Miten eroperheissä hoidetaan lasten joululahjat?

Telepaattisella yhteydellä ilmeisesti, jos ei kerran voi eksän kanssa sopia asiasta. 

Ei ole tullut ikinä mieleenkään, että minun pitäisi exäni kanssa lahjoista jotenkin sopia. Miksi pitäisi? Molemmissa paikoissa on omat joulut ja lahjat. Ei mitään ongelmaa. Tiedustelen lapselta, mitä hän pukilta toivoisi. Ja sitten toteutan ne parhaani mukaan. Miksi exääni sotkisin asiaan? Jos lapsi toivoo molemmissa paikoissa saman lahjan, entä sitten? Sitten se lahja on molempien kotona leikittävänä/käytettävänä, jos niin haluaa. En oikein ymmärrä, mikä se ongelma on.

Meillä on joululahjatoiveille WhatsApp-ryhmä. Sieltä voi vanhemmat poimia lahjatoiveet ja kuitata sitten keskenään, mitä on hankittu. Toimii, mutta me kyllä ollaan ihan väleissäkin...

Tuplajoululahjat lienee epäsopuisten eroperheiden ongelmista pienimpiä.

Huonosti.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole tullut ikinä mieleenkään, että minun pitäisi exäni kanssa lahjoista jotenkin sopia. Miksi pitäisi? Molemmissa paikoissa on omat joulut ja lahjat. Ei mitään ongelmaa. Tiedustelen lapselta, mitä hän pukilta toivoisi. Ja sitten toteutan ne parhaani mukaan. Miksi exääni sotkisin asiaan? Jos lapsi toivoo molemmissa paikoissa saman lahjan, entä sitten? Sitten se lahja on molempien kotona leikittävänä/käytettävänä, jos niin haluaa. En oikein ymmärrä, mikä se ongelma on.

Mielestäsi siis molempien vanhempien luokse pitäisi ostaa vaikka rummut? Toisen lapsen synttärilahjan kanssa exä vetkutteli ja vältteli, ei suostunut keskustelemaan ostanko minä vai ostaako hän yhden kalliin harrastusvälineen, jossain vaiheessa antoi ymmärtää ostaneensa, mutta lopulta sanoi muutama päivä ennen synttäreitä ettei ollutkaan ostanut. Lopputuloksena lapsi jäi ilman ainoaa toivelahjaansa. Sai sen kyllä sitten myöhemmin minun ostamani, mutta synttäripäivä meni tietyllä lailla pilalle.

Etä ei ole maksanut elareita tai mitään muutakaan lapselle koskaan (vaikka on varakas). Olisi aika absurdia alkaa moisen saiturin kanssa jostain lahjoista sopimisesta hänen kanssaan edes puhua. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole tullut ikinä mieleenkään, että minun pitäisi exäni kanssa lahjoista jotenkin sopia. Miksi pitäisi? Molemmissa paikoissa on omat joulut ja lahjat. Ei mitään ongelmaa. Tiedustelen lapselta, mitä hän pukilta toivoisi. Ja sitten toteutan ne parhaani mukaan. Miksi exääni sotkisin asiaan? Jos lapsi toivoo molemmissa paikoissa saman lahjan, entä sitten? Sitten se lahja on molempien kotona leikittävänä/käytettävänä, jos niin haluaa. En oikein ymmärrä, mikä se ongelma on.

Mielestäsi siis molempien vanhempien luokse pitäisi ostaa vaikka rummut? Toisen lapsen synttärilahjan kanssa exä vetkutteli ja vältteli, ei suostunut keskustelemaan ostanko minä vai ostaako hän yhden kalliin harrastusvälineen, jossain vaiheessa antoi ymmärtää ostaneensa, mutta lopulta sanoi muutama päivä ennen synttäreitä ettei ollutkaan ostanut. Lopputuloksena lapsi jäi ilman ainoaa toivelahjaansa. Sai sen kyllä sitten myöhemmin minun ostamani, mutta synttäripäivä meni tietyllä lailla pilalle.

Huomaatko, exän kanssa sopimisesta ja sen lupauksen pettämisestä aiheutui siis pelkkää harmia? Kun ei tuollaisia sovi, ei tuollaisia "antoi ymmärtää ostaneensa, muttei ostanutkaan ja synttäri meni pilalle", edes pääse tapahtumaan. Miksi sopia mitään noin epäluotettavan exän kanssa? Eihän siinä ole mitään järkeä. Ex on syystäkin ex.  Ja miksi ihmeessä molempien luona ei voi olla sitä soittovälinettä, olkoon vaikka rummut? Pääsee sitten molempien luona treenaamaan, sehän on vain hyvä. Vai onko sinusta parempi, että niitä rumpuja kuskataan ees ja taas exän luota teille viikottain? Meillä autottomana aivan absurdi ajatuskin.

Ex ei osta mitään tai ei ainakaan viime jouluna ostanut. Sitä edellisenä osti kahdelle lahjan, mutta esikoinen jäi ilman. En odota exältä mitään. En halua olla tekemisissä.

