Sinkkukaverini ei aikuistu ikinä, vaikka olemme kohta 30!

Hankkikaa molemmat uusia kavereita. Eihän tuosta mitään tule.

Onko se sun ainoo kaveri? Jos sun pitäs hankkia aikuiskavereita?

Musta tuli avioeron jälkeen samanlainen. Olen 35-vuotias, joka käyttäytyy kuin parikymppinen opiskelija. Lapsivapaalla viikolla viikonloput juhlitaan ja raahataan eri äijiä kotiin.

Hahahahahahahahahahahahaha aikuisena oleminen on niin korrektia. Lapsesta tulee aikuinen päättele siitä. Mutta bailaaminen on ihan kivaa. Tosin sienestäminen, ja 10 uutisten katsominen on fiksua.

Minäkin aloin vasta 30v eron jälkeen elämään sinkkuelämää oikein urakalla. En ollut kuitenkaan vähemmän aikuinen kuin muutkaan. Tein duunissa pitkää päivää ja makselin asuntovelkaani. Aikuisuudella ja hauskanpidolla ei ole mitään tekemistä keskenään. Pitäisikö sinkun alkaa körtiksi aikuisena ja elää selibaatissa virsiä veisaten.

Mun ratkaisu ois tietysti sivistynyt viininmaistelu kotona, sitten juodaan loput viinit pois kuleksimasta ja taksilla yökerhoon.

Vierailija kirjoitti:

Minäkin aloin vasta 30v eron jälkeen elämään sinkkuelämää oikein urakalla. En ollut kuitenkaan vähemmän aikuinen kuin muutkaan. Tein duunissa pitkää päivää ja makselin asuntovelkaani. Aikuisuudella ja hauskanpidolla ei ole mitään tekemistä keskenään. Pitäisikö sinkun alkaa körtiksi aikuisena ja elää selibaatissa virsiä veisaten.

Sama täällä. Eron jälkeen parissa vuodessa enemmän seksikumppaneita kuin koko elämässä siihen asti. N37

Olet ap aika ylimielinen kun noin sanot sitä, että toista kiinnostaa eri asiat kuin sinua, jonkinlaiseksi keskenkasvuisuudeksi. 

Et saa ystävääsi millään muuttumaan erilaiseksi. Jos teillä ei ole enää mitään yhteistä mikä kiinnostaa, ehkä kannattaisi etsiä uusia ystäviä. Ja siis kummassakaan teissä ei ole mitään vikaa eikä kumpikaan ole henkisesti keskenkasvuinen, olette vaan erilaisia nyt tässä elämänvaiheessa.

Onneksi nykyään ei ole pakko "aikuistua" missään iässä vaan voi elää halutessaan bile-elämää vaikka koko ikänsä, tai aloittaa sen vasta 40 v jälkeen kuten itse tein.

Olet ap aika kapeakatseinen. Kaverisi tapa elää ei ole yhtään sen huonompi tai "teinimäisempi" kuin sinunkaan. Ei ole mitään muottia, jonka mukaan pitäisi elää. Ei tämä elämä ole mikään suoritus.

Oon ite ainut sinkku kaveriporukastani ja eipä oo kukaan tullu mussuttaan mun biletyksestä vaikka kaikki vapaani melkein tulee juhlittua ja eipä kyllä kiinnosta jos se jotain häiritsee. Kuolisin työsyyteen jos pitäis vaan kotona lahnata ja olla kaiken aikaa sivistyny ja aikuinen.

N32

Ihmeellinen käsitys aikuisuudesta sinulla. Aikuinen on ihminen joka hyväksyy muut sellaisena kuin on ja elää omaa elämäänsä kuten parhaaksi kokee, häiritsemättä tietenkin muita.

Vierailija kirjoitti:

Olet ap aika kapeakatseinen. Kaverisi tapa elää ei ole yhtään sen huonompi tai "teinimäisempi" kuin sinunkaan. Ei ole mitään muottia, jonka mukaan pitäisi elää. Ei tämä elämä ole mikään suoritus.

