Ongelmia parisuhteessa
Olemme olleet yhdessä jo todella kauan, lähes 20 vuotta. Viimeiset kaksi vuotta mies on ollut todella etäinen, ei juurikaan koskettele, seksiä enää kerran viikossa. Ei kerro rakastavansa, vastaa kyllä rakastavansa kun minä ensin sanon. Vedonnut väsymykseen ja työkiireisiin. Minä tämän olen uskonut.
Tänään lopulta nosti kissan pöydälle ja ilmoitti, ettei halua minulle antaa huomiota ja läheisyyttä, koska on pettynyt minun tapaani hoitaa kotia. Meillä on kaksi pientä lasta ja koti on sotkuinen hyvin usein, sitä en kiellä. Mies on toivonut, että kun hän tulee töistä niin koti olisi aina siisti. Ja kun ei sitä ole, niin hällä nousee ärsytys ja jopa viha pintaan.
Minäkin käyn töissä, teen vuorotyötä ja välillä olen minäkin väsynyt. Mies kokee, että on minun tehtäväni pitää koti kunnossa, koska teen "vain" 8h työpäiviä hänen jopa 15h työpäivään verrattuna.
Ymmärrän tämän. En nyt vain tiedä kuinka tästä eteenpäin... Hän on pettynyt minuun eikä sen vuoksi halua enää edes koskea minuun. Ihan todella epätoivoinen olo. Tuntuu, ettei minussa ole mitään hyvää eikä hän nää mitään mitä minä muuten teen esim. Lasten eteen. Miten saada mies taas tykkäämään minusta. En pysty lupaamaan, että jatkossakaan koti olisi aina puhdas ja siisti.
Kommentit (10)
En osaa kyllä ajatella, että joku vieras tulisi kotiimme siivoamaan. Mutta kai sekin olisi vaihtoehto.
Jos miehellä on raskas työ ja hän stressaa niin haluttomuus voi johtua täysin olosuhteista. Yritä parhaasi olla ottamatta sitä itseesi vaikka kaipaatkin läheisyyttä. Tilanteeseen olisi tietysti hyvä hakea jotain ratkaisua, joka parantaisi molempien oloa eikä tulehduttaisi välejänne. Siivousavun palkkaaminen voisi olla hyvä idea. Sinä hoidat jo ison osan askareista ilmeisesti, joten ansaitset siitäkin jo kiitosta. Seksitilanne ei kuulostanut mielestäni erityisen hälyttävältä ja lohduttomalta, mutta tietenkin voisi varmasti olla parempikin. Luultavasti se paranee kun paineet vähenevät molemmilta. Kuulostaa kuitenkin siltä, että tulette hyvin toimeen ja sovitte muuten hyvin yhteen vaikka joistain asioista on lähes kaikkien vaikea puhua esim. koska pelkää loukkaavansa kumppaniaan tai tulevansa väärin ymmärretyksi. Tuo ongelma on kuitenkin luultavasti ratkaistavissa, joten älä ole liian epävarma tai ala panikoimaan. :)
Ja vaikket haluaisikaan siivoojaa niin lähi vuosina helpottaa jo varmasti kun lapset oppivat siivoamaan omat jälkensä tai ainakin pitämään sotkun lastenhuoneessa/huoneissaan. Puhukaa siitä mikä olisi molemmille minimi-siisteys-taso ja sopikaa voisiko mies osallistua hoitamaan osan. Esim. pyykkäämään ja imuroimaan tiettyinä päivinä tai vaikka aina, työnjakoa selkeämmäksi ja niin, että tiedätte, mitä voitte toisiltanne odottaa. /3
Kiitos 3nen sinulle, kovin lämpimästi kirjoitit. Se kai se itsellä pahinta on, kun läheisyyden ja seksin puutteen käännän itseäni vastaan. Olen kovin epävarma ja huonolla itsetunnolla varustettu, niin hankalia on nämä viime vuodet olleet, kun tuntuu, etten ole haluttava. Ja ymmärrän, että pitkät päivät ja streessava työ syö miehen voimavaroja. Jotenkin vain oli kuin puukon isku rintaan, kun mies kertoi olevansa minuun pettynyt. Täytyy kasata itsensä ja yrittää enemmän. En häntä menettää halua.
Me käytiin samankaltainen keskustelu miehen kanssa jo silloin, kun suhteemme oli aika tuore.
Mies teki pitkää päivää ja valitti kun en pitänyt kotia tarpeeksi siistinä. Mä taas tarkoituksellisesti en ottanut itselleni kotipiian roolia.
Pitkään siitä väännettiin ja riideltiin. Tein selväksi miehelle että mua ei kiinnosta elämä jossa mies tekee pitkää päivää ja mulle jää kotihommat. Että sen ajan jonka käyttää työhön mä käytän mukavampiin asioihin kuin kodinhoitoon.
