Ja tällaisen monet haluavat abortoida vamman perusteella :(

Jos sinä et halua tehdä aborttia niin älä tee, mutta anna toisten tehdä niinkuin haluaa tai olla tekemättä!

Jos siellä kohdussa kasvaa vaikka joku anenkefalialapsi niin tuskin se peukaloa imee eikä voi sanoa että kaikki elimetkään on kehittyneet kun ei kerran ole.

Ihan samana ihmisenä pysyy!

voi vammansa takia kuolla jo vauvana

väännä ja käännä asioita! Tietääkseni sikön saa abortoida muuta 3-vuotiasta ei tietenkään saa tappaa! Olet tietenkin joku tekopyhä lesta joka ihailee maanpuolustusta, ISÄNMAALLISUUTTA ja sotimista?

Siinä mielessä keskustelu on nyt vähän hakoteillä.

ei todelllakaan kovin korkean moraalin mukaista. Eri maissa on eri lait. USAssa vauvan saa tappaa vielä vaikka äivän ennen laskettua aikaa. Onko se oikein?

t. 5

jotka vertaavat sikiön abortointia ja 3-vuotiaan jo olemassa olevan, 3 vuotta eläneen lapsen tappamista toisiinsa? Menkää suohon, oikeasti.

Bush vastustaa abortteja ja mielistelee sekopäitä abortinvastustajia jotka tappavat aborttilääkäreitä mutta kuitenkin kannattaa kuolemantuomiota? Ei kai ole epäselvyyttä etteikö kuolemaantuomitut olisi täysiä aikuisia ihmisiä?

josta häntä pitäisi rangaista kuolemalla....

Eihän keskenmenneitä alkioitakaan siunata kirkollisesti hautaan missään niistäkään kirkkokunnista jotka inttää että abortti on kaamea synti. Joten eivät hekään pidä sikiöitä ihan ihmisen veroisina.

on sikiö lasipurkissa!

elää lyhyen elämän ja senkin kärsien kovista tuskista? Eikö silloin abortti olisi ollut inhimillisempi vaihtoehto? Tai perhe jossa on jo vammainen lapsi. Yleensä vammainen lapsi tarvitsee enemmän avustusta kuin normaali. He eivät välttämättä koskaan tule olemaan omatoimisia. Olen vierestä seurannut ystäväni arkea vammaisen lapsensa kanssa ja ihailen hänen jaksamistaan ja elämän asennetta. Hän on aina pirteä, hyvän tuulinen ja ottaa toiset huomioon vaikka heillä on rankkaa ja elämä pyörii vammaisen lapsen tahtiin.



ns. terveisen sikiöiden abortoiniti on mielestäni jo toinen juttu.

Ei vammaiset läheskään aina kärsi vammaisuudestaan. Eugeenikot sen sijaan usein kärsii läheistensä vammoista.

Kenenkään ei tarvitse kärsiä lapsen vammaisuudesta jos aborttioikeutta hyödynnetään järkevästi.



Olet julmista julmin kun haluat maailmaan paljon kärsiviä lapsia ja perheitä. Niitä on ihan liikaa ilman aborttien kieltämistäkin.

Muita fiksumpia argumentteja, olisiko?

Moni vammainen pärjää aivan mukavasti yhteiskunnassa avun turvin. Ihan kuin kolmevuotiaatkin ja paljon paremminkin.

Vammaisia ihmisiä vain sattuu tulemaan ja olemaan. On ollut aina ja tulee ilmeisesti aina olemaan. Vammaisuutta on monta eri astetta. Down niistä lievimmästä päästä jos kehitysvammaisuutta ajatellaan. Vaikkei sikiö ole vielä saman tasoinen kuin 3-vuotias, niin ihminen sikiö aivan varmasti on. Sikiön tappaminen on laillista, mutta ei se muuta sitä tosiasiaa, että sikiö tapetaan abortissa. Elämä on niin julmaa, että joskus on valittava kuka saa elää ja silloin täytyy se elämänoikeus antaa sille joka jo on syntynyt. Siis jos äiti todennäköisesti tulisi kuolemaan raskauden ja/tai synnytyksen takia, on parempi tehdä abortti. Jos äiti kuolee, kuolee myös sikiö. Mutta lievän vammaisuuden, kuten downin, takia abortointi on kertakaikkiaan käsittämätöntä. Mutta ihmisiä on niin moneen lähtöön. Jotkut ovat kovempia kuin toiset. Mutta edelleenkin: Vaikka toivoo vammaisen saavan pitää sen elämän, joka hänellä jo on (kohdussa), se ei tarkoita sitä että toivoo erityisesti jollekin vammaista lasta. Voihan se olla, että joskus keksitään rokote, jolla saadaan jo ennen raskauden alkamista estettyä vammaisuus. Mutta olisiko sekään enää inhimillistä elämää, jos kaikki olisivat samanlaisia.

