Kun ei enää jaksa.

Ex kiusannut jo vuosia. Voimat alkaa hiipua. Alan uskoa sen, mitä hän on jo kauan hokenut: olen huono äiti.
Tuntuu niin surulliselta ajatella, että lasteni on varmasti parempi olla ilman minua. Isänsä pystyy tarjoamaan sen, mitä minä en: rahakkaamman elämäntyylin, stressittömämmän arjen (minä olen kiusaamisen takia ollut jo vuosia ihan äärirajoilla), yksinkertaisemmin elämän, kun ei tarvitse reissata kahden kodin välillä.
Joulu tulee. Ei ole varaa hankkia hienoja lahjoja, lapset valittavat jo etukäteen. Kun kaverit saavat vaikka mitä. Isänsä ei osta lahjan lahjaa, vaikka rahaa olisi. Kaikki kummasti on minun syytäni, niin lasten kuin exänikin mielestä.
Olen aina laittanut lasten tarpeet omieni edelle, mutta mikään ei tunnu riittävän.
Haluan vain lepoon. Jonnekin missä jokapäiväinen ahdistus ei ole läsnä. Vaikka lasten varmaan tuleekin ikävä, heillä on kuitenkin parempi olla ilman minua.

Terveisin,
Murrettu, väsynyt äiti