Keskeytin eilen rv18 raskauden

Sikiöllä paha napatyrä, jossa mm.maksa epämuodostunut. Vaihtoehdot 50% ei selviä synnytykseen tai 50% elää ehkä muutaman viikon riippuen onnistuuko leikkaukset.
Silti tuntuu pahalta, vaikka uskon keskeytyksen olleen oikea vaihtoehto. Olin/olen tässä yksin ja koin kaiken yksin. Päätöksenteko, keskeytyslääkkeet, synnytys, piti valita tuhkaus tai hautaus. Siis kaikki yksin..! Ihan hirveää. Mies oli muutenkin yhen yön juttu, eikä halunnut olla mukana raskausajan. En edes tiedä miten tulin raskaaksi, mutta mikäli raskaus olisi edennyt "normaalisti", olisin ollut onnellinen tästä pienestä ihmeestä. En ole vielä kertonut kenellekään, olen kuin sumussa. Milloin koko asia iskee tajuntaani? Johonkin piti päästä asia kertomaan.