Tuosta Touhula ketjusta tuli mieleen että oltiinko teille muille 70/80 luvulla syntyneille kovakouraisia lapsena? Esim vanhemmat retuutti

No kyllä todellakin. Nyt äitimuori voivottelee kun en tule joulunviettoon. 

Jep. En saanut selkään kuten suurin osa kavereista, mutta sitten esim äiti tönäisi minut autoa päin niin että hampaani menivät huulesta läpi ja vain, koska en kävellyt autolle tarpeeksi reippaasti. Kun yhtenä päivänä käytin äitiä terveyskeskuksessa mietin autolle palatessa ,  että tuuppaanko koko muijaan rollattoreineen ojaan kun ei kävele nopeammin...

Seurakunnan päiväkerhossa oli täti, joka repi kädestä. Olin äärettömän kiltti, hiljainen ja tottelevainen lapsi, en vain liikkunut hänen ajatuksensa nopeudella. Mutta silloin 70-luvulla ei kenellekään tullut mieleen valittaa. Itse kiinnitin pikkutyttönä käytökseen kuitenkin huomiota, koska kukaan muu ei minua reuhtonut, vain hän, eikä se tuntunut mukavalta. Kerhossa oli myös toinen hoitaja, joka ei repimistä harrastanut. Yllättäen hänestä pidin enemmän. 

Minusta tuossa pätkässä oli ihan samanlainen tilanne. Mitään syytä repimiselle en havainnut. Pienet eivät vain osanneet ennakoida, mitä heidän olisi pitänyt tehdä. Ja varmaan hoitajan vihaisuus saa menemään lukkoon; ei uskalla enää liikahtaakaan, ettei tee virhettä.

Todellakin. Retuutettiin, riuhdottiin, tukisteltiin ja läimäyteltiin. Js piiskattiin, kuristettiin, potkaistiin.

Silloin ei kunnioitettu lapsia juuri lainkaan, lapset oli kuin tavaroita joita sai kohdella paskasti. Ei siis kaikissa perheissä näin, mutta monissa.

Meillä sodankäynyt ukki traumatisoitui sodassa ja hakkasi lapsiaan (isääni) joka ei sit viitsinyt hoitaa ongelmiaan, vaan hakkasi omia lapsiaan.

Itse en todellakaan ole isän kanssa väleissä. Omat lapseni kasvatan täysin toisin, rakastaen ja hellien!