ommentti:



¿Sitten myös, myös nämä myöhäiset abortit ovat hyvin vaikeita, ja, ja raskaita, ja, ja tota niihin ei kyllä koskaan, koskaan totu.¿







Jääskeläinen:



¿Yhtäkkiä käsi siinä instrumentilla mä ajattelin, että tää on aika mielipuolista.¿







Mot-tunnus







Katri Koskinen:



¿Mun elämä on ollut monipuolista ja mielenkiintosta eli oon saanu elää täyspainosta elämää eri osa-alueilla. Mulla on ollu paljon ystäviä, on ollu parisuhteita, on opiskelu- ja työelämän haasteita.¿







Katri Koskinen:



¿Tällä hetkellä mulla ei oo mitään isoo unelmaa vaan enemmänkin pieniä unelmia. Mä on miettiny sitä ku ihan pois työelämästä vois olla mukavaa asua vaikka osa vuodesta vaikka Espanjasta. Sitten mä oon miettiny, että joskus olis kiva käydä Amerikassa, siellä on iso lyhytkasvusten yhdistys, joilla on monen sadan hengen vuositapaamisia, jotka kestää viikon verran ja siellä on ihmisiä eri puolilta maailmaa. Et se vois olla yks ihan kiinnostava.¿







Katri Koskinen työskentelee kuntoutuspsykologina Invalidiliiton koulutuskeskuksessa Järvenpäässä. Hän on yksi niistä suomalaisista, joilla on juuri meille ominainen sairaus.







Katri Koskinen:



¿Diastrofinen dysplasia on yks suomalaiseen tautiperimään kuuluva sairaus. On kakskymmentä eri sairautta, jotka kuuluu siihen. Ja tässä on kyse luuston ja ruston kehityshäiriöstä. Ja tää on piilevästi perinnöllinen sairaus. Ja tään tään geenimuutos on paikannettu kromosomiin numero viisi. Ja siellä on huomattu sulfaattiaineenvaihdunnasta johtuvia juttuja.¿







Diastrofista dysplasiaa pidetään niin vakavana, että yli puolet siihen sairastuneista sikiöistä abortoidaan. Esimerkiksi Down-oireyhtymää sairastavista sikiöistä puolestaan abortoidaan tällä hetkellä noin puolet.







Maija Kajan:



¿. . . mä oon ymmärtäny sen, että yllättävän paljon sellasia gynekologeja, jotka on sitä mieltä, että, että jos todetaan poikkeavuus, niin sitten se keskeytetään se raskaus.¿







Maija Kajan:



¿. . . mitä enemmän ruvetaan tutkimaan näitä kromosomeja, että sitten kun ruvetaan löytämään semmosia poikkeavuuksia, joilla ei ehkä ole kauhean suurta merkitystä sen mahdollisesti syntyvän lapsen terveydelle, mutta tiedetään, että siellä on jotain poikkeavaa, niin, niin, miten pitkälle siinä sitten mennään, että, että missä vaiheessa vielä raskaus keskeytetään ja, ja tää on, tää on sitten taas tätä, tätä genetiikan etiikkaa, joka on myös mun mielestä niinkun aika paljon keskustelematta.¿







Päivi Räsänen:



¿. . . mitä pidemmälle sikiödiagnostiikka ja sikiöseulonnat, seulontatutkimukset kehittyvät, mitä pienempiä vammoja pystytään tutkimaan ja saamaan selville, niin on kyllä vaarana, että että tätä aletaan käyttämään yhä enemmän, enemmän väärin. Ja otan nyt esimerkkinä vaikkapa Turnerin syndrooman, joka tarkottaa sellasta vikaa, jossa toinen x-kromosomi tytöltä puuttuu. Turnerin syndrooma aiheuttaa lievää lyhytkasvuisuutta, jonkinlaista, jonkinlaisia hedelmällisyysongelmia, mutta ei yleisesti ottaen mitään kehitysvammaisuutta. Näitä turner-naisia löytyy yliopistojen opettajan, opettajan huoneesta ja ja monista monista eri ammateista, eri koulutustasoilta. Ja turnerin syndrooman vuoksikin meillä abortoidaan ja tehdään myös näitä myöhäisiä raskaudenkeskeytyksiä, koska he jäävät kiinni näissä seulonnoissa, sikiödiagnostiikassa.¿







