Lue keskustelun säännöt.
Mistä johtuu ihmisten erilainen kuumansietokyky?
30.11.2019 |
Olen itse normaalipainoinen, ok-kuntoinen nelikymppinen nainen. En kestä saunaa, enkä helteitä oikein mitenkään. Oikeasti tuntuu, että elimistöni meinaa tukahtua ja lamaantua siinä missä taas monikin ylipainoisempi, huonokuntoisempi ja vanhempi ihminen tuntuu nauttivan kuumasta.
Olen myös perusterve. Voiko tuota lämmönsietokykyään parantaa, jotta ei tarvitsisi jo kauhulla odottaa tulevaa kesää?
Kommentit (21)
Vierailija kirjoitti:
Geeneistä.
Eli mitään ei ole tehtävissä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisi olla minun kirjoitukseni tuo.
Mun henki menee ahtaalle, kroppa valuu voimattomaksi, toimintakyky alenee huomattavasti helteessä.
En käy saunassa, en markusta etelään. Inhoan jokaista hellepäivää. Ja toiset visertää, että ei saa valittaa kun kerrankin on lämmintä, nyt nautitaan!
Ei pysty kun kroppa lamaantuu.
Hevonkukkua, ihminen sopeutuu kyllä vaikka mihin kun on a) halua tai pakko ja b) pitkäjänteisyyttä sopeuttaa ja totuttaa itsensä johonkin vähän kerrallaan ja oppii pitämään siitä mistä ei aiemmin pitänyt.
Halu on tärkeä, mutta pakko voi toimia sen sijasta. Pitkäjänteisyys on tarpeen, ettei lopeta ja luovuta kun ei malta odottaa joskus vuosiakin tarvittavaa aikaa muutokselle.
Vierailija kirjoitti:
Hevonkukkua, ihminen sopeutuu kyllä vaikka mihin kun on a) halua tai pakko ja b) pitkäjänteisyyttä sopeuttaa ja totuttaa itsensä johonkin vähän kerrallaan ja oppii pitämään siitä mistä ei aiemmin pitänyt.
Halu on tärkeä, mutta pakko voi toimia sen sijasta. Pitkäjänteisyys on tarpeen, ettei lopeta ja luovuta kun ei malta odottaa joskus vuosiakin tarvittavaa aikaa muutokselle.
Oletko itse siis saanut itsessäsi aikaan tuollaisen muutoksen? Minulla ei oikein tunnu toimivan. Alkukesän liian kuumina päivinä mietin monesti, että asenteellahan tämä menee, vaikka ei olekaan niin kivaa. Mutta loppukesän tukalat helteet ovat aina vain yhtä kammottavia. En vain jaksa. Ja aivotkin menettävät kaikki voimansa yrittää yhtään mitään. :(
Minä olen 170 cm / 60 kg ja sama vika. Minua ei saa etelän-lomalle edes väkisin. Siellä oloni on kuumeinen ja tokkurainen. Kesähelteet väsyttävät ja olo on kipeä. En hikoile juuri lainkaan, voisiko osasyy olla siinä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä olen 170 cm / 60 kg ja sama vika. Minua ei saa etelän-lomalle edes väkisin. Siellä oloni on kuumeinen ja tokkurainen. Kesähelteet väsyttävät ja olo on kipeä. En hikoile juuri lainkaan, voisiko osasyy olla siinä?
Minä taas (162 cm ja 58 kg) hikoilen kun mikäkin. Hiukset märkänä aina kesällä ja osittain talvellakin, jos sisällä on kuuma. En kestä kuumuutta yhtään, hikoilen päästäni ja koko kropasta niin, että vaatteetkin on märkinä. Ja aina olen ollut tämmöinen, nuoresta asti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No sopeutuu toki sikäli, että pakkohan ne hellepäivätkin on elää.
Mutta kroppa ei lämmöstä nauti siitä huolimatta.
Se on helppo sanoa, jos ei oo itellä sama tilanne.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen 170 cm / 60 kg ja sama vika. Minua ei saa etelän-lomalle edes väkisin. Siellä oloni on kuumeinen ja tokkurainen. Kesähelteet väsyttävät ja olo on kipeä. En hikoile juuri lainkaan, voisiko osasyy olla siinä?
Osasyy on just siinä.
Mulla oli hoitamaton kilpirauhasen vajaatoiminta, ja yksi oire siitä oli huono kuumansieto ja niukka hikoilu. Helteet olivat järkyttävää tuskaa ja saunassa en ole käynyt vuosikausiin. Kun sain lääkityksen, tilanne helpottui huomattavasti. Edelleenkään en nauti helteistä, mutta enää ne eivät ole yhtä kiduttavia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsellä kilpirauhasen ongelmia, koko ajan saa olla aukomassa/sulkemassa ikkunoita ja säätämässä lämpöpattereita. Nytkin ikkunat auki. Lämpöpatterit pois päältä. Hermo tässä menee tähän vatkaamiseen xD
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hevonkukkua, ihminen sopeutuu kyllä vaikka mihin kun on a) halua tai pakko ja b) pitkäjänteisyyttä sopeuttaa ja totuttaa itsensä johonkin vähän kerrallaan ja oppii pitämään siitä mistä ei aiemmin pitänyt.