Elämä on suoritus jonka onnistumisesta seuraa kuolema.

Täältä sivusta kyselen oliko toi ap siis tosissaan? Mä oletin että on huumoria.

Nuo sun ajatukset perustuu sellaiselle uskomukselle ap, että on tietty oikea tapa elää ja tietyt oikeat asiat joita pitää tavoitella, ja että itsenäisten ratkaisujen tekeminen on vaarallista koska jos luulee haluavansa jotain muuta on väärässä ja tosiasiassa haluaa kuitenkin niitä jonkun muun määrittelemiä oikeita asioita.

Se kuulostaa musta siltä ettet tiedä mitä haluaminen on. Et voi kuvitella että joku haluaisi mitään muuta kuin niitä ennaltamäärättyjä standardiratkaisuja, koska olet itse tukahduttanut kaikki itsestäsi lähtöisin olevat halusi ja luulet, että jonkun asian haluaminen on sitä että tunnistaa jonkun asian olevan standardiratkaisu. Varmasti näin ei voi oikeasti olla, mutta siltä se musta käsin näyttää.

Mun elämällä on tarkoitus. Teen työtä jotta teidän lapset saisi elää mahdollisimman hyvän elämän turvassa ja heidänkin lapsillaan olisi vielä tulevaisuus. Kuulostaa useimmista varmasti vieraalta, mutta isoihin asioihin osallistuminen tekee elämästä sellaista ettei yksinäisyyttä, tyhjyyttä tai omaa merkitystään ja jälkensä jättämistä maailmaan tarvitse miettiä yhtään. Tällaiset huolet vaan katoaa.

Toivon että sitten kun olen vanha mulla olisi aikaa, mielenmalttia ja mahdollisuuksia tehdä enemmän niitä asioita jotka tekee elämästä kivaa. Olen löytänyt jo ihan liian monta asiaa joihin voisin hukata vaikka kuinka monta elinikää, ja lisäksi kauneuden arvostamisen, puutarhanhoidon, hengellisyyden, laittomat päihteet ja ryhmäseksin. Jos vaan saan olla terve ja turvassa, tulen varmasti aina nauttimaan elämästä. 

Ap, sun pitää sit varmaan hakeutua parempiin piireihin, sellaisiin henkisesti kypsiin. Ja anna kaverisi pitää hauskaa, se ei ole sinulta pois.

Jotenkin tuollaiset viinienmaisteluillat, ravintolat, päivälliset kotona kuuluu siihen vaiheeseen kun parikymppiset pariutuvat ensimmäisen kerran, muuttavat yhteen ja yhtäkkiä ollaan niin aikuista, niin aikuista, ja leikitään kotia. Sitten vanhempana taas ymmärtää ettei yksi asia sulje pois toista.

Muakaan ei enää nuo kiinnosta. Kumpikaan ei oo toista parempi. Mutta pitää hakeutua itselle sopivaan seuraan. Varmana molempia teitä ärsyttää nyt kun muututte eri suuntiin eikä saa toisesta haluttua seuraa

Ehkä teidän molempien kannattaisi etsiä uusia kavereita? Tuo on paha ku haluamiset ei kohtaa, eihän sitä ikuisesti jaksa toisen mieliks mennä ja juosta.

Itse olen kotona köröttelijä tyyppiä ja tykkään olla yksin kotona, kaveri oli sellanen bilehile (etenkin eron jälkeen) joka olisi halunut joka päivä nähdä ja juoksennella kylillä. Välit meni enne pitkää ku en vaa halunnu samaa kuin hän, kyllästyi kun annoin "pakit" monta kertaa hänen viihteelle?-kutsuille. En tykkää käydä baareissa tai juoda niin ärsytti nuo mukaan kerjäämiset ja tämä kaveri väitti kuinka hyvin tuntee minut mukamas..

Eihän teillä tarvi välit mennä mutta jotain muutosta tuohon selkeästi tarvitsette.