Kuinka kauan " kehtaatte" viipyä kylässä?

Ja viikonloppuisin ois kiva olla ihan omankin väen kesken. Monesti niin ärsyttää, kun ulkona on mahtava ilma ja joku " poikkeaa" sopivasti koko päiväksi juoruamaan ja istumaan. Mukava tietysti istua möllöttää sohvalla, kun joku muu kantaa kaiken eteen. Ihan oikeasti, jos teillä ei ole tekemistä, jollain muulla voi sitä ollakin! Koittakaa lukea niitä vihjeitä.

Jos emännän ilme alkaa synkentyä, älkää lisätkö vettä juorumyllyyn vaan lähtekää himaan! Ja äkkiä mieluusti!



Mä en ymmärrä, mistä pitäis jaksaa puhuapaasata 5 tuntia, ehkä sitten jos olisi joku kauempana asuva ystävä, jota ei usein näe. Meillä ei kuitenkaan tällaisia ole, kaikki asuu max tunnin matkan päässä.

En vaan kerta kaikkiaan jaksa sitä lasten riekkumista ja vieraitten passaamista montaa tuntia. Kome tuntia on ihan max.

Tai jos ovat niitä, jotka kustuvat itsensä keksikää tekosyy, jotta eivät tule. tai sanokaa suoraan, että ette jaksa katsella heidän naamaansa tuntia pidempään. Voivat sitten mennä sellaisten luo kylään keillä on haluakin ylläpitää kaverisuhdetta.



Meillä kyläillään vähintään pari kolme tuntia ja jos itse jonnekin lähdemme niin ei kyllä koskaan tunnissa lähdetä pois.

Niin menemme yleensä iltapäivällä-illansuussa, istumme muutaman tunnin, kahvittelemme, juttelemme, ja lopuksi lapsemme syövät iltapalaa siinä yhdessä isäntäperheen lasten kanssa. Joko kaikki samasta puurokattilasta tai sitten lämmittelen omille tetrapuurot. Ja kotona lapset kannetaan suoraan petiin kun ovat nukahtaneet autoon. Yleensä tuttavaperheiden kanssa sovitaan juuri niin että he syövät päivällisensä ennen meidän tuloamme.

Mä olen aina omasta lapsuudestani asti luullut että kyläilyä on se, että syödään kunnon ruuat ja jälkiruuat. Vanhemmat juttelee, lapset leikkii omia juttujaan, vierailu kestää yleensä 4-5 tuntia ja lopuksi väsyneet lapset kannetaan autoon. Ainakaan en ole ikinä törmännyt tetrapuuron lämmityksiin tai muita kotitöitä, kuten pyykin ripustamista, tekeviin emäntiin.

Soitetaan et ollaan täs pihalla, voitasko poiketa. Tullaan sisään kyläpaikkaan, lyödään p***e penkkiin ja istutaan siinä kuin tatti. Lapset hilluu ja kiljuu ympäri kämppää, aluksi on jännää, kun voi testata rajoja, että sanooko se mutsi mitään, kehtaako kieltää. Kun on sotkettu penskojen huoneet, tutkittu kirjahyllyt, kaapit, haukuttu dvd valikoima ja kiusattu kissaa/ koiraa, onkin emäntä saanut jo kahvit pöytään. Tarjottavaa eipaljon ole, kun ei osannut odottaa vieraita. Kaikki kuitenkin ryntäävät pöytään.

Sitten lapset voivat taas testata mutsia uudella alueella, mässäillä ja sotkea ja haukkua pöydän valikoima. Mutsi istuu vieläkin kuin tatti, mutta pöydän ääressä.



Kahvin jälkeen hän siirtyy taas sohvalle, emäntä alkaa raivata pöytää. Lapset alkavat ratista kotiinlähdöstä. Lopun neljä tuntia huudellaan lasten melun yli naapurien ja kumminkaimojen kuulumiset ja kehutaan omien lasten koulumenestys ym saavutukset. Kerrataan sairaudet ja kilpaillaan kevyesti, kummalla on pahemmat vaivat. (Kohtelias emäntä antaa vieraan voittaa hienoisesti).

