Isovanhemman osallistuminen lasten ja lastenlasten elämään?

Eli nyt puhutaan työikäisestä ihmisestä, jolla on paljon vapaa-aikaa ja joka myös tuo sen julki puheessaan usein, että sitä vapaa-aikaa todellakin on. Kyseessä on siis äitini.

Ei itse pidä lapsiinsa oikeastaan juuri mitään yhteyttä. Odottaa ja olettaa, että häneen ollaan aina yhteydessä eikä sen tarvitse olla mitenkään vastavuoroista. Usein myös käy ilmi, että on suuttunut jollekin lapsistaan jostain mitä on olettanut tämän ajattelevan hänestä. Näitä keksittyjä loukkaantumisia on useita vuodessa ja ne tulee aina tälle kohteelle yhtä yllättäin ja syykin on aina yhtä yllättävä.

Ei ole kiinnostunut lapsenlapsistaan. Nytkin oli mahdollisuus tulla katsomaan lapsenlapsen peliä ja matkaa olisi hänellä ollut varmaan 30metriä kotoaan niin ei. Mutta hänestä itsestään pitäisi olla ihan loputtoman kiinnostunut ja pitää yksipuolista yhteyttä, jotta hän olisi tyytyväinen. Ja siltikin voi olla varma, että suuttuu jostain.

Parhaita on olleet ne kerrat, kun hänet on kutsuttu ihan normaalisti kylään tai johonkin synttäreille vaikkapa, mutta on jälkikäteen ilmoittanut ettei tuntenut itseään tervetulleeksi niin ei tullut paikalle tai jos tulikin niin näytti nyrpeältä koko ajan. :D

Miten teidän mielestä tälläisen ihmisen kanssa pitäisi toimia? Olen kyllä aika lailla antanut olla ja todennut, että miksi välittää, koska jokatapauksessa teen väärin. Siskoni mielestä taas pitäisi ymmärtää ja koittaa pitää tyytyväisenä. Äitimme on itse minuun yhteydessä vain, jos hän on vailla jotain. Kuten kesällä ei osannut jotain juttua kännykästään niin silloin soitti.