Pentti Tiusanen:



¿Tää vammaisuus on ongelmallinen kysymys sikäli, että mikä oikeus meillä tavallaan on lähteä siitä, että populaation pitäisi olla puhdasta.¿







Pentti Tiusanen:



¿Olemmeko jo astuneet rodunjalostuksen tielle?



No ehkä Suomessa emme ole kovin pitkällä sillä tiellä, mutta kyllä tässä down-syndrooma ja yleensäkin näissä tapauksissa on, on ikään kuin jälkiä tämän tyyppisestä tiestä.¿







Päivi Räsänen:



¿. . . ne vammaisryhmät, joihin näitä seulontoja kohdistuu ja selektiivisiä abortteja kohdistuu, heidän on vaikea välttää sitä yhteiskunnallista viestiä, että he olisivat jollain lailla ei-toivottuja henkilöitä.¿







Pentti Tiusanen:



¿On luonnollista, että meillä on sellaisia kromosomisairauksia, periytyviä sairauksia, joissa pitää pystyä harrastamaan myöskin etukäteisselvitystä, ultraäänitutkimuksia, kromosomitutkimuksia, koska kysymyksessä on niin vakavat sairaudet, jotka joka tapauksessa johtavat syntyvän lapsen nopeaan menehtymiseen. Näitä on syytä jatkaa ja pitää asia hallinnassa.¿







Katri Koskinen:



¿. . . uhkakuvana mä näen paljonkin yleistyvissä sikiötutkimuksissa sen, jos liikaa kapenee se, minkälaisella ihmisellä on oikeus syntyä. On hirveen vaikee määritellä toisen ihmisen puolesta, kenen elämä on elämisen arvoista ja kenen ei.¿







Sikiötutkimusten lisäksi keskostenhoidon tekniikka ja tietotaito ovat kehittyneet viime vuosina nopeasti. Suomi on eturivin maita kaikkein pienimpien eli alle kilon painoisena syntyneiden keskosten hoidossa.



Naistensairaalassa Helsingissä ennen aikojaan syntynyt lapsi siirretään ensihoitohuoneeseen, jossa varmistetaan muun muassa hengityksen toimivuus. Ensihoidon jälkeen hoitaja ja lääkäri kuljettavat keskosen viisisataa metriä pitkää käytävää vastasyntyneiden teho-osastolle Lasten- ja nuortensairaalaan.



Teho-osastolla vauva sijoitetaan keskoskaappiin, jossa hän saattaa viettää useita viikkoja. Osastolla on paljon tekniikkaa, jonka avulla keskonen pyritään pitämään kunnossa.







Jari Petäjä:



¿Tässä on potilasmonitori, jossa ylimmästä käyrästä nähdään sydämen sykettä, ja tämmönen puolentoista sadan pulssi on hyvin tyypillinen tasasesti voivalle keskoselle. Sen alapuolella on hapetusta kuvaava arvo, joka on erinomaisissa kantimissa, ja sitten näkyy vielä verenpainelukemia, ja aivan alimpana näkyy hänen hengitystaajuutensa.¿







Suomessa ja muissa länsimaissa yksittäisiä keskosia on jäänyt eloon 22 raskausviikon jälkeen. Useimmiten näin pienten keskosten hoito ei kuitenkaan onnistu, koska keuhkot eivät ole riittävän kehittyneet eikä keskosen iho kestä kohdun ulkopuolista maailmaa. Kahdennestakymmenennestäneljännestä raskausviikosta eteenpäin keskosten eloonjäämismahdollisuudet alkavat nopeasti kasvaa.