Minä kysyn lapselta, mitä hän on isältään toivonut.

Minä olen laittanut joskus ihan vinkkiä ja linkkiä exälle mitä tämä voisi ostaa.

Mutta yleensä hän hankkii sitten mitä tahtoo, jollei lapset ole tarvinneet juuri puhelinta tms.

Mun lahjat on ihan eri alueelta, exällä ei tulisi sellaiset mieleenkään, ei osaa ostaa sellaisia. Ja rahaakaan en käytä kovin paljoa kun ei sitä ole.

Exällä taas tulee käytettyä joskus vähän liikaa siihen verrattuna mitä olisi varaa.

Lapsilla ei onneksi hirveitä vaatimuksia tai toivelistaa olekaan, minä en osta listalta vaan jätän sen exälle ja suvulleen.

Silloin kun lapset oli pieniä ne vietti aina joulun mun kanssa. Ex laittoi rahaa mun tilille ja mä hoidin kaikki lahjat meiltä niille. Ilmoitin exälle mitä olin ostanut. Meillä toimi tämä hyvin monta vuotta.

Meillä hoidettiin niin, että pienempinä kysyttiin mitä oli toiselta vanhemmalta toivonut. Vanhempana oppi pyytämään vanhemmilta eri asioita. Mitään muuta en olis toivonut, kun sitä että he tulee keskenään toimeen.  

Oon sitä mieltä, että jos on yhteinen lapsi, jonka kanssa kumpikin vanhemmista on tekemisissä, niin aikuisten ihmisten täytyis ihan jo sen lapsen takia tulla toimeen keskenään. 

t. 21-vuotias eroperheen lapsi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole tullut ikinä mieleenkään, että minun pitäisi exäni kanssa lahjoista jotenkin sopia. Miksi pitäisi? Molemmissa paikoissa on omat joulut ja lahjat. Ei mitään ongelmaa. Tiedustelen lapselta, mitä hän pukilta toivoisi. Ja sitten toteutan ne parhaani mukaan. Miksi exääni sotkisin asiaan? Jos lapsi toivoo molemmissa paikoissa saman lahjan, entä sitten? Sitten se lahja on molempien kotona leikittävänä/käytettävänä, jos niin haluaa. En oikein ymmärrä, mikä se ongelma on.

Mielestäsi siis molempien vanhempien luokse pitäisi ostaa vaikka rummut? Toisen lapsen synttärilahjan kanssa exä vetkutteli ja vältteli, ei suostunut keskustelemaan ostanko minä vai ostaako hän yhden kalliin harrastusvälineen, jossain vaiheessa antoi ymmärtää ostaneensa, mutta lopulta sanoi muutama päivä ennen synttäreitä ettei ollutkaan ostanut. Lopputuloksena lapsi jäi ilman ainoaa toivelahjaansa. Sai sen kyllä sitten myöhemmin minun ostamani, mutta synttäripäivä meni tietyllä lailla pilalle.

Huomaatko, exän kanssa sopimisesta ja sen lupauksen pettämisestä aiheutui siis pelkkää harmia? Kun ei tuollaisia sovi, ei tuollaisia "antoi ymmärtää ostaneensa, muttei ostanutkaan ja synttäri meni pilalle", edes pääse tapahtumaan. Miksi sopia mitään noin epäluotettavan exän kanssa? Eihän siinä ole mitään järkeä. Ex on syystäkin ex.  Ja miksi ihmeessä molempien luona ei voi olla sitä soittovälinettä, olkoon vaikka rummut? Pääsee sitten molempien luona treenaamaan, sehän on vain hyvä. Vai onko sinusta parempi, että niitä rumpuja kuskataan ees ja taas exän luota teille viikottain? Meillä autottomana aivan absurdi ajatuskin.

Kaikilla ei kyllä ole varaa ostella tuollaisia rumpuja tms. sillä ajatuksella että onpa sitten molemmissa kodeissa, varsinkin kun usein tämmöiset saattavat olla niitä jotka jäävät lopulta käyttämättä alkuinnostuksen jälkeen.

Itse kyllä en näe niin suotavana kasvattaa lasta siihen ajatukseen että synttärit on pilalla jos saakin sen toiveensa vasta viikko niiden jälkeen.

Että jos se ex on niin ketku eikä voi sopia, niin lapsi varmasti ei kärsi jos saakin sen toiveensa vähän myöhemmin. Kaikkihan eivät saa, koskaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole tullut ikinä mieleenkään, että minun pitäisi exäni kanssa lahjoista jotenkin sopia. Miksi pitäisi? Molemmissa paikoissa on omat joulut ja lahjat. Ei mitään ongelmaa. Tiedustelen lapselta, mitä hän pukilta toivoisi. Ja sitten toteutan ne parhaani mukaan. Miksi exääni sotkisin asiaan? Jos lapsi toivoo molemmissa paikoissa saman lahjan, entä sitten? Sitten se lahja on molempien kotona leikittävänä/käytettävänä, jos niin haluaa. En oikein ymmärrä, mikä se ongelma on.

