Isovanhemmat eivät ole nähneet kahta nuorinta lastamme

Selvennys otsikkoon: eivät ole siis nähneet kahta nuorinta KOSKAAN. Ap

Ei ketään voi pakottaa olemaan isovanhempi, jollei halua. Jos haluavat suosia tytärtään, niin eihän sille kukaan mitään mahda, vaikka epäreilultahan tuo kuulostaakin.

Kannattaa keskittyä niihin läheisiin, jotka ovat mukana elämässänne :)

Vierailija kirjoitti:

Ei ketään voi pakottaa olemaan isovanhempi, jollei halua. Jos haluavat suosia tytärtään, niin eihän sille kukaan mitään mahda, vaikka epäreilultahan tuo kuulostaakin.

Kannattaa keskittyä niihin läheisiin, jotka ovat mukana elämässänne :)

Näin on mutta mieti nyt omalle kohdallesi, voisitko tehdä omille lapsillesi näin? Pitää olla tunne-elämässä pahat ongelmat kun toisen lapsen voi kokonaan noin vaan hylätä.

Normaalia nykyisovanhemmuutta. Nykyisin on ok suosia vain yhtä lasta ja ilmoittaa että olen mummo/ukki vain lapsenlapsille x ja y. Tai vaihtoehtoisesti ilmoitetaan etten halua olla isovanhempi kenellekään lapsenlapselle.

Tarkoitus ei ole v*ttuilla, mutta ehkä he eivät pidä sinusta. Eikä tietenkään tarvitsekaan, vaikka se kurjaa lastesi kannalta onkin. Kuten sanottua, jokainen on vastuussa omista valinnoistaan, ja teidän kannattaa keskittyä muihin ihmisiin.

Vierailija kirjoitti:

Tarkoitus ei ole v*ttuilla, mutta ehkä he eivät pidä sinusta. Eikä tietenkään tarvitsekaan, vaikka se kurjaa lastesi kannalta onkin. Kuten sanottua, jokainen on vastuussa omista valinnoistaan, ja teidän kannattaa keskittyä muihin ihmisiin.

Mistä keksit että vika olisi minun? Kuvio ollut jo 40v ajan sama eli miehen lapsuudessa. Meinaatko että anoppi päätti jo ollessani kaksivuotias että tulenpa inhoamaan miniää? :)

Anoppi ei siis välitä pojasta eikä pojan perheestä. Miniään tämä ei liity, tai no mistä sitä tiedän mutta olen itse ollut aina korostetun ystävällinen anopille. Ap

Luulin et ap asuu ulkomailla. 

Tällainen suhtautuminen on aika yleistä mutta myös tabu. Erittäin monet suurten ikäluokkien ihmiset valitsivat suosikkilapsen ja panostivat kaikkensa häneen. Oli ikäänkuin sallittua hylätä ja jättää muut lapset huomiotta ja varmistaa yhdelle hyvä elämä. Mun omassa suvussa on paljon tätä samaa.

Vierailija kirjoitti:

Luulin et ap asuu ulkomailla. 

No välimatkaa on 120 km :) ap

Vierailija kirjoitti:

Tällainen suhtautuminen on aika yleistä mutta myös tabu. Erittäin monet suurten ikäluokkien ihmiset valitsivat suosikkilapsen ja panostivat kaikkensa häneen. Oli ikäänkuin sallittua hylätä ja jättää muut lapset huomiotta ja varmistaa yhdelle hyvä elämä. Mun omassa suvussa on paljon tätä samaa.

VMP

En edes jaksaisi olla loukkaantunut. Jos eivät halua olla tekemisissä niin sitten ei olla. Turha sellaisilta on odottaa mitään. Tekisin parhaani sen eteen, että lapsilla on muita läheisiä ihmisiä elämässään, olivat he sitten sukulaisia tai ystäviä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tarkoitus ei ole v*ttuilla, mutta ehkä he eivät pidä sinusta. Eikä tietenkään tarvitsekaan, vaikka se kurjaa lastesi kannalta onkin. Kuten sanottua, jokainen on vastuussa omista valinnoistaan, ja teidän kannattaa keskittyä muihin ihmisiin.