Jari Petäjä:



¿Tässä on hengityskone, joka on suunniteltu vastasyntyneiden ja keskosten hengitystukihoitoon. Jokainen pienenpieni keskonen käytännössä tarvitsee hengityskonetta hoitonsa alkuvaiheissa.¿







Jari Petäjä:



¿Taustalla näkyy kaksi infuusiopumppua, joita käytetään kaiken ruuan ja lääkkeen annosteluun näille kaikkein pienimmille. Ylemmässä ruiskussa on menossa hitaana infuusiona maito lapsen nenämahaletkuun, ja alemmassa ruiskussa on menossa punasolusiirto lapsen suoneen. Muita tällä hetkellä infusoitavia lääkkeitä tälle lapselle ei ole tarvis antaa.¿







Tuhatta elävänä syntynyttä lasta kohti Suomessa tehdään lähes kaksisataa aborttia.



Abortin saa vain lääkärin tai viranomaisten luvalla. Käytännössä lupa tulee aina. Lääkärin luvalla raskauden keskeytyksen saa kahdenteentoista raskausviikkoon saakka.



Yli kahdeksankymmentä prosenttia aborteista tehdään niin kutsutuin sosiaalisin syin. Lakitekstin mukaan tämä tarkoittaa tilannetta, jossa lapsen synnyttäminen ja hoito olisi naiselle ¿huomattava rasitus¿.



Kahdennentoista raskausviikon jälkeen lupa aborttiin haetaan Terveydenhuollon oikeusturvakeskukselta TEO:lta. Viime vuonna TEO hyväksyi 99 prosenttia sille lähetetyistä hakemuksista.







Maija Kajan:



¿. . . se on vaan semmonen asia joka tulee, tulee eteen, että, että toisaalta nimenomaan suurella höyryllä viedään niitä, niitä aivan pieniä keskosia tehohoitoon ja sitten, sitten voi olla, onneks nykysin pal, varsin harvoin, mut että viereisessä huoneessa sitten, sitten lähes saman ikäinen sikiö onkin sitten ikään kuin jäte ja, ja se on, se on kyllä suuri kysymys, jota mun mielestä, josta puhutaan kovin vähän.¿







Päivi Räsänen:



¿Ja me olemme kyllä kovin merkillisessä tilanteessa siinä, että samanikäisiä lapsia hoidetaan keskoshoitotekniikan turvin, raskaita lääketieteellisiä toimenpiteitä suoritetaan, jotta pystyttäisiin pitämään heitä elossa ja samanikäisiä lapsia saatetaan surmata tämän raskaudenkeskeytyslain puitteissa.¿







2000-luvulla on syntynyt vuosittain kahdennellakymmenennelläneljännellä raskausviikolla toistakymmentä sellaista keskosta, jotka ovat olleet elossa vielä vuoden kuluttua syntymästä.



Oikeusturvakeskukselle tulleet aborttihakemukset käsitellään raskauden keskeyttämis- ja steriloimisasioiden lautakunnassa. Kahdenkymmenen raskausviikon jälkeen on abortoitu vuosittain muutama kymmenen sikiötä. Stakesin projektipäällikkö Maija Ritamo on istunut keskeyttämislautakunnassa sosiaaliasioiden asiantuntijana yli kaksikymmentä vuotta.







Mot: ¿Mihin lautakuntaa tarvitaan? Miksi sairaalat eivät voi itse päättää kaikista raskaudenkeskeytyksistään?



Maija Ritamo:



On ihan tietysti lainlaatijan asiakin, että silloin kun laki raskaudenkeskeyttämisistä tehtiin, vuonna seittemänkymmentä, niin maassa oli yli kakskyttuhatta laitonta raskauden keskeytystä, ja suhtautuminen raskauden keskeyttämiseen oli hyvinkin ristiriitainen ja turvatakseen niin ihan naisten ja perheiden tasapuolisen kohtelun eri puolilla maata, niin tarvittiin tämmönen sekä valitusasiana, että sitten pitkälle menneiden raskaudenkeskeytysten hoitamiseen tämmönen varsin monipuolista asiantuntemusta omaava aika suuri lautakunta.¿







1970 voimaan tullut laki raskauden keskeytyksistä salli aluksi abortit kuudenteentoista raskausviikkoon saakka. 1978 aikarajaa kasvatettiin kahdenteenkymmenenteen raskausviikkoon asti ja samalla päätettiin, että keskeytykseen vaaditaan kahdennentoista viikon jälkeen TEO:n lupa. 1985 lakiin tehtiin lisäys, jonka mukaan sikiön saa abortoida vielä ennen kuin kahdeskymmenesviides raskausviikko alkaa. Tällöin sikiöllä on luotettavalla tutkimuksella todettava ¿vaikea sairaus tai ruumiinvika¿.







