En jaksa työelämää - onko mulla burnout vai mitä ihmettä?

Voisiko olla että nykyinen työtehtäväsi ei ole ehkä sinun luonteelle sopiva? Jos "pitäisi" olla paljon esillä, etkä koe sitä itsellesi luontevaksi. Joudut pinnistelemään töissä ja vetämään "roolia", mikä sitten kuluttaa sinua henkisesti ja lisää merkittävästi stressiä, kun et voi olla kunnolla oma itsesi. 

Minulla on hyvin samanlainen tilanne ja historia! Ainut ero on se, että itse koen olevani hyväitsetuntoinen, mutta työelämä syöttää minulle kaaosta ja riittämättömyyden tunnetta. Ja yritän jotenkin taistella sitä vastaan, huonoin tuloksin. Olen siis ehkä hitusen enempi kyynikko, katkera ja marttyyri kuin sinä, mutta muuten aivan identtinen tilanne.

Oletko jo käynyt työhöntulotarkastuksessa? Jos vielä mahdollista, ota tilanteesi puheeksi siellä. Tai työpsykologille. Tarvitset ehkä apua ajatustesi jäsentelyyn. Mitä menetettävääkään sinulla on... Tiedät jo, ettei seuraavakaan paikka välttämättä ole hyvä. Tai sitten kannattaa ottaa jokin helppo duuni ihan vain saadakseen onnistumisen kokemuksia vaihteeksi.

Onko masennusta?

Selvää on, että ongelma tässä ei ole pelkästään tuo työ, vaan jaksaminen ylipäätään. Tarvitset ap apua, käy juttelemassa tilanteestasi ammattilaisen kanssa. 

Kiitos kommenteista... työ on samaa mitä olen tehnyt aiemminkin, tosin astetta vaativampaa... Tiedän että minusta olisi siihen mutta nyt aikani on mennyt uuden opetteluun ja kaaoksesta selviämiseen, koska aloitin työt ns. ”Pahimpaan aikaan”. Meillä oli vastaava keskustelu n. 2 kk sitten ja silloin palaute oli pelkästään positiivista... nyt sitten puheeksi otettiin arkuuteni ( minkä allekirjoitan ) ja olen täysin fiksautunut siihen enkä mihinkään positiiviseen.

Pomoni on ns.kova ihminen, nuorempi nainen joka on tulos tai ulos -tyyppinen. Hänellä on kovat paineet ylhäältä joita sitten purkaa meihin alaisiin.

Olen tehnyt niin kauan sitä ”perusduunia” että tämä paikka tuntui lottovoitolta kaiken p”””an jälkeen... fiilis on myös ollut ihan hyvä viime viikot kun tuntuu että on päässyt enemmän sisään hommiin ja nyt tämä 🙁 en tiedä onko musta tähän hommaan - onko musta reiluna nelikymppisenä enää mihinkään ☹️

Vierailija kirjoitti:

Kiitos kommenteista... työ on samaa mitä olen tehnyt aiemminkin, tosin astetta vaativampaa... Tiedän että minusta olisi siihen mutta nyt aikani on mennyt uuden opetteluun ja kaaoksesta selviämiseen, koska aloitin työt ns. ”Pahimpaan aikaan”. Meillä oli vastaava keskustelu n. 2 kk sitten ja silloin palaute oli pelkästään positiivista... nyt sitten puheeksi otettiin arkuuteni ( minkä allekirjoitan ) ja olen täysin fiksautunut siihen enkä mihinkään positiiviseen.

Pomoni on ns.kova ihminen, nuorempi nainen joka on tulos tai ulos -tyyppinen. Hänellä on kovat paineet ylhäältä joita sitten purkaa meihin alaisiin.

Olen tehnyt niin kauan sitä ”perusduunia” että tämä paikka tuntui lottovoitolta kaiken p”””an jälkeen... fiilis on myös ollut ihan hyvä viime viikot kun tuntuu että on päässyt enemmän sisään hommiin ja nyt tämä 🙁 en tiedä onko musta tähän hommaan - onko musta reiluna nelikymppisenä enää mihinkään ☹️

Tuo on kyllä mitä parhain keino tahattomastikin lannistaa... "olet ujo, arka, hiljainen." Asianhan voisi ilmausta myös rakentavasti: "toivomme sinun tarttuvan asiaan tavalla x".

Saatatte olla liian eri aaltopituuksilla. Voi olla, ettei hän tule näkemään totuutta ja ponnistelujasi. Hän on jo muodostanut kuvan sinusta. Voit tehdä häneen vaikutuksen korkeintaan mukailemalla hänen omia piirteitään. Tai voit todeta, edes itsellesi, että "minä en muuksi muutu, eikä tarvitse". Koet ehkä arvoristiriitaa tuossa ympäristössä.

Kyllä pomon kommentit keskustelun lopuksi oli ns. rohkaisevia että ota vaan oma paikkasi jne. en tiedä, ajatukset kiertävät kehää... luulin että mulla on mennyt hyvin, mutta ehkä sitten kuitenkaan ei. Oli keskustellut muiden kanssa miten minulla on mennyt ja kuulemma olen ottanut roolia varsinkin esimiehen ollessa pois paikalta ja uskallan tarttua aktiivisesti juttuihin eli joo, sinänsä positiivista mutta minä keskityn nyt vain siihen negatiiviseen enkä tunnu pääsevän siitä yli... mietin tässä nyt että onko tämä kaikki huonosta työitsetunnosta johtuvaa vai onko tällä joku syvällisempi merkitys 😕 ap

Luin että "yöelämää". Jos sitä ei jaksa, niin sitten huolestuisin.

Pyydä esimieheltäsi selvennystä (ujouteen, arkuuteen, hiljaisuuteen), millaisissa tilanteissa sinun pitäisi hänen mielestä toimia päinvastoin, jotta voisit tehdä työsi vielä paremmin. Olet uusi työntekijä, etkä vielä tunne kaikkia talon käytänteitä.

Kyllä minäkin sain uudelta esimieheltä arvostelua ujoudestani (väärä havainto esimieheltä), mutta toisessa kehityskeskustelussa sitten totesi, että jaahas olet nyt rohkaistunut ja uskallat paremmin jutella muidenkin kanssa. Noh, olen luonteeltani introvertti, enkä ujo ja joo, juttelen kyllä, mutta vain harvojen valittujen kanssa syvällisiä ja tämä vie aikaa ennen kuin huomaa ketkä tykkäävät jutella syvällisiä. Puolituttuja moikkaan ja small talkaan parilla sanalla, kuten peruskohteliaisuuksiin kuuluu, jos minulle puhutaan.

Kiitos oikeasti kaikille lämpimästi että olette kannustaneet minua... tälläkin hetkellä kurkkua kuristaa ja itkettää huominen töihin meno. Oikeasti olen ajatellut että hommat on menneet hyvin ja sen takia viime viikon palaute tuntui todella pahalta 😞vaikkakin tunnistin itseni siitä että olen tietyissä tilanteissa hiljaisempi, ajattelin sen olevan Ok.

Tuntuu että ajatukset kiertävät kehää ja se kannustus ottaa oma paikkansa ei auttanut... tai en osaa selittää, mutta pelkään että en vain opi olemaan tarpeeksi kovaääninen ja ns.röyhkeä...

Onko tuo jotain myyntityötä?

Asiakkailleko siellä pitää esittää itsevarmaa vai myös työkavereille? Nykynuorilla nuo käsitykset menee helposti hupasuuden puolelle.