Lue keskustelun säännöt.
Ajatusleikki: jos ihminen laitetaan työkyvyttömyyseläkkeelle...
06.12.2019 |
Minut laitettiin ilmeisesti mielenterveyssyistä lähinnä kolmekymppisenä haettuani kuntoutustuen pätkiä useamman vuoden.
Olen tämän jälkeen tehnyt monipuolista ja vaativaa vapaaehtoistyötä, josta toisille maksetaan ihan hyvä palkka. Olen lisäksi saanut korkeakoulupaikan ja opiskellut avoimessa useita satoja opintopisteitä ja harrastanut monenlaista.
Kuitenkin tilanteeni on se, että kun perustoimeentulo on kutakuinkin turvattu ja työllistyminen erittäin epävarmaa tai jopa epätodennäköistä mahdollisen valmistumisen jälkeenkin, ei sitä pakottavaa kipinää itsensä myymiseksi töihin ehkä ole samalla tavalla kuin jollain työttömän kirjoilla olevalla.
Korkeakoulututkintoni ei ole edistynyt, koska opin kouluun päästessäni ettei koulu aio auttaa eikä tukea harjoittelupaikkojen saamisessa enkä ole yleensä päässyt edes haastatteluihin. Kun olen jo aikuisen iässä, en oikein osaa olla tarpeeksi naiivi ja leikkiä pitäväni tutkintoa itsessään mitenkään tärkeänä osaamisen kannalta, koska sitä on jo kertynyt muualta enemmän kuin tarpeeksi ja tutkinto on sekoitus ihmissuhdetyötä, tradenomijuttuja ja yleissivistävää osastoa. Kunnioituksesta opistoa ja opiskelijoita kohtaan en mainitse mistä koulusta on kyse.
Harkitsen vakavasti ammattiopistoon hakemista uudelleen (niihin en ikinä kelvannut), sillä siellä saisi kuulemma oikeaa tukea näihin asioihin eikä tarvitsisi kilpailla tutkinnon suorittamisesta uudelleen sen jälkeen, kun on jo päässyt opiskelijaksi. Ihan samat asiat oppisi tai 'oppisi' sielläkin.
Palaten tuohon otsikkoon; minä epäilen tämän olevan luonnollinen kehityskulku niillä, jotka pääsevät tai joutuvat työkyvyttömyyseläkkeelle, kun voimavaroja ja halua töihin vielä olisi. Jos valmistun, toimeentuloni saattaa huonontua, sillä Kela haluaa ehkä arvioida eläkkeen uudelleen ja katkaista sen. Toisaalta taas osaaminen ja kokemus ei kiinnosta valitsijoita, jos nämä eivät osaa tarkastella hakijaa ihmisenä, vaan ainoastaan tutkintopapereiden kautta eikä esim.kurssien kautta, mikä on aika härski temppu, mutta jonka nykyään suurin osa ihmisistä hyväksyy välttämättömänä pahana. En siis ihmettele jos ihmiset passivoituvat tietyllä tavalla tällaisessa tilanteessa.
Kevytyrittäjyys on harkinnassa myös.
Kommentit (3)
Olen ollut kuntoutustuella kahdeksan vuotta ja todennäköisesti ensi vuonna haen työkyvyttömyyttä leimalla ”toistaiseksi”. Opiskelen kyllä ihan vaan kehittääkseni itseäni ja tehdäkseni edes jotain, vaikka totuushan on, että pelkästään kahdeksan vuoden tauko työelämästä pilaa kolmekymppisen mahdollisuudet koskaan työllistyä, ainakaan sille alalle, jolle on (akateeminen) koulutus.
Tämä pitäisi KELA:nkin ymmärtää. Kun ensi vuonna haen työkyvyttömyyseläkettä, tulisi heidän siellä ymmärtää, että vaikka pystynkin nippanappa opiskelemaan, en koskaan enää työllisty. Työkyvyttömyys passivoi, ja kuntoutustuki on karhunpalvelus niille, jotka sairauden kroonisuudesta huolimatta aiotaankin joskus leimata työkykyisiksi, niin kuin minullekin ensi vuonna todennäköisesti käy.
PS. Varo, ettet vahingossa saa tutkintoa kasaan. Se riittää KELA:lle arvioimaan työkykyä uudestaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Trollailetko vain? Vai ihan tosissaanko ihmettelet? No, hyvä on, vastaan silti.
Jos tältä palstalta on nykysuomen tukijärjestelmästä mitään oppinut, niin: on luojan lykky jos pääsee eläkkeelle. Harvaa enää nykyään päästetään, useimmat sairaat yms pidetään väkisin siinä työtön-sairas-tukirumbassa pyörimässä. Aivan sairas tukirumba joka sairastuttaa ihmistä entistä pahemmin. Jos pääsit ulos tuosta rumbasta niin älä missään nimessä ikinä ota sitä riskiä että joutuisit sinne takaisin!
Entisaikoina ihmisillä oli varaa ottaa riskejä, varaa pyrkiä ylemmäs, varaa haaveilla ja yrittää. Ylös yrittäminen kannatti. Nykyään ei ole varaa, ei kannata. Nykyään jos on pohjalla niin siellä sitten myös pysyy. Et voi päästä ylemmäs vaikka kuinka yrittäisit. Sinulla on turvattu toimeentulo siis eläke. Jos yrität ylemmäs niin et pääse ylemmäs mutta riskeeraat toimeentulosi. Mitä enemmän köyhä yrittää sitä alemmas hän putoaa. Kiitos meidän ihanan turmellun tukijärjestelmän ja työkkärin jne.
Eli: VIRALLISESTI älä tee mitään mikä saattaisi saada viranomaiset syynäämään että onko sulla enää oikeutta eläkkeeseen. Tuo sinun pitää aina pitää mielessä, tuo raja, tuo kielto. Mutta tuo onkin sitten ainoa kielto. Saat tehdä mitä vain kunhan et riko tuota kieltoa.
Eli joo, omaksi iloksi voit tehdä sitäsuntätä, opiskella, harrastaa, vapaaehtoistoimintaa,... mutta jos alat ihan "virallisestikin" menestyä eli valmistua opinnoista, ansaita rahaa, perustaa yrityksiä tms niin riskeeraat eläkkeesi.
Työnantajia ei kiinnosta tutustua suhun ihmisenä, sun osaaminen ei niitä kiinnosta, paitsi jos olet esim IT-alalla ja osaat jutut tosi hyvin. Useimmilla muilla aloilla työnantajat vaatii että sulla pitää olla todistus.
Mun neuvo: mene ulkomaille, EU:n ulkopuolelle. Siellä voit sitten puuhastella sitäsuntätä, oppia, saada kokemusta, nähdä ja kokeilla monenlaista, olla hyödyksi, tehdä hyvää, laittaa taitosi käytäntöön. Ja sieltä eivät tiedot Suomen viranomaisille kantaudu. Suomessa et voi hyödyksi olla. Suomessa jokainen joka on edes jossain määrin työelämän ulkopuolella on tuomittu olemaan koko loppuikänsä täysin hyödytön!
Jumalauta mikä päänsärky ton lukemisesta.