Mot: ¿Kuka määrittelee, mikä on riittävän vaikea sairaus tai ruumiin vika?



Maija Ritamo:



Täähän koko ajan varmasti elää, myöskin se, että mitkä on ne uudet tutkimustulokset ja uusi tieto siitä ja se, että näissä yli kakskyt raskausviikkoa menneissä raskauksissa täytyy olla sitten luotettavalla tavalla näyttö . . .¿







Maija Ritamo:



¿. . . kyllähän lautakunnalla on myöskin vuosien mittaan muotoutunu niinku käytäntö tiettyjen sairauksien osalta jotka sitten todetaan, että aijaahah diagnoosi on tää on ihan ilman muuta selvää, että tämä on sitten, annetaan myönteinen ratkasu.¿







Abortit ovat rankkoja kokemuksia raskaana oleville naisille, mutta aina ne eivät ole helppoja lääkäreille tai hoitajillekaan. Varsinkin myöhään tehtävät keskeytykset voivat ottaa lujille. Sikiöiden elonmerkit eivät aina ole kokonaan sammuneet lääkkeillä ennen keskeytystä.







X:



¿Olen muutaman kerran hoitanu abortteja joissa on, jossa sikiö on ollut noin 20 raskausviikkoa ja pari kertaa sikiö ei ollut vielä kuollut kun se syntyi, ja ne kuvat on kyllä jäänyt, ja niitä en unohda.¿







Mot: ¿Miten näissä tapauksissa toimittiin, mitä näille abortoiduille sikiöille tehtiin?



X: . . . kysyin ensin äidiltä, että haluaako hän sikiötä nähdä, yksi näistä äideistä halusi, tai potilaista halusi nähdä tän sikiön ja tota sillon hän sai vähän aikaa sen sikiön kanssa ja otti sen syliin, vähän aikaa, sen kanssa yksin jopa, koska se oli hänen toivomus. Tän toisen potilaan kanssa kysyttiin samaa asiaa että haluaako hän nähdä sikiötä, hän ei halunnut, ja sillon me vaan laitettiin tämä pienen sikiön kaarimaljaan ja vietiin se ulos. Ja, ja molemmat sikiöt joutuivat sitten biologiseen jätteeseen et ne ovat biologisia jätteitä.



Mot: Miten pitkään näissä tapauksissa sikiöt olivat elossa?



X: Tota, pari minuuttia.¿







Lääkärit eivät periaatteessa voi kieltäytyä osallistumasta aborttien tekemiseen. 1970-luvun lopulla lahtelainen lääkäri kieltäytyi uskonnollisen vakaumuksensa ja eettisen näkemyksensä nojalla tekemästä abortteja. Korkein hallinto-oikeus päätti, että abortit kuuluivat lääkärin tehtäviin.







Päivi Räsänen:



¿Muistan esimerkiksi sellaisen tapauksen kollegastani, hän kertoi, että hän oli ollut aborttia suorittamassa ja lattialle oli tipahtanut siitä imuputkesta pieni jalka, reidestä irti repeytyneenä. Hän kertoi, että hänelle tuli niin huono olo sen jälkeen, että hän ei meinannut pystyä tuota toimenpidettä suorittamaan loppuun saakka. Ja ja sanoi, että miksi, miksi lääkärit joutuvat tämmöstä pyövelin työtä tekemään.¿







MOT lähetti synnytyssairaaloille kyselyn raskaudenkeskeytyksistä. Melkein puolet vastaanottajista vastasi kyselyyn.



Kyselyn mukaan useissa sairaaloissa lääkärit ja kätilöt voivat käytännössä kieltäytyä tekemästä abortteja. Ongelmatilanteet hoidetaan esimerkiksi työvuoroja järjestämällä.



Raskaudenkeskeytykset tosin vaikuttavat lääkäreiden ja hoitajien uranvalintaan niin, että ainakin osa aborttiin epäillen suhtautuvista valitsee muun kuin naistentaudit.







