Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kun todellisuus iskee nyrkillä päin kasvoja...
Ahdistunut
13.12.2019 |
Aina välillä sitä havahtuu huomaamaan, etten elämässäni ole saavuttanut mitään. Kymmenen vuoden masennuskausi, osastojakso mielen horjumisen takia, itsemurhan sunnittelua.. Alkoholi- ja päihdeongelmaa.
Kymmenen vuotta meni aivan hukkaan. Ei ole peruskoulun jälkeistä tutkintoa, ei työkokemusta, ei lapsia.. Terveys on esteenä parisuhteelle (kärsin pahasta vestibuliitista), ei varaa hoitaa itseään kuntoon.. Ulosotossa kymmenien tuhansien eurojen velat, ei mahdollisuutta maksaa niitä. Ei ystäviä, isääni en ole enää yhteydessä (narsisti juoppo), äitini kanssa olen kyllä tekemisissä, olen ainut lapsi joten ei ole sisaruksiakaan.
Välillä sitä vaipuu epätoivoon, ahdistukseen ja kriisiin, että elämä lipuu ohi. Monesti mietin, että mitä teen kun äiti kuolee? Jään aivan yksin, ja se ajatus on ajoittain todella musertavaa :(
Kommentit (3)
Vierailija kirjoitti:
Niin.
Sulla on kaksi vaihtoehtoa :
Päätät että huomenna on sun loppuelämäsi viimeinen päivä. Sulla on onni elää , kukaan ei estä sua tekemistä ja toteuttamasta itseäsi.
Toinen vaihtoehto on jatkaa surkuttelua
no näinhän se menee, mutta masentuneena on silti vaikea ymmärtää omaa surkutteluaan. Surkuttelu ei ole masentuneelle surkuttelua vaan pahanolon purkautumista ja äärimmäistä epätoivoa.
ap:lle: tarvitset tukihenkilön elämääsi, olisi hyvä käydä juttelemassa jollekin ammattilaiselle. Aloita pienestä ja suunnista kohti jotakin parempaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin.
Sulla on kaksi vaihtoehtoa :
Päätät että huomenna on sun loppuelämäsi viimeinen päivä. Sulla on onni elää , kukaan ei estä sua tekemistä ja toteuttamasta itseäsi.
Toinen vaihtoehto on jatkaa surkuttelua
"Surkuttelen" muutaman kerran vuodessa, eikä tätä "surkuttelua" niin vain estetä, se tulee kun tulee eikä auta yrittää ohjata ajatuksia muualle, pitää vain työstää sen kanssa kunnes se menee ohi.
Muuten yritän rakentaa hiljalleen elämääni uusiksi, pieni pala kerrallaan.
Alue: Aihe vapaa
Niin.
Sulla on kaksi vaihtoehtoa :
Päätät että huomenna on sun loppuelämäsi viimeinen päivä. Sulla on onni elää , kukaan ei estä sua tekemistä ja toteuttamasta itseäsi.
Toinen vaihtoehto on jatkaa surkuttelua