Halu on tärkeä, mutta pakko voi toimia sen sijasta. Pitkäjänteisyys on tarpeen, ettei lopeta ja luovuta kun ei malta odottaa joskus vuosiakin tarvittavaa aikaa muutokselle.
Oletko itse siis saanut itsessäsi aikaan tuollaisen muutoksen? Minulla ei oikein tunnu toimivan. Alkukesän liian kuumina päivinä mietin monesti, että asenteellahan tämä menee, vaikka ei olekaan niin kivaa. Mutta loppukesän tukalat helteet ovat aina vain yhtä kammottavia. En vain jaksa. Ja aivotkin menettävät kaikki voimansa yrittää yhtään mitään. :(
Olen hyvin vaalea suomalainen mm. en edes oikein rusketu lyhyen suomen kesänä. Olin myös pitkälle aikuisikään (+30v) todella aamu-uninen.
Muutin sitten työn myötä vuosiksi persianlahdelle ison jenkkifirman palvelukseen. Ilmasto oli ensimmäisen vuoden haaste ja koin tottuneeni siihen vasta toisen vuoden loppupuolella. Kun aloin uskaltaa ottaa aurinkoa niin aloin ruskettua hitaasti, mutta kolmantena vuotena aloin olla jo yhtä ruskea kun intialaiset kolleegat.
Koska varhain aamulla oli aina viilein aika vuorokaudesta, päätin että se on paras aika liikunnan harjoittamiseen ja pakotin itseni nousemaan viideltä, jotta kerkiäisin tunnin liikkua. Alku oli raskasta ja olin iltaisin ja viikonlopun aina todella väsynyt. Mutta kun pidin siitä huolen, että nukun 8 tuntia, niin puolen vuoden päästä aamut eivät enää olleet niin vaikeita, illat jaksoin nukkumaanmenoaikaan asti touhuta. Viikonloppuina ei myöskään enää väsyttänyt niin kun ennen tottumista.
Kun sitten vuosien päästä palasin Suomeen, muutos oli monella tapaa aika kova. Eikä vain sään vuoksi, vaikka palelin kaksi ensimmäistä vuotta koko ajan kesät talvet. Jatkoin aamuisin liikunnan harjoittamista koko ajan kun siihen olin tottunut, mutta vaihdoin lajin uintiin kun täällä on niin hyvät mahdollisuudet siihen.
Kokeilin viime keväänä avantouintia ja se tuntui alussa karsealla, mutta aion sitä jatkaa. Koko kesän olen käynyt hallissauinnin välipäivinä järvessä uintia ja käydä avannossa kaksi kertaa viikossa läpi talven.
Halu uskoa kykenevänsä muutokseen on se kaikkein tärkein ja sitten ymmärrys, että pitää muistaa vähän kerrallaan ja jatkaa sitä riittävän pitkään. Kun kuluu vuosia niin muuttuu ja oppii pitämään asioista joita aiemmin ei voinut edes kuvitella pitävänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä rakastan saunaa ja kesää kun on +30. Olen 48v. 159cm. ja 50kg.
Voi lol, kyllä pelolla odotetaan suomen kesää, mutta aivan eri syystä kuin ap, 2018 oli ainoa kesä miesmuistiin kun ei ollut kylmää
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Epämukavuus johtuu siitä, ettö kuumuus muuttuu nopeammin sinulle hengenvaaralliseksi. Nyt kehosi varottaa asiaankuuluvasti.
https://www.medicalnewstoday.com/articles/325232.php#symptoms
Syitä voivat olla diabetes, liiallinen Alkon käyttö, Parkinson, Guillan-Barre tai mitokondrioon liittyvät tekijät.
Muita aiheuttajia ovat ikä, jotkin lääkitykset, sensoriset ja neurologiset poikkeamat, hormonijärjestelmän poikkeamat ja tarpeellista huonompi fyysinen kunto.
Kyse ei ole huonosta kivunsietokyvystä, koska näille ihmisille liikalämmöstä johtuvat komplikaatiot ovat todennäköisempi riski kuin muille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hevonkukkua, ihminen sopeutuu kyllä vaikka mihin kun on a) halua tai pakko ja b) pitkäjänteisyyttä sopeuttaa ja totuttaa itsensä johonkin vähän kerrallaan ja oppii pitämään siitä mistä ei aiemmin pitänyt.