Mies alkoi itsekin tajuta että toisti lapsuudenkidista tuttua mallia jossa isänsä teki töitä ja äitinsä hoiti kodin, oli väsynyt ja nalkutti.
Tuon oivalluksen myötä vähensi työntekoa ja alkoi enemmän nauttia elämästä. Ja tehdä myös kotitöitä.
Jos rakkaus sisältää ehtoja. Voin rakastaa jos teet sitä tai tuota tai voin rakastaa jos muutit joksikin vaatimukset vain tahtovat kasvaa kun ehdot täytyy mutta rakkaus ei silti toteudu.
Parisuhteessa voi asettaa yhteisiä tavoitteita esim. siitä että koti pidetään siistinä jotta molemmat jaksaa paremmin, mutta ei itsekkäitä tavoitteita siiten että puolison tehtävä on tehdä jotakin jotta minä jaksan paremmin. Jokainen on vastuussa itse jaksamisestaa.
Olisiko mahdoton ajatus parisuhdeterapia tai joku parisuhdekurssi?
Et sinä voi tuohon rakkautta perustaa, että mies välittäisi sinusta enemmän jos koti olisi aina siisti. Se on vain miehen veruke, joku muukin harmittaa, tosin ehkä myös jollain osin koti. Se nyt pitäisi pohjimmiltaan selvittää ja kaivaa esiin, että mikä. Tai jos mies on tosiaan noin pikkutarkka siisteydestä, niin siihen sitten uusi näkökulma. Ei ole miehen tehtävä määritellä tai määrällä yksin, sinulla on oikeus myös omaan mielipiteeseen ja omaan arvoosi.
Kodin ei tarvitse olla aina siisti, kenenkään.
Vuorotyötä 8 h ja pienet lapset, mies ei ymmärrä yhtään, että sinuakin väsyttää.
Jos mies tekee 15 h töitä niin koko kotiruljanssihan on sinun kontollasi?
Kyllä se vastaa kokolailla miehen 15 h työmäärää.
Onko miehen "pakko" tehdä töitä noin paljon? Vai pakeneeko pois kotoa työhön?
Onko mies muissakin asioissa pikkutarkka ja määrälievä? Mikä on siis hänen luonteenpiirteensä?
Älä nöyrry tai matele, vaan tasa-arvoisesti keskustelette mikä olisi kohtuullista sinulle ja myös, että mies ei oleta sinun yksin jatkossakin huolehtivan kaikesta.
Myös kannattaa keskustella onko miehen käytöksen takana joku muukin kuin kodin siisteystaso, ilmeisesti on.
Vielä puolisen vuotta on pakko tehdä paljon töitä. Siihen kun jaksaa, niin helpottaa. Ja sitä itsekin odotan, jos hänellä olisi sitten helpompaa ja jaksaisi parisuhdettakin paremmin. Mutta kun nyt sanoo, että syy on se kun koti on sotkuinen, niin ei tilanne töiden vähenemisellä muutu.
Joo-o, ymmärrän että sotkuinen koti ahdistaa ja tuntuu että lyhyempää työpäivää tekevä voisi siivota enemmän, mutta miehen reaktio tuntuu silti ylimitoitetulta. Entä jos sinä ilmoittaisit hänelle, ettet enää pysty rakastamaan häntä koska hän on niin paljon pois kotoa ja jättää sinut yksin?
Rakkaus voi olla ehdollista, itse en esimerkiksi voisi rakastaa ja kunnioittaa vaikkapa pettävää tai väkivaltaista puolisoa, mutta nyt kysymyksessä on ihan eri tasoinen asia. Tilanne olisi ongelma, jos et hoitaisi omaa osuuttasi, olisit välinpitämätön ja sotkisit vain koko ajan lisää. Käsittääkseni kuitenkin hoidat kotia ja lapsia sen verran mitä kohtuullista on olettaakin.
Ongelma miehen asenteen lisäksi on se, että sinulla on huono itsetunto ja haluat joka tilanteessa miellyttää miestä sen sijaan että vaatisit häneltä jotakin.
Itse sanoisin vastaavassa tilanteessa, että hoidan jo oman osuuteni, mitäpä jos mies valittamisen sijaan vähentäisi töitään ja osallistuisi kodinhoitoon ja perheensä kanssa olemiseen. En ole mikään piika tai kotiorja, jonka ainoa tehtävä elämässään on käydä töissä, siivota, hoitaa lapsia ja yrittää noudattaa miehen oikkuja. Minullakin saa olla vapaa-aikaa, jonka saan käyttää haluamallani tavalla.
Kuulostaa epäreilulta, miehellä on varmaan sopeutumisvaikeuksia kun olitte niin pitkään lapsettomia. Olette kuitenkin molemmat töissä. Olisiko teillä varaa palkata siivooja? Kuulostaa siltä, että olisi. Jaatte ne kulut tasan tai miten ikinä.