Mistä erottaa syvällisen ihmisen pinnallisista ihmisistä?

"Tunnen" sen. Tiedän lähes heti onko ihminen pinnallinen vai syvällinen.. en osaa oikein sen kummemmin edes selittää. Aina olen ollut oikeassa.

Ei sille ole oikeastaan mitään valmista jippokaavaa. Tekisi mieli sanoa, että pinnalliset ihmiset yrjöävät maailmankatsomuksensa saman tien päällesi meiningillä "minä tiedän", mutta kun olen tavannut pinnallisia ihmisiä jotka ovat vain lukossa ja munivat sitä pinnallista maailmankatsomustaan itsellään kunnes sinä tyhmä kaivat sen omalla ajallasi ja tutustuen sen heistä ulos. Vaatinee kai vain paljon elämänkokemusta, luottamusta omaan itseen ja kykyä olla välittämättä muiden konsensuksesta.

Vierailija kirjoitti:

"Tunnen" sen. Tiedän lähes heti onko ihminen pinnallinen vai syvällinen.. en osaa oikein sen kummemmin edes selittää. Aina olen ollut oikeassa.

Mistä tiedät, että olet ollut oikeassa? ;)

Aloin miettiä tätä omaa tuttavapiiriä peilaten, mutta totesin että jos mietin syvällisen tunnusmerkkejä, niin käytännössä mieleen tulee selkeästi älykkäät henkilöt ja heidän tuntomerkkinsä. Ja varmaan voi olla syvällinen olematta erityisen älykäskin..

Mutta siis omista tutuista. Pinnalliset. Puhuu paljon tv-realityistä, juoruista, iltapäivälehtien esiin nostamista aiheista usein kauhistelevaan ja paasaavaan sävyyn tuomatta esiin erityisen omintakeisia ajatuksia. Toinen kiinnostuksen aihe on oma arki, juttelu on usein sitä että tuttava kuvailee miten taas kuskasi poikia treeneihin ja leipoi brownieita urheiluseuran myyjäisiin, ja miten nettihuutokaupassa pitäisi varmaan myydä vanha sohva, mitähän ruokaa sitä tänään taas laittaisi ja huoh kun ei jaksaisi joka päivä sitä samaa ruoan kanssa veivaamistakaan. Ihan mukavia ihmisiä nämä usein ovat ja esim. työpaikkaruokalan lounasseurana ihan kivaa kevyttä juttuseuraa, ainakin ne jotka ei harrasta erityistä paasausta minkään uskonnon, poliittisen näkemyksen tms suuntaan.

Syvälliset. Näissä on usein jo heti alkuun joku rauhallinen, skarppi sävy olemuksessa. Terävä, keskittynyt katse. Vaikka puhuttaisi ihan arkisista aiheistakin, nämä usein tuovat jonkun mielenkiintoisen näkökulman siihen, eivätkä juuri koskaan paasaa kuka on väärässä ja kuka oikeassa. Siinä missä pinnallinen tuttu voisi esim. uskonnoista sanoa kiivaasti ja varmasti, että jumalat on satuolentoja ja kaikki niihin nykypäivinä uskovat pitäisi laittaa pakkohoitoon (ja piste!), niin syvällisempi pohtii asiaa monesta näkökulmasta, riippumatta siitä mihin itse uskonnollisuusakselilla asettuu. Uskovainen ymmärtää ateistia ja ateisti sitä, että ihmisellä on ollut kauan taipumus uskonnollisuuteen eikä se mihinkään hetkessä katoa vaikka on mikä valistuksen aika, eikä uskovien pilkkaaminen hyödytä mitään. Syvälliset tutut usein myös lukevat ajattelua ruokkivia kirjoja ja osaavat siksi keskustella kiinnostavista puheenaiheista.

Eiköhän jokainen ihminen ole pohjimmiltaan syvällinen, kunhan vain pääsee kunnolla tutustumaan. Kaikkiin ei vain voi tai halua tutustua, ja heidät on helppo leimata jollain negatiivisilla ominaisuuksilla, kuten pinnallisuudella.