Heli Mäkelä:



¿. . . täs työs kuitenkin jokaisella hoitajalla on semmonen hyvin ammatillinen suhtautuminen siihen asiaan, niin, niin ei se, en usko, että se psyykkisesti sillä tavalla vaikuttaa . . . lähinnä varmaan se psyykkinen vaikutus on se, että jos sen kokis kovin raskaana, niin ne on varmaan hakeutunu jonnekin muualle töihin.¿







Mot: ¿Valmistettiinko teitä koulutuksessa jotenkin tällaisia tilanteita varten?



X: ¿Minun koulutuksessa hyvin vähän, koska meni monta vuotta ennen kuin minä ymmärsin, mihin mä olin oikeestaan joutunut tai mihin mä olin tota hakeutunut. Ja jälkeenpäin, kun se todellisuus tuli vastaan, ja olen keskustellut kollegojen siis mun luokkakavereitten kanssa, jotka ovat nyt mun kollegoita, niin moni heistä olivat hyvin järkyttyneitä siitä, että mitä se ihan oikeesti oli, ja kuinka hyvin kehittyny se sikiö oli varsinkin näissä myöhäisissä aborteissa, että sikiö on hyvin kehittynyt, ja siitä ei puhuttu yhtään koulutuksen aikana.¿







Sikiön kehitys kestää tavallisesti noin neljäkymmentä viikkoa. Viidennellä viikolla sikiöllä on jo pieni sydän, ja kahdeksannella viikolla sikiöllä on kaikki muutkin elimet. Kuudennellatoista viikolla sikiö voi liikuttaa silmiään ja aukoa suutaan.



Niin kutsuttu lääkkeellinen keskeytys on syrjäyttämässä kirurgisen keskeytyksen. Lääkkeillä tehtävässä abortissa nainen saa keinotekoisen keskenmenon. Kirurgisessa vaihtoehdossa nainen nukutetaan, ja raskaus keskeytetään kaapimalla sikiö pois kohdusta. Nykyisin noin puolet aborteista tehdään lääkkeillä.







Katri Koskinen:



¿Tuisku on mun puolitoistavuotias kissa, poikakissa, ja se on hyvin sellasen seurallisen luontonen ja vähän niin kuin koirakissa eli kulkee kiltisti narussa ja tykkää noutaa ja hakea tavaroita, oikeen mukava kaveri. Me käydään päivittäin metsässä, kun mä tuun töistä, et Tuiski aina odottelee innostuneena, et päästään vähän ulkoileen. Ja se on hyvä, et tulee samalla itellekin ulkoilua. Muuten vois olla sen verran laiska, ettei tulis lähdettyä.¿







Helsinkiläinen Anna-Stina Jääskeläinen oli viittä vaille valmis gynekologi, kun abortit saivat hänet etsimään uuden erikoistumisalan.







Anna-Stina Jääskeläinen:



¿Mä tiesin oikeastaan jo aloittaessani, että gynekologi joutuu tekemään raskaudenkeskeytyksiä ja mietin ihan siinä alussa jo, että nyt jos mä mietin tän asian loppuun asti, niin voi olla, että mä joudun tekemään jotain itselleni ikäviä päätöksiä uran suhteen. Ja mä päätin, että mä en nyt ajattele sitä asiaa pidemmälle ja pärjäsin ihan hyvin siihen asti, kunnes olin jo yli puolen välin pitkälti sen erikoistumisen suhteen, mut sain tai mä odotin meidän ensimmäistä omaa lasta ja muistan sillon, kun mä tein raskaudenkeskeytystä naiselle, jonka raskaus oli ihan samassa vaiheessa, kun mun oma raskaus. Ja yhtäkkiä käsi siinä intrumentilla, mä ajattelin, että tää on aika mielipuolista, että et jos mä jollain lailla menettäisin järkeni, niin tätä lasta, mitä mä odotan, niin kukaan ei suojelisi, et se on ihan puolustuskyvytön. Ja sillä ei oo mitään oikeutta tässä kysymyksessä, et sillä ei oo mitään ääntä. Ja oikeestaan siitä käynnisty semmonen prosessi, joka pääty sit siihen että, et mä päätin, et joko mä, jos vaan saan oikeuden erikoistua loppuun asti tekemättä raskaudenkeskeytyksiä, niin mä jatkan, tai sitten mun on pakko lopettaa, et mun on vaihdettava erikoisalaa.¿







Kieltäytyminen aborttien tekemisestä merkitsi, että Jääskeläinen ei voinut erikoistua gynekologiksi. Osa kollegoista tuki Jääskeläisen valintaa, osa oli vastaan.







