Onko jotenkin väärin ottaa koira helpottamaan vaikeasta elämänvaiheesta selviämiseen?

Jos haluat muutenkin koiran ja olet valmis iloitsemaan sen hoidosta noin 15 v niin ei ole väärin. Jos taas se on vain leluksi se koira niin on väärin.

Ei, jos sitoudut siihen koiraan sen loppuelämäksi, etkä laita kiertoon sitten kun pääset taas jaloillesi etkä "tarvitse" koiraa tai elämästäsi tuleekin menevämpää. Jos olet valmis 10-15 vuoden sitoutumiseen, hyvinä ja huonoina aikana, niin siitä vaan.

Tietenkin koira pidetään sen koko iän. Ap

Ei kai se väärin ole. Mutta asiaa on hyvä pohtia siltäkin kantilta, että mitä kaikkea pennun hoitaminen vaatii. Onko tämä elämänvaihe sellainen, että koira parantaisi elämänlaatua, vai voisiko koiran omistaminen pahimmillaan tuoda lisää stressiä? Jos tämänhetkinen elämänvaihe aiheuttaa unettomuutta, koiranpennun ottaminen saattaa tuoda lisäongelmia unirytmiin ja sitä kautta lisästressiä ja -ärsytystä. 

Vierailija kirjoitti:

Ei kai se väärin ole. Mutta asiaa on hyvä pohtia siltäkin kantilta, että mitä kaikkea pennun hoitaminen vaatii. Onko tämä elämänvaihe sellainen, että koira parantaisi elämänlaatua, vai voisiko koiran omistaminen pahimmillaan tuoda lisää stressiä? Jos tämänhetkinen elämänvaihe aiheuttaa unettomuutta, koiranpennun ottaminen saattaa tuoda lisäongelmia unirytmiin ja sitä kautta lisästressiä ja -ärsytystä. 

Itselläni on pentu ainakin auttanut. Ja juuri siksi, että pentu pakottaa pieniin käytännön hommiin, valvottaa jne. ELi tulee OIKEITA ONGELMIA, jotka ei ole mun pään sisällä. Tai kyllä ne pään sisällä vatvotut ongelmatkin liittyy oikeisiin ulkoisiin tapahtumiin, mutta ne tapahtumat ei ole tässä ja nyt, vaan piinaavat minua koska vatvon niitä jatkuvasti tahtomattani ja ahdistun. Siihen on hyvää taukoa vaikka siivota pissoja, ulkoiluttaa pentua, tai päästää sitä viidettä kertaa yöllä pihaan.

Itse otin koiran vaikeassa elämäntilanteessa ja se oli paras päätös ikinä. Koira toi iloa ja lohtua, rutiinit koiran hoidossa toi sisältöä päivään. Kaiken lisäksi tutustuin uusiin ihmisiin ja sain juttuseuraa missä vain kuljin koiraani ulkoiluttaen. Olen ikuisesti kiitollinen, ajattelen koiraani edelleen joka päivä, vaikka on ollut koirien taivaassa jo muutaman vuoden. Ikävä on edelleen.

Vierailija kirjoitti:

Ei kai se väärin ole. Mutta asiaa on hyvä pohtia siltäkin kantilta, että mitä kaikkea pennun hoitaminen vaatii. Onko tämä elämänvaihe sellainen, että koira parantaisi elämänlaatua, vai voisiko koiran omistaminen pahimmillaan tuoda lisää stressiä? Jos tämänhetkinen elämänvaihe aiheuttaa unettomuutta, koiranpennun ottaminen saattaa tuoda lisäongelmia unirytmiin ja sitä kautta lisästressiä ja -ärsytystä. 

On meillä koira ollut ennenkin, joten pennun hoitaminen on tuttua. Ap

Ei tietenkään ole. Ainahan lemmikkieläimet otetaan itsekkäistä syistä: niistä on iloa, lohtua ja elämään sisältöä.

Mutta kannattaa tarkkaan miettiä, onko voimia hoitaa eläintä. Koira on melko vaativa lemmikki. Onko sinulla kokemusta lemmikkieläimistä? Olisiko jokin toinen eläin parempi vaihtoehto?

"Elämässämme" kuullostaa siltä että sinulla on hyviä läheisiä ihmisiä sekä yhdessä tekemässä hyviä päätöksiä että ehkä myös ottamassa vastuuta koiran elämästä. Älä turhan paljon tee omia päätöksiäsi sen perusteella mitä täysin vieraat ihmiset ovat sinun elämästäsi mieltä. Tätä mieltä.

Toiset tekee sun tilanteessa jopa lapsen, joka ei ainakaan tilanteita paranna. Mutta kyllä voisin mäkin sen koiran ottaa, maailman pettämättömimmän ystävän. Tuo paljon iloa ja ihania tilanteita.

Joskus oli telkkarissa perhe, jonka pieni lapsi sairastui syöpään ja myöhemmin kuoli. Perhe kertoi, että alkuvaiheessa lääkäri oli kehottanut harkitsemaan koiran ottamista. Tälle perheelle se oli ollut pelastusrengas, joka piti järjissään, pakotti nousemaan joka aamu sängystä ylös ja toi iloa ja muuta ajateltavaa. Vielä vuosien päästä kiittelivät viisasta lääkäriä.

Toki sillä ehdolla, että oikeasti pidät koirasta hyvää huolta.

Vierailija kirjoitti:

Joskus oli telkkarissa perhe, jonka pieni lapsi sairastui syöpään ja myöhemmin kuoli. Perhe kertoi, että alkuvaiheessa lääkäri oli kehottanut harkitsemaan koiran ottamista. Tälle perheelle se oli ollut pelastusrengas, joka piti järjissään, pakotti nousemaan joka aamu sängystä ylös ja toi iloa ja muuta ajateltavaa. Vielä vuosien päästä kiittelivät viisasta lääkäriä.

Toki sillä ehdolla, että oikeasti pidät koirasta hyvää huolta.

Ollaan hyvin eläinrakkaita ja ne hoidetaan hyvin. Ap

Ei ole ongelma, kunhan koira tulee uudeksi perheenjäseneksi. Oman appiukon koira käy toisinaan eri poliklinikoilla ja parantoloissa myös potilaita piristämässä.