Neljän tunnin kuluttua vierasäiti alkaa puutua peffapuolelta ja hiljaksiin alkaa miettiä et huhhuh, kylläpä aika rientää (kylläpä tosiaan!) pitäisköhän tästä kotiin.... Toivo herää emännässä ja jo puolen tunnin kuluttua, kun on vaihdettu nähdään pian-tulkaa nyt meillekin- jaaritukset vieraat poistuvat ja hänellä alkaa siivous ja vaurioiden tarkistus.

Mukavan rentoja vierailuhetkiä!

Silloin ne vierailut voisivatkin olla tosi lyhyitä, jos vieras tulisi klo 18 ja sitten ois pistettävä pellolle klo 19, että pääsis iltatoimiin.



Perheen oma aika on tärkeää, muttei niin tärkeää ja ainutlaatuista, etteikö viikonlopusta irtoaisi muutamaa tuntia ystäville. Viime viikon perjantaina menin lasten kanssa töiden jälkeen ystäväni luo siinä klo 17 jälkeen, lähdimme kotiin klo 20 aikoihin. Ei se viikonloppu " kärsinyt" tästä mitenkään.



Ettekö te ymmärrä ystävyyden merkitystä vai miksi haluatte ajaa ystävät pois?

Jos meille tulee vieraita, loukkaannun ehdottomasti, jos tunnin kuluttua lähtevät. Siis jos kyläily on etukäteen sovittu, eikä mikään piipahdus.



Tavallisena iltana en mitään viittä tuntia istuskele, mutta kyllä pari tuntia menee normaaliin kyläilyyn helposti. Ja sen puuron voi keittää vieraidenkin lapsille. Minusta on hieman epävieraanvaraista häätää vieraat pois, että saa tarjota sitä puuroa.



Ja jos vierailla ei ole samanikäisiä lapsia, kyllä iltatoimet voidaan tehdä siinä samalla, ja laittaa lapset nukkumaan, niin voidaan jutella kunnolla.

ettemme mitenkään ehdi viikottain tapailla. Sitten kun tavataan, niin sitten todella ollaan yhdessä, kokataan yhdessä jne. Jos pitää välissä pyöräyttää pesukone tai tiskikone päälle, niin kyllä sitä vieraat sen hetken pärjäävät keskenään. Illalla menee joskus tosi myöhään. Jos isäntäperheessä on pieniä lapsia, pistetään heidät mahdollisesti siinä välissä nukkumaan, mutta jos nukkumaanmeno vähän venyy, niin sitten venyy.



Tuollainen 3-5 tuntia on meilläkin ihan normaali vierailuaika, joskus vietetään koko päiväkin yhdessä.



Joskus tietysti jos joku vähän vieraampi ystävä tulee käymään, niin silloin vain keitellään kahvit ja rupatellaan vähän. Tällöin saattaa parikin tuntia riittää. Tunnin vierailua pitäisin kyllä loukkauksena.



Mikään kotityö ei mielestäni ole sellainen, että se voisi vierailun kestoa rajoittaa. Lasten iltapuurokin sujuu kyllä siinä vierailun ohella. Lapsetkin kun pienestä pitäen oppivat, että iltapuuro ei ole mikään pyhä tapahtuma, jossa tarvitaan äidin jakamaton huomio, niin kyllä se siitä alas menee, vaikka pöydässä istuisi joku äidin kanssa rupattelemassa.

loppua puheenaiheet, varsinkin jos ne on tehty kahvinkeittojen yms. ohessa ja lapsiakin välillä huollettu ja paimennettu. Ei ne kyllä edes ystäviä olekaan - tai ainakaan te ette ole niille

Puhutaanko tutuista vai ystävistä. Ystävät on mula sellaisia, että tunnissa on ehtinyt hätäisesti vaihtaa perustiedot, että mitä juuri nyt kuuluu. Meille tapahtuu paljon. Toinen, kolmas ja neljäs tunti menee sitten siinä, että ihan oikeasti keskustellaan maailman asioista. Puhumme kaikeasta maan ja taivaan välillä.