Anna-Stina Jääskeläinen:



¿Kuulin tietysti monenlaisia mielipiteitä ja ajatuksia. Yks joka mulle jäi semmosena terävämpänä mieleen, oli varsin korkeassa, päättävässä asemassa oleva henkilön kommentti, jonka hän mulle sanoi, että kaikkihan me tiedämme, et aborttien tekeminen on väärin, mutta me teemme niin, koska eduskunta niin määrää.¿







Maija Kajan:



¿Se oli oikeestaan vahinko, että musta tuli gynekologi. Itse asiassa kun mä olin ensimmäistä kertaa opiskeluaikoina lääkärinä, mä olin nukutuslääkärinä ja, ja tota ja mä nukutin potilaan, jolle tehtiin keisarinleikkaus, niin sillä sekunnilla mä päätin, että gynekologiks mä en ainakaan rupee, koska se oli niin kauheen kiireistä ja sotkusta hommaa.¿







Tamperelainen Maija Kajan sai kuitenkin sattumalta töitä naistenklinikalta.







Maija Kajan:



¿Mua arvelutti kauheesti se, että, että voinko mä ruveta gynekologiksi, kun mun oma suhtautumiseni raskauden keskeytyksiin oli varsin ristiriitainen, en mä oikeen tienny, että mikä siinä asiassa on oikeen.¿







Kajanin näkökulma abortteihin alkoi muuttua, kun hän kuuli, millaisessa kunnossa puoskaroidun abortin läpikäyneitä naisia oli Suomessakin tullut sairaaloihin ennen abortin laillistamista. Ratkaiseva kokemus tapahtui kolme vuotta kestäneellä komennuksella Namibiassa.







Maija Kajan:



¿Kyllä kaikkein kauhein juttu oli semmonen . . . noin kuustoistavuotias tyttö, joka tuli aivan kammottavan, koko alavatsan tulehduksen takia hoitoon, ja hänelle oli tehty tämmönen puoskaroitu abortti, mutta hän ei missään vaiheessa sitä sitten tunnustanu ja, ja tota, ja hänellä alko sitte kuolio sieltä alavatsalta . . . Me tiedettiin, että, että viimeistään sillä hetkellä, kun se tulee sitten keuhkoihin ja sydämeen, niin sitten ei oo niinku mitään mahdollisuuksia, että hän enää eläis ja hän eli kyl kuitenkin monta päivää siellä ja, ja mä olin töissä kirkon sairaalassa, jossa, jossa nää oli hyvin, niinkun syvästi kristittyjä nää hoitajat ja he oli sitä mieltä, että, että jos se tyttö ei tunnusta sitä, että hänelle on tehty raskaudenkeskeytys, niin hän on matkalla suoraan helvettiin ja, ja sen lisäksi, että se, se tyttö oli tosi pahoissa tuskissa . . . hän oli tämmösessä henkisessä piinassa sen takia, että sairaanhoitajat yritti saada hänet tunnustamaan sen, että, että hän on keskeyttäny raskauden, jotta hänellä olis mahdollisuus päästä taivaaseen.¿







Mot: ¿Miten hänen lopulta kävi?



Maija Kajan: Hän kuoli sitten siinä, eikä koskaan kertonut, että oli tehty keskeytys. Lopulta kävi niin, että minä uskon, että hän on taivaallisessa ilossa, jos sellainen on olemassa.¿







Stakesin asiantuntijat kaavailivat kymmenen vuotta sitten, että aborttien määrää voitaisiin alentaa kolmanneksen vuosituhannen vaihteeseen mennessä. Aborttien määrä on silti pysynyt viime vuodet sitkeästi noin yhdessätoista tuhannessa vuosittain.







Maija Ritamo:



¿. . . raskauden ehkäsyyn pitäisi panostaa enemmän, että esimerkiksi keskeytyspotilaista lähes neljäkyt prosenttia sanoo, että he eivät oo käyttäneet mitään ehkäisyä, joka kymmenes sanoo, että he on, heillä on ollu varma ja luotettava ehkäsy, sekin voi pettää, mutta se mikä huolestuttaa, nyt esimerkiks keskeytyspotilas, kun häneltä kysytään, että mitä he aikovat käyttää tämän keskeytyksen jälkeen ehkäistäkseen jatkossa raskauksia, niin, niin kahdeksankyt prosenttia sanoo, että heillä on luotettava ehkäsy ajateltuna, mutta mitä tekee ne loput?¿