Mistä keksit että vika olisi minun? Kuvio ollut jo 40v ajan sama eli miehen lapsuudessa. Meinaatko että anoppi päätti jo ollessani kaksivuotias että tulenpa inhoamaan miniää? :)

Anoppi ei siis välitä pojasta eikä pojan perheestä. Miniään tämä ei liity, tai no mistä sitä tiedän mutta olen itse ollut aina korostetun ystävällinen anopille. Ap

Jätit aika monta yksityiskohtaa mainitsematta aloituksessasi, ja tällainen kuvio, jossa anoppi ei pidä miniästä, on aika yleinen. 🙄 Tuskin päätti ollessasi 2-vuotias (omituista kärjistämistä), vaan ehkä tutustuttuaan sinuun totesi, että olet sietämätön tyyppi. Onhan tämä mahdollista ihan siitä riippumatta, miten olet käyttäytynyt.

Mutta jos on tosiaan niin, että on aina suosinut tytärtään, niin voihan sekin olla mahdollista, ettei poika sitten jostain syystä ole hänelle niin tärkeä. Onhan se outoa ja surullista, mutta minkäs sille mahtaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tarkoitus ei ole v*ttuilla, mutta ehkä he eivät pidä sinusta. Eikä tietenkään tarvitsekaan, vaikka se kurjaa lastesi kannalta onkin. Kuten sanottua, jokainen on vastuussa omista valinnoistaan, ja teidän kannattaa keskittyä muihin ihmisiin.

Mistä keksit että vika olisi minun? Kuvio ollut jo 40v ajan sama eli miehen lapsuudessa. Meinaatko että anoppi päätti jo ollessani kaksivuotias että tulenpa inhoamaan miniää? :)

Anoppi ei siis välitä pojasta eikä pojan perheestä. Miniään tämä ei liity, tai no mistä sitä tiedän mutta olen itse ollut aina korostetun ystävällinen anopille. Ap

Jätit aika monta yksityiskohtaa mainitsematta aloituksessasi, ja tällainen kuvio, jossa anoppi ei pidä miniästä, on aika yleinen. 🙄 Tuskin päätti ollessasi 2-vuotias (omituista kärjistämistä), vaan ehkä tutustuttuaan sinuun totesi, että olet sietämätön tyyppi. Onhan tämä mahdollista ihan siitä riippumatta, miten olet käyttäytynyt.

Mutta jos on tosiaan niin, että on aina suosinut tytärtään, niin voihan sekin olla mahdollista, ettei poika sitten jostain syystä ole hänelle niin tärkeä. Onhan se outoa ja surullista, mutta minkäs sille mahtaa.

Näinhän se on. Mutta jos poika on yhdentekevä niin ei asiaa muuta se vaikka miniä olisi kuin äiti Amma eli ihana ja rakastava.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tällainen suhtautuminen on aika yleistä mutta myös tabu. Erittäin monet suurten ikäluokkien ihmiset valitsivat suosikkilapsen ja panostivat kaikkensa häneen. Oli ikäänkuin sallittua hylätä ja jättää muut lapset huomiotta ja varmistaa yhdelle hyvä elämä. Mun omassa suvussa on paljon tätä samaa.

VMP

No mullapa esim OMAT vanhemmat tekee just näin, lellikkisisarukselle on perintökin siirretty kokonaan ja samoin syytävät jatkuvasti rahaa/lahjoja/omaisuutta suosikilleen. Sanoisin että on yleisempää kuin uskotaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tällainen suhtautuminen on aika yleistä mutta myös tabu. Erittäin monet suurten ikäluokkien ihmiset valitsivat suosikkilapsen ja panostivat kaikkensa häneen. Oli ikäänkuin sallittua hylätä ja jättää muut lapset huomiotta ja varmistaa yhdelle hyvä elämä. Mun omassa suvussa on paljon tätä samaa.

VMP

No mullapa esim OMAT vanhemmat tekee just näin, lellikkisisarukselle on perintökin siirretty kokonaan ja samoin syytävät jatkuvasti rahaa/lahjoja/omaisuutta suosikilleen. Sanoisin että on yleisempää kuin uskotaan.

