kyllä juoppo juopon tuntee. Onko näin? Onko näin ihan kaikkien asioiden kohdalla?

Voi olla tai sitten on tuntenut aiemmin jonkun vastaavan.

Monesti näin on.

Juopon saa kyllä selville kun tarjoaa alkoholia sille. Sellainen nimittäin kieltäytyy jos näyttää siltä että tarjoilu rajoittuu yhteen lasilliseen.

Jos taas pöytään tulee lasien lisäksi koko pullo terävää, juopon silmä kirkastuu kummasti. Ja silloin se on menoa.

Tosi mielenkiintoinen kysymys, ja tässä yksi näkökohta:

Pari vuotta sitten osallistuin ryhmäterapiaan jossa oli keskivaikeasta masennuksesta kärsiviä ihmisiä. Ensimmäisen tapaamisen aluksi ryhmän vetäjä pyysi meitä katsomaan toisiamme ja kertomaan mitä erityistä huomaamme. Olimme ihan pihalla, koska me olimme ihan tavallisia ihmisiä emmekä osanneet osoittaa toisistamme sormella mitään. Kun kukaan ei vastannut vetäjälle mitään, hän tarjosi ensimmäisen "opetuksensa": niin, masennusta ei välttämättä huomaa yhtään mistään. Kaikilla oli kuitenkin jo sen tasoinen diagnoosi että se häiritsi arkielämää merkittävällä tavalla.

Eli yksi taso on se, huomaako jotain suoraan pinnalta, toisen olemuksesta tai ulkonäöstä. Oman elämänkokemukseni perusteella en kyllä usko että kovinkaan monta asiaa pystyy pinnalta tunnistamaan. Esim. korkeakoulutettu, äärimmäisen älykäs setäni näyttää eläkepäivinään lähinnä juopolta metsäläiseltä koska hän on päättänyt viettää eläkepäivänsä "mökkimoodissa" pukeuduttuaan neljäkymmentä vuotta pukuun ja kravattiin.

Toinen taso taas on, mitä tapahtuu jos keskustelet toisen kanssa vähänkään pidempään: löytyykö yhteistä ja jos löytyy niin mitä. (toisaalta jos edes toinen ei halua keskustella tietyistä aiheista, homma torppaa heti).

Uskoisin että meillä ihmisillä on hurja halu ymmärtää asioita, ja halu pystyä tulkitsemaan nopeasti. Tosiasiassa jokaisella on oma taustansa jota ei näe kokonaisuudessaan ensisilmäyksellä.

Vierailija kirjoitti:

Juopon saa kyllä selville kun tarjoaa alkoholia sille. Sellainen nimittäin kieltäytyy jos näyttää siltä että tarjoilu rajoittuu yhteen lasilliseen.

Jos taas pöytään tulee lasien lisäksi koko pullo terävää, juopon silmä kirkastuu kummasti. Ja silloin se on menoa.

On houkuttelevaa uskoa tuntevansa maailma ja sen ihmiset.

Kun olin absolutisti kieltäydyin kaikista tarjoiluista vaikka näin notkuvat viinapöydät takana.

Nykyään kun olen ongelmajuoja, jonkin määritelmän mukaan alkoholisti, kieltäydyn yhä kaikista juomista julkisesti riippumatta tarjolla olevasta määrästä, ja kiskon kotona alkoholia niin paljon että kaikki riskirajat paukkuvat ainakin kaksinkertaisesti.

Vierailija kirjoitti:

Tosi mielenkiintoinen kysymys, ja tässä yksi näkökohta:

Pari vuotta sitten osallistuin ryhmäterapiaan jossa oli keskivaikeasta masennuksesta kärsiviä ihmisiä. Ensimmäisen tapaamisen aluksi ryhmän vetäjä pyysi meitä katsomaan toisiamme ja kertomaan mitä erityistä huomaamme. Olimme ihan pihalla, koska me olimme ihan tavallisia ihmisiä emmekä osanneet osoittaa toisistamme sormella mitään. Kun kukaan ei vastannut vetäjälle mitään, hän tarjosi ensimmäisen "opetuksensa": niin, masennusta ei välttämättä huomaa yhtään mistään. Kaikilla oli kuitenkin jo sen tasoinen diagnoosi että se häiritsi arkielämää merkittävällä tavalla.

Eli yksi taso on se, huomaako jotain suoraan pinnalta, toisen olemuksesta tai ulkonäöstä. Oman elämänkokemukseni perusteella en kyllä usko että kovinkaan monta asiaa pystyy pinnalta tunnistamaan. Esim. korkeakoulutettu, äärimmäisen älykäs setäni näyttää eläkepäivinään lähinnä juopolta metsäläiseltä koska hän on päättänyt viettää eläkepäivänsä "mökkimoodissa" pukeuduttuaan neljäkymmentä vuotta pukuun ja kravattiin.

Toinen taso taas on, mitä tapahtuu jos keskustelet toisen kanssa vähänkään pidempään: löytyykö yhteistä ja jos löytyy niin mitä. (toisaalta jos edes toinen ei halua keskustella tietyistä aiheista, homma torppaa heti).

Uskoisin että meillä ihmisillä on hurja halu ymmärtää asioita, ja halu pystyä tulkitsemaan nopeasti. Tosiasiassa jokaisella on oma taustansa jota ei näe kokonaisuudessaan ensisilmäyksellä.

Hyvä näkökulma onkin. Komppaan tätä.

Toki kaikki mut tuntee...