Heli Mäkelä:



¿ . . . itse ajattelisin, että et ehkäsyvalistus ja ja semmonen asiallisen tiedon, oikeenlaisen tiedon jakaminen, jakaminen ehkäsystä niin ja riittävän nuorille, niin ei se voi ainakaan asiaa haitata. Ja se, että nuorten keskuudessa puhuis, puhuis siitäkin tietysti, että et jos uskaltaa parisuhtees edetä sille tasolle, et harrastetaan seksiä, niin sillon pitää keskusteluissa edetä myös sille tasolle, et puhutaan ehkäisystä.¿







Päivi Räsänen:



¿. . . kun haluamme ja jos haluamme abortteja vähentää, niin se ei pelkällä lainsäädännöllä hoidu, pelkästään sillä, että abortit kielletään vaan siinä tarvitaan myös paljon muita perhepoliittisia, sosiaalipoliittisia toimenpiteitä niin, että tuetaan äitejä esimerkiksi vaikeissa elämäntilanteissa ottamaan lapsi vastaan. Ja myös sitten, jotta voitaisiin turvautua siihenkin vaihtoehtoon, että lapsen voi antaa myös tarvittaessa vaikka adoptoitavaksi.¿







Pentti Tiusanen:



¿Kouluterveys on ollut vahvassa kriisissä kyllä 90-luvun alusta alkaen. Ei ole ollut kouluterveydenhoitajia kylliksi, koululääkäreistä puhumattakaan ja tälläkään hetkellä ei ole. Eli tuollainen syvällinen tiedon välittäminen, niin se on mielestäni kyllä ontunut. Eihän se koskaan ole ollut kyllin hyvää, mutta ei se ole nyt viime aikoina ikään kuin seurannut yhteiskunnan vaatimuksia. Nyt kuitenkin yhteiskunta on kehittynyt siihen suuntaan, että yhä enemmän tulee vaatimusta esimerkiks seksuaalielämän aloittamiseksi varhaisessa vaiheessa. Mainonta yleisesti ottaen, kaikki ehkä elokuvat, televisio painottavat tämän tyyppistä käyttäytymistä, mutta vastapainoksi informaatio puuttuu.¿







Katri Koskinen:



¿(Ja) pitkien ihmisten maailmassa mun pitää tarvittaessa osata avata suuni ja pyytää apua, jos mä en ylety jotain. Ja diastrofia on opettanu mulle myös sen, että mä en voi liikaa pyrkiä täydellisyyteen. Esim siivous tai puutarhanhoito, mun pitää tehdä ne omien voimen ja jaksamisen mukaan. Neljäntoista vuoden iässä oli varmaan vaikein aika tätä omaa vammaa ajatellen. Eli mä olin aika epävarma, yksinäinen, välillä ahdistunutkin, mut se on hirveen yleistä monen ihmisen kohdalla, et neljäntoista vuoden ikä ei ole mikään helppo kausi elämässä. Et tän ikävaiheen mentyä ohi mä oon taas ollu enimmäkseni oma myönteinen itseni, elämään myönteisesti suhtautuva.¿











LOPPU

Että vammoja ja vammaisuutta, kuten myös geenivirheitä ja mutaatioita on erilaisia, ja niiden seuraukset ovat erilaisia. Kaikki down-lapset eivät ole iloisia ja aurinkoisia, ne ovat, jotka me näemme. Pahiten vammaiset ihmiset eivät ole meidän näköpiirissämme, koska he ovat laitoksissa ja sidottuja sänkyynsä koko iäkseen. Syötetään tuttipullosta ja vaihdetaan vaipat, vaikka olisivat jo ihan aikuisia. En soisi sellaista elämää kenellekään. Jotkut heistä eivät tajua tilaansa, toiset ovat vangittuina ruumiiseensa koko iäkseen eivätkä välttämättä saa koskaan ilmaistua itseänsä, esitettyä toiveitansa tai hätäänsä.



Kuka teistä voisi sallia tällaisen tapahtuvan lapselleen?



Itse ajattelin esikoista odottaessani, että ikinä en voisi aborttia tehdä. Nyt monen lapsen äitinä minun täytyy ajatella myös jo olemassa olevien lapsieni etua, enkä ole varma mitä tekisin, jos valinnan eteen joutuisin.