Juu aivan. Sinun kokemuksesi sinun suvustasi onkin yleistettävissä myös kaikkiin muihin sukuihin ja loppujenlopuksi koko Suomeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tällainen suhtautuminen on aika yleistä mutta myös tabu. Erittäin monet suurten ikäluokkien ihmiset valitsivat suosikkilapsen ja panostivat kaikkensa häneen. Oli ikäänkuin sallittua hylätä ja jättää muut lapset huomiotta ja varmistaa yhdelle hyvä elämä. Mun omassa suvussa on paljon tätä samaa.

VMP

No mullapa esim OMAT vanhemmat tekee just näin, lellikkisisarukselle on perintökin siirretty kokonaan ja samoin syytävät jatkuvasti rahaa/lahjoja/omaisuutta suosikilleen. Sanoisin että on yleisempää kuin uskotaan.

Juu aivan. Sinun kokemuksesi sinun suvustasi onkin yleistettävissä myös kaikkiin muihin sukuihin ja loppujenlopuksi koko Suomeen.

No tämä on ihan tutkitusti suurten ikäluokkien vanhempien ongelma. Luepa kasvatuskirjoja eritoten siitä millainen lapsikäaitys oli esim 60-70 luvulla. Jos SINÄ olet kermaperse pullanduudeli lellilpsi niin ei sinunkaan kokemuksesi ole tosi.

Mitä jos vain lakkaatte kutsumatta. Jos jupisevat jotakin, niin kuittaat sanomalla, että ette ole aiempiinkaan kutsuihin osallistuneet, niin ette sen vuoksi enää lähetä.  Tein tämän miehen siskon kohdalla ja kummasti hän tajusi itsekin, että jossain joku mättää. Nyt käy kylailemässä suht säännöllisesti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tällainen suhtautuminen on aika yleistä mutta myös tabu. Erittäin monet suurten ikäluokkien ihmiset valitsivat suosikkilapsen ja panostivat kaikkensa häneen. Oli ikäänkuin sallittua hylätä ja jättää muut lapset huomiotta ja varmistaa yhdelle hyvä elämä. Mun omassa suvussa on paljon tätä samaa.

VMP

No mullapa esim OMAT vanhemmat tekee just näin, lellikkisisarukselle on perintökin siirretty kokonaan ja samoin syytävät jatkuvasti rahaa/lahjoja/omaisuutta suosikilleen. Sanoisin että on yleisempää kuin uskotaan.

Juu aivan. Sinun kokemuksesi sinun suvustasi onkin yleistettävissä myös kaikkiin muihin sukuihin ja loppujenlopuksi koko Suomeen.

No tämä on ihan tutkitusti suurten ikäluokkien vanhempien ongelma. Luepa kasvatuskirjoja eritoten siitä millainen lapsikäaitys oli esim 60-70 luvulla. Jos SINÄ olet kermaperse pullanduudeli lellilpsi niin ei sinunkaan kokemuksesi ole tosi.

Ja missäköhän olen väittänyt niin? En missään. Totesin vain, että yksittäistä kokemusta ei voi yleistää. Luetun ymmärtämisessäsi on vikaa, arvon "kasvatustieteilijä".

Jostain syystä välit tyttäreen ovat paremmat. Miksi, sitähän ei sa tietää kuin kysymällä.

Lirpakka kirjoitti:

Mitä jos vain lakkaatte kutsumatta. Jos jupisevat jotakin, niin kuittaat sanomalla, että ette ole aiempiinkaan kutsuihin osallistuneet, niin ette sen vuoksi enää lähetä.  Tein tämän miehen siskon kohdalla ja kummasti hän tajusi itsekin, että jossain joku mättää. Nyt käy kylailemässä suht säännöllisesti. 

Näin täytyy varmaan tehdä. Tosin eivät he siitä saa mitään ”herätystä” ja ala aktiivisemmaksi, lähinnä vaan ovat tyytyväisiä ettei epäsuosittu lapsi vaivaa eikä häiritse. Voivat keskittyä sitten jatkossakin vain tyttären elämään.

Olen kyllä yrittänyt saada muita korvaavia suhteita (ystäviä), omia vanhempi mulla ei ole. Onneksi ystävät paikkaavat asiaa, ja ei tosian ketään voi pakottaa ”tykkäämään itsestään”.

Ap