Halu on tärkeä, mutta pakko voi toimia sen sijasta. Pitkäjänteisyys on tarpeen, ettei lopeta ja luovuta kun ei malta odottaa joskus vuosiakin tarvittavaa aikaa muutokselle.
Oletko itse siis saanut itsessäsi aikaan tuollaisen muutoksen? Minulla ei oikein tunnu toimivan. Alkukesän liian kuumina päivinä mietin monesti, että asenteellahan tämä menee, vaikka ei olekaan niin kivaa. Mutta loppukesän tukalat helteet ovat aina vain yhtä kammottavia. En vain jaksa. Ja aivotkin menettävät kaikki voimansa yrittää yhtään mitään. :(
Olen hyvin vaalea suomalainen mm. en edes oikein rusketu lyhyen suomen kesänä. Olin myös pitkälle aikuisikään (+30v) todella aamu-uninen.
Muutin sitten työn myötä vuosiksi persianlahdelle ison jenkkifirman palvelukseen. Ilmasto oli ensimmäisen vuoden haaste ja koin tottuneeni siihen vasta toisen vuoden loppupuolella. Kun aloin uskaltaa ottaa aurinkoa niin aloin ruskettua hitaasti, mutta kolmantena vuotena aloin olla jo yhtä ruskea kun intialaiset kolleegat.
Koska varhain aamulla oli aina viilein aika vuorokaudesta, päätin että se on paras aika liikunnan harjoittamiseen ja pakotin itseni nousemaan viideltä, jotta kerkiäisin tunnin liikkua. Alku oli raskasta ja olin iltaisin ja viikonlopun aina todella väsynyt. Mutta kun pidin siitä huolen, että nukun 8 tuntia, niin puolen vuoden päästä aamut eivät enää olleet niin vaikeita, illat jaksoin nukkumaanmenoaikaan asti touhuta. Viikonloppuina ei myöskään enää väsyttänyt niin kun ennen tottumista.
Kun sitten vuosien päästä palasin Suomeen, muutos oli monella tapaa aika kova. Eikä vain sään vuoksi, vaikka palelin kaksi ensimmäistä vuotta koko ajan kesät talvet. Jatkoin aamuisin liikunnan harjoittamista koko ajan kun siihen olin tottunut, mutta vaihdoin lajin uintiin kun täällä on niin hyvät mahdollisuudet siihen.
Kokeilin viime keväänä avantouintia ja se tuntui alussa karsealla, mutta aion sitä jatkaa. Koko kesän olen käynyt hallissauinnin välipäivinä järvessä uintia ja käydä avannossa kaksi kertaa viikossa läpi talven.
Halu uskoa kykenevänsä muutokseen on se kaikkein tärkein ja sitten ymmärrys, että pitää muistaa vähän kerrallaan ja jatkaa sitä riittävän pitkään. Kun kuluu vuosia niin muuttuu ja oppii pitämään asioista joita aiemmin ei voinut edes kuvitella pitävänsä.
Ikää on 30 vuotta ja sopeutuminen Suomeen on edelleen kesken. Olen syntyperäinen. Milloin saa uskoa, ettei sopeutumista enää tapahdu? :D
Kroppa kyllä tottuu kuumaan ja kylmään. Suomessa harvoin vaan on niin pitkää helle/pakkasjaksoa että siihen ehtisi tottua.
Kaksi viikkoa yleensä kestää tottuminen ja silloin pitää nimenomaan oleskella siinä lämpötilassa.
Hyvin ehtii tottua kun saunoo joka ilta. Sama juttu avantouimisen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Geeneistä.
Eli mitään ei ole tehtävissä?
Geeniterapia auttaa.
Vierailija kirjoitti:
Kroppa kyllä tottuu kuumaan ja kylmään. Suomessa harvoin vaan on niin pitkää helle/pakkasjaksoa että siihen ehtisi tottua.
Kaksi viikkoa yleensä kestää tottuminen ja silloin pitää nimenomaan oleskella siinä lämpötilassa.
No jaa. Itse kestän kylmää esimerkillisen hyvin. Voin kulkea talvella alipukeutuneena, käydä avannossa jne. ongelmitta. Mutta kuumat hellepäivät ovat sietämätön vitsaus. Oletan, että geenini ovat sopeutuneet pohjoisiin olosuhteisiin, eikä minun ole tarkoituskaan kestää +25 korkeampia lämpötiloja.
Kyse ei voi olla kivunsiedostakaan, sillä käsien viileneminen ensin punahehkuisiksi ja sitten hailakoiksi tuntuu epämukavalta, mutta ei kivuliaalta. Kuulemma sen pitäisi olla niin ikävää, että on pakko laittaa hanskat käteen.
Geeneistä.