaan niin paljon, että jäisin yksin. Olisin aina yksin. Pelkään myös, että päätyisin toiseen vielä huonompaan suhteeseen.
Onko joku jäänyt aikoinaan huonoon suhteeseen ja saanut asiat kääntymään parempaan suuntaan?
Joo, olen jäänyt ja nykyään suhde on tavallaan ihan hyväkin. Mutta jos joku aamu heräisin menneisyydessä tällä tietämyksellä, en jäisi enää toista kertaa. On asioita, joita ei voi korjata. Ja on vain vaikeampaa lähteä, kun suhde on kuitenkin ns. hyvä. Se määrä kärsimystä ja stressiä ja surua, mitä näihin vuosiin on mahtunut... Ei se ole sen arvoista.
Suosittelen, että lähdet ennen kuin teillä on lapsia. Mutta jos kuitenkin jäät, niin kyllä toivoa paremmasta on. Varaudu silti siihen, että aikaa voi mennä vuosia ja asiat voi siinä välissä mennä paljon entistä pahemmiksi. Ja siihen, että lopputulos ei kuitenkaan ole sellainen kuin toivoisit, mutta et enää lopulta osaa edes tosissaan miettiä lähtemistä.