Toiseksi, ymmärrän, jos joku vain pistäytyy kutsumatta kylään, että silloin ei voi olla puolta tuntia pidempään. Mutta ei meille ainakaan KOSKAAN ole kukaan tullut ovelle kutsumatta. Kyläilyt on sovittu usein viikkoja etukäteen ja niitä odotetaan ilolla. Edes oma äitini ei voisi tulla meille soittamatta ensin. Enkä mene enää lapsuudenkotiini, jos en ensin soita ja kysy, että sopiiko tulla.



Ei tule mieleen tilannetta, jossa olisin just aloittamassa jonkun ison työn/lähdössä jonnekin ja yhtäkkiä joku istuisi olohuoneen sohvalla ja odottelisi kahvitarjoilua. Tämä " pistäytyminen" taitaa olla joku maaseutupaikkojen ongelma?

Yleensä noin pari tuntia, mutta parhaimpien ystävien luona viivymme jopa 6 tuntia tai eräillä kauempana asuvilla olemme jopa yötä, kun ei kannata ihan pikkuajan takia matkustaa niin kauas.

Musta reilu tunti riittää, ellei ole sitten joku syöminen tai muu kesken.

Alkaa se jo ärsyttää kun ruoka-aika, tai lasten nukkumaanmenoaika lähestyy eikä vieraat tajua lähteä.

Itse toivoisin, että meilläkin viivyttäisiin vain pari tuntia, pidemmät vierailut alkavat jo väsyttää.

Jotkut tulevat asenteella, että " kun kerran tultiin, ollaan sitten kunnolla" . Siinäpä sitä todellista laatuaikaa, kun emännällä alkaa olla jorma otsassa ja kakarat alkaa pitkästyneenä kiukutella.

Eli jos kyseessä omat sisarukset / kummit tai joku muu todella läheinen, niin ei tarvitse kelloa katsoa. Mutta muuten kyllä lapsiperheessä 1 - 1,5h riittää jo kovasti.

Älkää hyvät ihmiset kutsuko mua kylään, jos ette ketään kotiinne halua!



Meillä saa olla. Yleensä laitan ruokaa, jutellaan ja silleen. Kyllä siinä menee tunti poikineen. Sellanen 3-5 tuntia on vakio, mutta pidempikään ei ole poikkeuksellista.

Itse vihaan kutsua tiettyjä ihmisiä, kun eivät tajua lähteä kulumallakaan. Itse koitan vihjailla lasten nukkumaan menoajalla ja iltapuurolla ja ärsyttää, kun pitää miltei suoraan sanoa.





Musta reilu tunti on hyvä aika, ellei ole sovittu yhdessä jotain illallista tm. illanistujaista. Tosin sekin välillä tökkii, kun illallisvierat ei tajua lähteä puoleltaöin, vaikka itse haukottelen ja pilkin sohvalla. Käsittämätöntä!

3-5 tuntia, voi kauhistus! Mä hajoisin.

mä en kyl vieraile paljon sellasilla jotka ei sitä vierailua jaksa. Eli siis hohhoijaa tunti on niin lyhyt aika ettei siinä ehdi ees kahvikuppia ryystää saati sit mitään puhua. Musta on muutenkin tylyä jos ei paljon mitään tarjota jos ollaan kylässä. Eli siis musta 2-3 tuntia olis jo jotain ja sit jos ollaan hyviä tuttuja sukulaisia niin miks ei pitenpäänkin.

Olen aina ajatellut että ärsyynnyn pienestä, mutta onhan täällä muitakin!



Yleensä nuo pitkään istujat on niitä, jotka kutsuvat itse itsensä kylään... Joten, jos sinua ei ole pitkään aikaan kutsuttu minnekään, mietipä kuinka kauan istut kyläpaikoissa? Kavereita on kiva tavata, mutta muutkin hommat pitäisi hoitaa. Vaikkei ole lapsiakaan.

En osaa alkaa vieraiden aikana kokkailemaan, ellen ole vasiten ruokavieraita kutsunut.



-9-