Mielestäsi siis molempien vanhempien luokse pitäisi ostaa vaikka rummut? Toisen lapsen synttärilahjan kanssa exä vetkutteli ja vältteli, ei suostunut keskustelemaan ostanko minä vai ostaako hän yhden kalliin harrastusvälineen, jossain vaiheessa antoi ymmärtää ostaneensa, mutta lopulta sanoi muutama päivä ennen synttäreitä ettei ollutkaan ostanut. Lopputuloksena lapsi jäi ilman ainoaa toivelahjaansa. Sai sen kyllä sitten myöhemmin minun ostamani, mutta synttäripäivä meni tietyllä lailla pilalle.

Huomaatko, exän kanssa sopimisesta ja sen lupauksen pettämisestä aiheutui siis pelkkää harmia? Kun ei tuollaisia sovi, ei tuollaisia "antoi ymmärtää ostaneensa, muttei ostanutkaan ja synttäri meni pilalle", edes pääse tapahtumaan. Miksi sopia mitään noin epäluotettavan exän kanssa? Eihän siinä ole mitään järkeä. Ex on syystäkin ex.  Ja miksi ihmeessä molempien luona ei voi olla sitä soittovälinettä, olkoon vaikka rummut? Pääsee sitten molempien luona treenaamaan, sehän on vain hyvä. Vai onko sinusta parempi, että niitä rumpuja kuskataan ees ja taas exän luota teille viikottain? Meillä autottomana aivan absurdi ajatuskin.

Kaikilla ei kyllä ole varaa ostella tuollaisia rumpuja tms. sillä ajatuksella että onpa sitten molemmissa kodeissa, varsinkin kun usein tämmöiset saattavat olla niitä jotka jäävät lopulta käyttämättä alkuinnostuksen jälkeen.

Itse kyllä en näe niin suotavana kasvattaa lasta siihen ajatukseen että synttärit on pilalla jos saakin sen toiveensa vasta viikko niiden jälkeen.

Että jos se ex on niin ketku eikä voi sopia, niin lapsi varmasti ei kärsi jos saakin sen toiveensa vähän myöhemmin. Kaikkihan eivät saa, koskaan.

No tuohan nyt riippuu varmaan aika paljon siitä, kuinka vakava se soittoharrastus on ja kuinka kauan viettää aikaa exällä. Jos on viikko-viikko, se on liian pitkä aika olla jatkuvasti harjoittelematta, jos tosissaan soittoa opiskelee. Rummuthan voi ostaa vaikka käytettynä ja myydä eteenpäin, ja lasta tukeva vanhempi soittimen kyllä hommaa, ilman, että siinä tarvitsee olla exän kanssa mitään tekemistä tai sopimista. Miksi sopia mitään epäluotettavan exän kanssa ja aiheuttaa lapselle pettymyksiä? Tottakai lapsi kärsii, jos lupaukset toistuvasti rikotaan. Kun on erottu, on erottu, eikä ole yhteinen talous enää, että siltä pohjalta kannattaa elämä rakentaa, eikä jonkun exän varaan.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole tullut ikinä mieleenkään, että minun pitäisi exäni kanssa lahjoista jotenkin sopia. Miksi pitäisi? Molemmissa paikoissa on omat joulut ja lahjat. Ei mitään ongelmaa. Tiedustelen lapselta, mitä hän pukilta toivoisi. Ja sitten toteutan ne parhaani mukaan. Miksi exääni sotkisin asiaan? Jos lapsi toivoo molemmissa paikoissa saman lahjan, entä sitten? Sitten se lahja on molempien kotona leikittävänä/käytettävänä, jos niin haluaa. En oikein ymmärrä, mikä se ongelma on.

Juurikin näin, harvemmin on edes mitään päällekkäisyyksiä tullut. Meillä on pojan kanssa myös omia juttujamme mitä ei sitten äidin kanssa ole. Tietysti jos nyt jotain erityisen kallista ollaan hankkimassa, niin se on sitten yhteisprojekti.

Vierailija kirjoitti:

Meillä hoidettiin niin, että pienempinä kysyttiin mitä oli toiselta vanhemmalta toivonut. Vanhempana oppi pyytämään vanhemmilta eri asioita. Mitään muuta en olis toivonut, kun sitä että he tulee keskenään toimeen.  

Oon sitä mieltä, että jos on yhteinen lapsi, jonka kanssa kumpikin vanhemmista on tekemisissä, niin aikuisten ihmisten täytyis ihan jo sen lapsen takia tulla toimeen keskenään. 

t. 21-vuotias eroperheen lapsi

Osui ja upposi. Me emme tule toimeen.

En vain pysty. Se on minun heikkouttani, etten kestä sitä eksän syyllistämistä ja haukkumista. Sen kuulemista, että olen huono äiti, kun en pakota lapsia tekemään läksyjä heti, kun he tulevat koulusta, tai en mene heidän kanssaan hiihtämään tms.

Anna anteeksi vanhemmillesi. Kun ei voi, niin ei voi.