Joulun vertaistukiketju TUKIVERKOTTOMILLE (tai lähes tukiverkottomille) perheille!

Täällä saat avautua mieltä painavista asioista. Saat kertoa, että olet surullinen, vihainen ja vaikka katkerakin.

Minä aloitan. Omat vanhempani erosivat kauan aikaa sitten. Äiti lähti, isä löysi uuden vaimon aika pian. Jäin väliinputoajaksi, jonka asiat ei kuuluneet oikein kenellekään. Äidiksi tultuani asiat korjaantuivat isän puolelta hetkeksi, kunnes taas valuivat samaan vanhaan kaavaan: soitellaan kerran vuodessa, Ukkia ei näy muuten, eikä hänen luonaan saa edes käydä.

Moni varmasti tuntee nyt pakottavaa tarvetta tulla kertomaan, että omat lapset hoidetaan ihan itse, ja muistuttamaan että pitäisi katsoa peiliin jos niin huonosti asiat on. Me tukiverkottomat tiedetään tämä oikein hyvin, ja sinne peiliin tuijotetaan joka päivä, sillä ihminen helposti syyttää itseään silloinkin, kun asiat on eskaloituneet jo omassa lapsuudessa. Haluaisin kuitenkin muistuttaa, että Suomi on pullollaan sota-ajan traumojen kanssa lapsiaan kasvattaneita ihmisiä. Ja pullollaan alkoholismia. Ihan kaikki ei ole perheiden omaa syytä.