DDR:n viimeinen muurin vartija ei menetä uskoaan sosialismiin. Olisiko ura Antti Rinteen hallituksessa paikallaan?

Syvällä on sosialistien aivopesu. Tuokaan ukko ei ymmärrä puhetta muurin murtumisesta. Aivan yhtä pihalla ovat nuo tämän päivän punavihreät.

Pesunkestävä demari.

Erich Honecker, arvostettu Itä-Saksan johtaja, puristi käden nyrkkiin ja ylös voiton merkiksi saavuttuaan Chileen maanpakoon. Sosialismi tai kuolema! Eläköön Rosa Luxemburg! Eläköön! Eläköön!

Punavihreät olisi varmaan liikuttuneita jos tulisi luennoimaan kun antaisi uskoa "tulevaisuuteen"

Itse asiassa aika monet ihmiset pysyvät vakaasti aatteessaan ja uskossaan lopun ikänsä. Vaikka de facto muurit siinä ympärillä olisivat murtuneet ja maailma muuttunut moneen kertaan. Ei. Vakaassa uskossaan ja aatteessaan pitää omasta totuudestaan, jo äidinmaidossa imemästään, tappiin asti kiinni.

Toivottavasti persut eivät valtaan päästeessään ryhdy muureja rakentelemaan. Ne nimittäin murtuvat lopulta aina!

Ette te räkänokat tiedä mitään sosialismin kauneudesta.

Erkki

Vähän kuin eki tai tarja tai ketä näitä vanhan linjan "demareita" onkaan jotka ei kykene edelleenkään näkemään mitään ongelmaa vanhassa ideologiassaan. Oikeastihan nuo ei ole demareita vaan aika vahvasti vasemmalla. Tosin nykydemaritkin on ihan eri asia kuin muinainen duunaridemarit.

Vierailija kirjoitti:

Itse asiassa aika monet ihmiset pysyvät vakaasti aatteessaan ja uskossaan lopun ikänsä. Vaikka de facto muurit siinä ympärillä olisivat murtuneet ja maailma muuttunut moneen kertaan. Ei. Vakaassa uskossaan ja aatteessaan pitää omasta totuudestaan, jo äidinmaidossa imemästään, tappiin asti kiinni.

Tää vaan johtuu pohjimmiltaan siitä että jos ei kykene tunnustamaan edes itselleen olevansa aina välillä väärässä niin ei myöskään kykene oppimaan mitään virheistään. Toisten maailmankuva tuntuu perustuvan täydelliseen virheettömyyteen ja helpoimmin nuo saa hermostumaan syyttämällä jostain mitä nuo on tehneet tai sanoneet väärin. 

Vierailija kirjoitti:

Itse asiassa aika monet ihmiset pysyvät vakaasti aatteessaan ja uskossaan lopun ikänsä. Vaikka de facto muurit siinä ympärillä olisivat murtuneet ja maailma muuttunut moneen kertaan. Ei. Vakaassa uskossaan ja aatteessaan pitää omasta totuudestaan, jo äidinmaidossa imemästään, tappiin asti kiinni.

Tämä pätee tietysti myös kaikkiin markkinaliberalismin ja yövartijavaltion kannattajiin. Kapitalismin kriisit eivät hetkauta heitä mitenkään.

Syyttävät sitten ongelmistaan muita.